torstai 29. lokakuuta 2015

Lounastauolla


Täällä on edelleen tapana panna kaikki muut kuin ihan turistimestat kiinni lounasajaksi (hora do almoço), paitsi kuppilat, jotka menee tietty kiinni vasta sen jälkeen, auetakseen taas päivällistä (jantar) varten. Meijän aikataulu ei aina ihan nappaa täkäläiseen, mutta yritystä on varsinkin lounaan suhteen. Päivällinen traditionaalisissa paikoissa alkaa niin myöhään, että ei enää oikein houkuta syömään, korkeintaan jotain iltapalaa saatamma haluta.

Jos myö selvitään aamiaisesta niin hyvissä ajoin, että kannattaa lounastaa, on tietysti kaks vaihtoehtoa. Joko pupelletaan kotona (yleensä eilisiä tähteitä) tai sitten painutaan johonkin kuppilaan. Jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu yleensä silloin, kun ollaan jo valmiiksi taaperrettu kylälle tai rantsuun. Olemmakin nyt liikuntakyvyn kohtuullisesti palauduttua käyneet tällä viikolla ahkerasti ulkoruokinnassa ja vasta on torstai!

Edullinen kotilounas:
Nää pargot eli punahamasahvenet makso 4,99 kilo, tässä on 709 g (3,53 €).
Ikävä kyllä, eivät oo ihan niin hyviä kuin douradat eli kultaotsa-ahvenet, jotka on tuplasti kalliimpia.

Safari on rantakadulla oleva ravintola, jossa käytiin tiistaina päivällistämässä (kello oli vasta viiden ajat, turistimesta nääs) frango do churrascoa eli grillikanaa, jota täällä yleensä myydään ulkomaalaisille nimellä chicken piri piri. Alkusalaattina miulla oli salada à Algarvia eli paikallinen tomaattisalaatti. Hyvää ruokaa, mutta vähän tyyristä. Mentiin siitä sitten Bacchukseen Arturin tykö ottamaan jälkkäriksi maitokahvit ja brandyt.  Nina-koira oli tällä kertaa vastassa jo ovella ja kiehnäsi ennennäkemättömällä tavalla… Seuraavasi pysähdyttiin brassibaarissa, joka on sitten viime talven käynyt läpi aikamoisen kasvojenkohotuksen. Telkkarikin toimii ja kuvaa heijastetaan isolle näytölle, jolla illan mittaan näytettiin, kun Arsenal otti lukua Sheffield Wednesdayn kanssa telutessaan (aina ihmetelly seuran nimeä; kaiken tietävä Wikipedia kertoo, että nimi on aluksi ollut The Wednesday Cricket Club, koska sitä ovat keskiviikkoisin harrastaneet ja jalis on tullut kuvaan sitten myöhemmin, mutta kuitenkin jo hyvissä ajoin 1800-luvulla). Otettiin aluksi lasilliset viiniä ja lautasellinen presunto de Monchiqueta eli lähivuoriston ilmakuivattua kinkkua, joka on oikein hyvää, varsinkin kun se leikataan baarissa kokonaisesta sian jalasta (perna de porco) tilauksen mukaan. No, sian lisäksi pöytään höyrysi alkujaan sveitsiläinen maailmanmatkaaja, jonka kanssa piti tietysti seuran vuoksi ottaa vähän lisää viiniä… hää oli hirviän seurankipiä, mutta ei myö sit ihan jaksettu niin paljon vinkkua juoda, että kaikki hänen tarinansa oli jääty kuuntelemaan. Silti, seuraavana päivänä vähän tuntu…


Presuntoa, hyvää tuoretta leipää ja viiniä brassibaarissa, jolla on kyllä nimikii, mutta mikä lienee...
Kalusteet on ihan käsittämättömän hienot verrattuna jalkapuoliin edeltäjiinsä.

Jaksettiin kuitenkin ottaa taas jalat alle ja käyskenneltiin keskustaan Dona Barcaan douradalounaalle. Lisukkeeksi tuli valkosipulipottuja ja paikallista tomaattisalaattia (Safarissa on miusta parempi, mutta hyvä tuollakin). Kuppila on niitä, missä asiakas valitsee ite kalansa ja meijänhän piti saada yli kilon painoinen hirviö, joka kyllä tuli ihan kunnialla syödyksi, oli nimittäin grillaaja hyvin hallinnut taiteensa, kypsyysaste oli kohillaan. Takaisin päin palaillessa käytiin keskusta-aukiolla kaffella, sattumoisin ilmeisesti saman omistajan kojulla kuin oli syömäpaikkakii…

Saatiin laskun lisäksi lahjaksi kassi, jolle tuli kyllä ihan kivasti hintaa, kala nimittäin makso melkein neljäkymppiä.
Kaikki muu on tietty aika edukasta, mutta silti.

Tänään käväistiin kauppakeskus Aquassa toteamassa, että joulu on tulossa, oli ekat koristeen pantu paikoilleen. Ilma oli kiva kävellä, vähän tuli liian hiki, mutta ihan ok. Syy visiittiin oli yritys käydä Primarkissa ostamassa vähän vaatetta, mutta tällä kertaa ei kyllä tärpänny. Mentiin lohdutukseksi lähellä olevaan Churrascaria Das Cardosas -nimiseen paikallisten suosimaan syöttölään, jossa edellisellä käyntikerralla viime talvena syötiin sikaa, mutta nyt olimma viisaampia ja tilattiin paikan kuuluisaa grillattua kanaa (siis grillikanaa tiistaina ja torstaina, ei oo paljon vaihtelua meijän ruokavaliossa, ei). Jos kana on aina yhtä ihanaista (maravilhoso), ymmärtää kyllä, miksi mesta on suosittu. Oli nimittäin todella mehukasta mutta kypsää ja piri-piriä oli just sopivasti. Lisukesalaattikin oli hyvää, eikä siinä ollut yhtään porkkanaraastetta – kolme kertaa ravintolassa saman viikon aikana eikä yhtään porkkanaraastetta – JAHUU! (paitsi tolla toisella Safarissa…) Grillipaikan edessä on 35:n pysäkki, hypättiin sen kyytiin ja ajeltiin käväisemään rantsussa La Giocondassa kahvilla ja grappalla. Ja vasta on torstai, mitähän viikon loput päivät tuo tullessaan paitsi lauantaina matsin Chelsea–Liverpool. Peli tulee niin aikaisin, että Artur  saattaa olla vielä untenmailla, joten saatetaan joutua On the Rocksiin, saa nähä.

Salada à Algarvia


2                           kypsää tomaattia
½                          tuore kurkku
½                          punainen tai vihreä paprika (tai neljännes kumpaakin)
1                           mieto sipuli (tai puolikas, jos on iso)
                             suolaa
                             oliiviöljyä ja viinietikkaa
                             kuivattua oreganoa

Ainekset paloitellaan pieniksi kuutioiksi (sentti kertaa sentti), sekoitetaan keskenää ja lisätään suolaa, öljyä ja etikkaa maun mukaan, päälle kuivattua oreganoa. On namia.


2 kommenttia:

  1. Kova homma tuo sentti kertaa sentti paloittelu vai saako se heittää muutaman millin...
    Mattwei

    VastaaPoista
  2. Ei saa, kyllä pitää olla tarkat mitat. Ihan niin kuin Suomen hallitus on hallitusti tehnyt millintarkkoja päätöksiä, sieltä on malli otettava!

    VastaaPoista

Kommentoikaa, rakkaat ihmiset!

Muistakaa panna jonkinlainen tunnistettava nimimerkki viestin loppuun, että tunnistan kirjoittajan.

t. jaana r.