Sinne ja takaisin
Pari viimeistä päivää Portimãossa meni aika haipakkaa,
perjantaina oli tarkoitus ottaa ihan iisisti ja käydä Tokyossa käyttämässä
sieltä saatu alennuskuponki. Kävi kuitenskin niin, että päädyttiin keskustaan
hortoilemaan ja Lusanaan syömään tapaslounas. Ruokien loputtua aina niin
aurinkoinen omistajatar kysyi, mitä jälkiruuaksi. Siihen sitten meikäläinen,
että otettaisiin lasilliset oikein hyvää punaviiniä, faz favor! Hää vähän
äimisteli, mutta kun tiesi meidän olevan lähdössä ja mie vielä muistutin, että
hyvät viinit on finskeissä aika kortilla, toi hän meille lasilliset herkullista
lohtujuomaa – talon piikkiin tietenkin, läksiäisiksi! Ja niin kuin mie olin
ajatellut, että nyt saahaan maksaa kerrankin ihan oikeeta hintaa viinista, kun
mentiin parasta pyytämään…
Onneksi Eurosport näytti snookeria, sitä töllötellessä
selvittiin sitten illasta, samalla syötiin viimeinen satsi mustan possun
kinkkuja, oliiveja ja vedettiin loput pullonjämäviinit kitusiin. Jopa nukahdettiinkin ennen valmistautumista
klo 3.10 tulleeseen noutajaan. Siitä sitten parin lennon jälkeen päästiin
takaisin tänne loskan ja paskan (L&P) keskelle fyysisesti ehjinä ja
kivuttomasti, josta kiitos Matille ja Julialle, jotka palasivat Portugalista
samalla lennolla ja kyytisivät meidät Vantaalta suoraan kotiovelle.
Henkisestikin meni vielä hetken hyvin, kun singottiin ensimmäiseksi Con Amoreen
ottamaan iltapalaa. Siitä lähtien onkin ollut aikamoista vuoristorataa. Etenkin
L&P ärsyttää aika rankasti…
Pyykit pestiin jo Portugalissa, joten kassien purkaminen
oli suorastaan lastenleikkiä, retkut suoraan kaappeihin vaan. Samalla tajusi,
miten helkutin paljon turhaa kamaa siellä on, joten normaali kevätsiivous saa
ihan uuden turbovaihteen päälle, kunhan siihen tästä ryhdistäydyn. Sama tulee
tapahtumaan myös vähäisille kirjoille ja tarpeettomille astioille, kunhan
ystävät on valinneet parhaat päältä. Kontti saa siis piakkoin taas tavarakasan
käsiteltäväkseen. Omat untuvaiset tyyny ja täkki (pussilakanalla tietty) on
kuitenkin ollut ilo taas tavata, samoin muutamat suomalaiset erikoisuudet,
kuten tiskiharja. Sitä vaan joutuu käyttämään vähän turhankin paljon, kun tuo
tiskikone on vieläkin rikki eikä olla päästy mihinkään sen vaihtamisen kanssa.
Ehkä ensi viikolla…
Kukosta saa edelleen hyvää olutta, testattiin heti
sunnuntaina, Teerenpeli on vielä käymättä ja Nipa maistamatta, mutta eiköhän
Hippaheikki vielä päde. Portugalissahan olut on Super Bockia tai Sagresia,
Madeiralla myös Coralia. Kaikki samaa hyvää hellepäivän janojuomaa, muttei
todellakaan mitään makunystyröiden hemmotteluun tarkoitettua jumalten juomaa.
Ruokapuolesta sanon vaan sen, että vituttaa niin oikeasti ja aidosti tämä
Suomeen paluu, varsinkin, kun Rakuunakin (joka siis ei ole ikinä mikään
kulinaristin mekka ollut) vetelee viimeisiään. Ehkä niin on parempikin, oli
eilisen Rakuunan kuitin loppusumma niin järkyttävän suuri, eikä juur mittään
ostettu. Uusi lähikauppa on toki saatu, minimercado-tyyppinen Siwa, josta voi
käydä ostamassa päivän lehden ja ja ja… ja ei sitten oikeestaan muuta, kun
sieltä ei saa kelvollista oluttakaan saati että jotain kelvollista ruokaa.
Eka kirjastokäynti oli pettymys, mie olin jotenkin
oottanut, että se on täynnä lukemattomia uusia lukemattomia kirjoja – niin kuin
varmaan onkin, mutta ei just meikäläisen tämänhetkisiin tarpeisiin vastaten. Digiboksille oli onneksi jäänyt paljon
Teema-katsottavaa syksyltä, maanantaiyönä katsoin kolmen jakson sarjan
rakennetun ympäristön vaikutuksista ihmisiin, varsinkin eka jakson kuvailut
valon puutteen aiheuttamista muutoksista oli tällaiselle valoaddiktille aika
kovaa kamaa – diabetesriskiä ja tietysti ihan omakohtaisesti havaittua aivojen
vuorokausirytmin sekoilua, sitä vaan en tiennyt, että kun muu kroppa kuitenkin jatkaa
vanhaa tahtia, siitä syntyy erilaisia ikäviä asioita terveydelle siitäkin. Foo
Fightersin Sonic Highways -dokkarin ekat
jaksot sitten taas teki pienen ihmisen suorastaan onnelliseksi, harmi, että ei
ihan kaikkia jaksoja keritty tallentaa ennen etelöitymistä.
Etelöityminen Portugaliin on tietysti tällä hetkellä
uutisaihe, kun kohdemaa on ne verotuspäätöksensä tehnyt ja ihan ilman muitten
kanssa keskustelua. Asiasta oli juttua
maanantain 2.3.2015 A-studiossa (http://areena.kokeile.yle.fi/1-2446866).
Herkistävää ohjelmassa oli se, että Portugalin-kuvat oli sielt meilt kotont
Portimãost ja tarkemmin Praia da Rochalta, jopa Oceano Atlântico näkyi yhdessä
kuvassa liikenneympyrän suihkulähteen takaa kuvattuna – nyyh! Ärsyttävää se,
että haastateltu nainen ei suostunut myöntämään harrastavansa veronkiertoa vaan
verosuunnittelua, siis niin nössöä sanoilla kikkailua, ettei paremmasta väliä!
Hää siis on muuttamassa verottomaan Portugaliin, mutta jos hää ei
portugalilaistu kokonaan, hänen terveydenhuoltokustannuksensa tulevat
suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi – paitsi, että ehkä hää on sen verran
kuitenkin tämän verosuunnittelun jälkeen varoissaan, että käyttää yksityisiä,
jotka on oikeesti sikakalliita. Siinä palaa äkkiä isompikin omaisuus, jos
niiden varaan ilman vakuutuksia jättäytyy.
Aika on mänt kuin iltamissa ja tänään on jo torstai ja
pitäisi lähteä kylälle L&P:n sekaan
asioita hoitamaan, mutta kun Sylvi ja Kalle ovat tulleet naapurustoon
pyörimään, täytynee vielä vähän aikaa ootella ja katsoa sopiva rako, ettei jää
hurraavien kansanjoukkojen jalkoihin… Blogeilut loppuu kuitenkin tältä erää
tähän.
 |
| Mitähän tässä on ihmetelty, tuskin Sylviä ja Kallea kuitenkaan! |
Live long and prosper!
