Se on loppu nyt!

Vielä on tämän kertaista viihtymistä Portimãossa jäljellä pari viikkoa. Tavaroita on jo lajiteltu ja jaeltu pois, toivottavasti päästään mahdollisimman hyvään hyötysuhteeseen pakattavien kamojen kanssa. Lee perheineen jatkaa täällä ihan vakituisesti samoin kuin kiwi-Arthur, muuten tutut on pikkuhiljaa poistuneet kesäasunnoilleen. Skotit Helen ja Stan on viimeiset mohikaanit siinä suhteessa, lähteevät vasta toukokuun alussa.

Tarjosin Leelle kirjoja luettavaksi.
Koska hää ei ole ihan hölömö, huoli vaan tuon oikeenlaitimmaisen,
muut nimittäin ei olleetkaan kovin kummoisia.

Viimeiset kaksi viikkoa on päätetty viettää lomaillen, alkaen pääsiäismaanantaista. Pääsiäinen alkoi siinä mielessä ikävästi, että pitkänperjantain iltana olin puolen yön aikaan painumassa nukkumaan, kun se kurtun kurittajan kuvatus päätti taas aloittaa konsertin. Oli kolmas kerta ja meni hermo, joten soitin respaan, että voiskos asialle tehrä jotain. Hoitivat homman kiitettävästi, mutta sänkyyn valmistavalla vessakäynnillä kuului jostain naapurikämpästä yllättynyttä kommentointia tyyliin ”eipä tullut mieleenkään, että se soittelu saattaisi kuulua muihinkin asuntoihin” – kuinka helevetin tyhmä ihminen voi oikeesti olla?!

Harvinaisen onnistunut tunnelmakuva.

Lauantai vietettiin perinteiseen tapaan Arturin baarissa kattomassa pelejä, minkä jälkeen paineltiin Humbertosiin, koska pääsiäisen kunniaksi teki mieli lammasta. Heijän lampaankare olikin herkkuva! Sen jälkeen käytiin vielä Yläbaarissa kattomassa Benfica-matsihumua. Siellä ei ollu enää ees istumapaikkoja, mutta ei haitannu, kun koko päivä jo oli tullut istuttua, jaksoi hyvin seistäkin.

Koko kevään on tuullut niin, että tukka lähtee - melkein.
Joka tapauksessa olo pitkätukkaisena ei tuntunut omalta,
joten antauduin KKK:n käsittelyyn.
(KKK =  Kärttyisä Komenteleva Kampaaja, joka myös ukuleleistina tunnetaan)

Välillä on ollu niin lämmintä, että on voinut ottaa tämän uuden kalaverkonkin käyttöön.
Tekeleen langat on vanhasta rätistä purettua pellavaa.
Sille kävi sillä tavalla hassusti, että se vanuttu yhteen akryylineuleen kanssa, kun painava käsilaukku
sopivasti hiero niitä yhteen tuossa takapuolen kupeessa heiluessaan.
Ensin meinasin heittää menemään koko karmeuden, mutta en sitten vaan raaskinu,
kun iso osa langasta oli edelleen ihan käyttökelposta.
Akryylinen vaate oli irrottamisen jälkeen sen näköinen, kuin mitään ei olis tapahtunut!

Tässä sitten taas kevään viimeisin uusi loimi edestä...

...ja takaa.
Koska on tätä tavaraa omasta takaa ihan riittävästi tässä etupuolella,
päätin jättää koristelut selkämykseen.

Kaiken vanhan ja totutun lisäksi on tehty jotain ensimmäisenkin kerran eli mustekalasalaattia kotona ja kyllä kannatti, alla resepti.

Salada de pota (ou polvo)

1                           purkki mustekalan lonkeroita maustekastikkeessa

1                           pieni fenkoli ohuesti suikaloituna

1                           pieni tomaatti ohuesti suikaloituna

2 rkl                     silputtua, punaviinietikassa muhitettua punasipulia

1                           valkosipulinkynsi silputtuna

                             tuoretta korianteria silputtuna

                             suolaa, mustapippuria, kuivattua oreganoa

                             punaviinietikkaa

                             oliiviöljyä

Lisäksi hyvää leipää

Hyvvää oli, suatettaan tehä toistekkii!

On ollut mukavaa kirjoitella ja onhan tästä jäänyt päiväkirja itsellekin, mutta nyt ei enää vaan riitä uusia juttuja – kaikki on jo nähty ja käsitelty – ainakin melkein – joten tämä jää nyt sitten vihon viimeiseksi blogikirjoitukseksi ikinä. Kiitos kaikille kärsivällisille lukijoille!

Ohi on – It is over – Acabou!