perjantai 28. lokakuuta 2016

Maan tavat

Täällä Euroopan länsilaidalla jaksaa joskus ihmetellä, miten asiat on melkein kuin siellä itälaidalla, ainakin mitä Suomen itänaapuriin tulee… Jos siellä hys-hys-hyssytellään naapurien touhuja, sama meininki tuntuu yllättäen olevan täälläkin. Kun venäläiset sotalaivat seilaa lähialueilla, Portugalin puolustusministerin mielestä asiassa ei ole mitään poikkeuksellista, eihän? (http://portugalresident.com/russian-warships-%E2%80%9Cpassing-portugal-on-way-to-syria%E2%80%9D) Toisaalta, kyllähän meidän oma ministeri sitten taas kunnioitettavasti söhäisi oikein kunnolla oolantilaisten kusiaispesään, miusta hää puhu ihan asiaa (ja varmaan monen muunkin mielestä), mutta eihän sitä nyt olis ÄÄNEEN saanu sanoa.

Asiasta ihan toiseen, taannoin Save the Children -organisaation julkaisemassa raportissa kuvattiin tyttöjen asemaa eri maissa, meijän länsinaapurissa oli sen mukaan parhaat olot, Suomi tuli hyvänä kakkosena ja Portugali oli kahdeksas. Jostain syystä itänaapuria ei raportissa noteerata, ehkä mittaritietoja ei sieltä ollut saatavilla. (http://www.savethechildren.org/atf/cf/%7B9def2ebe-10ae-432c-9bd0-df91d2eba74a%7D/EVERY%20LAST%20GIRL%20REPORT%20FINAL.PDF) Se ollaan kyllä täällä huomattu, että nainen saa ihan kaikessa rauhassa kommentoida miesten jalkapalloa telkkarissa, toisin kuin kotomaassa. KAIKKI saa kommentoida jalkapalloa, mikä nyt on tärkeintä, mitä muaalimaan mahtuu. Kun portugalilainen António Guterres valittiin YK:n uudeksi pääsihteeriksi, siitä oli siisti pieni neljännessivun uutinen Correio da Manhãssa, jalista riitti ymmärrettävästi useemmalle aukeamalle. Suomessa oltais varmaan jo torilla tavattu…

Edelleen on hauska kuunnella paikallisten kommentointia ymmärtämättä yhtään, mitä hyö kommenteeraa. Sen verran yleensä jummartaa, että samaa aihetta voidaan käsitellä kivuttomasti puolikin tuntia tai yli, kun Suomessa aiheeseen riittäis pari mainintaa keskustelijoilta ja vois siirtyäkin jo toiseen asiaan. Jos täällä uhkaa tulla hiljainen heti, sanotaan pois = niin, aivan tai pois é = niinpä tai pois não = vai mitä? minkä jälkeen pulina voi taas jatkua. Meikäläinenkin on yrittänyt kielitaitoaan kohennella, mutta eihän se oikein suju. Käytiin rantsussa yhdessä ravintelissa päivällistämässä ja yritin portugueesilla pärjätä. Lopputulos oli, että sanoin hölmönä Sim! eli Joo! joka asiaan, myös silloin kun tarjoilija kysyi näin vai näin -kysymyksen eli antoi vaihtoehtoja. Kyllä taas niin itseni nolasin! Puhumattakaan, että pyysin panemaan tähteet pakettiin kun annokset oli niin isoja. Ei oo kuulemma heillä tapana, mutta sain sitten folioo, johon kietaisin omat kylkiluun ja herraseuralaisen pihvin jämät, muovipussin otin omasta käsityöstä, ettei liemet päässy karkuun…

Aikaisemmin aina aattelin, että täällä on tosi turvallista ylittää katua, kunhan sen vaan tekee suotiellä. Suomessahan ainakaan suojatietä ei kannata käyttää, jos haluaa ehjänä tien yli. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1474257131046). Nyt tänä syksynä on sattunu kolme läheltä piti -tilannetta. Eka kerralla auto oli ihan asianmukaisesti jääny oottamaan suojatien viereen, että myö päästään yli. Sen auton perään meinasi sitten kajauttaa liikenneympyrästä ihan kelpo ylinopeutta käyttäen tyyppi, joka aloitti hirveen mekastuksen, miten se suojatien eteen pysähtyny aiheutti tämä vaaratilanteen, joopa-joo.  Toisella kertaa oltiin ohittamassa huoltsikkaa, jonka pihasta yksi tyyppi lähti tulemaan kadulle katsomatta ollenkaan, onko jalkakäytävällä ihmisiä. Hää  (oisko ollu Saksan rekkarit) oli sitten taas oikeesti pahoillaan, kun meinas jyrätä meikäläisen katuun. Samoin oli pahoillaan se yksi pakettiautokuski, joka ajaa päsäytti ihan suomalaiskansalliseen tyyliin viereistä kaistaa pysähtymättä, kun viereisellä päästivät meitä kulkemaan. Jos siinä tilanteessa olis ollu joku nopsajalainen lapsi kirmaamassa, allehan olis jäänyt.

Mikkeliläiset autoilutavat onkin sitten ihan oma lukunsa. Jos auto vilkuttaa kääntyvänsä oikeelle, vasen on ihan yhtä todennäköinen kääntymissuunta. Sitten, jos ei osaa ollenkaan päättää, ryhmitytään ajokaistojen keskelle ja ajetaan suoraan punaisia päin… Parkkeeraamisessakin osaa olla ihan oma savolainen twistinsä, kolme rivissä eli siis keskimmäinen juntturissa kahden auton välissä on ollu tapana jo 2014 (http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/marskin-aukiosta-pys%C3%A4k%C3%B6innin-murheenkryyni-paikalla-oli-t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n-hirmu-kiukkuisia) eikä siinä ainakaan tänä syksynä ollu mitään muutosta.

Suomessa kaupunkialueilla roskien poltto on kai aika rajattua ja käsittääkseni periaatteessa niin täälläkin, mutta silti vaan risukasat käryää ihan säännöllisesti, vaikka olis kuinka kuivaa. Nythän täällä on kyllä ollu syksyn sadekausi (n. 5 päivää), josta siirryttiin taas hellekauteen. Ruoho alkaa viheriödä ja mustalaisten hevosille on kohta taas safkaa. Just nyt niistä ei olis iloa ees liimatehtaalla saati että salamia sais, sen verran luut paistaa nahan läpi.


Pitäsiköhän näpytellä 112?

En tiijä, minkälaiset työturvallisuuslait Portugalissa on, mutta ainakin niitten tulkinta on väljää. Kun Suomessa rakennuksen julkisivuremontin ajaksi rakennetaan tukevat telineet, joilla remonttityyppien on turvallista liikuksia, täällä otetaan käyttöön yksi rakennushissi. Sillä sitten remppatyypit kulkee ylös ja alas, sivusuuntainen liikehdintä tehdään loikkien parvekkeelta parvekkeelle ilman ensimmäistäkään turvavälinettä. Tänään aamusella istuskelin virkkaamassa ja aamuteen jämiä nauttimassa, kun yksi ketterä kinttuinen duunari tuli oikealta ja siirtyi vasemmalle - sieltä se tuli ja tuonne se meni… sentään hyvät päivät toivoteltiin. Kyllähän se vähän turvattoman olon saattais takaraivoon jättää, jos asiaa tarkemmin ajattelis, siis sitä että pomppiivat tuossa lasiovien takana kuin kotonaan. Mosambikilainen nähtiin yhtenä iltana sinkoomassa kohti kotiaan, myöhemmin väitti nähneensä omalla parvekkeellaan vieraan ihmisen ja heillä ei siis oo mitään remontteja menossa.



Ensin painepestiin...


...sitten pakkeloitiin.
Aamuteet melkein väärään kurkkuun säikäyttäny tyyppi oli sitten vissiin jo maalari.

Noitten partsien korjaamisesta ei tietenkään ole mitään infoa jaettu, siihen ne tyypit vaan ilmesty ja jossain vaiheessa kai taas häipyyvät. Välillä ottaa pannuun ihan oikeesti, niin kuin viime talvena, kun muutamana päivänä oli vedet varoittamatta poikki. Onneksi ei sentään kertaakaan ollu ite suihkussa tai kumpikaan pesukoneista päällä. Varsinkin astianpesukone on sellainen, että se sekoaa jo väärästä katseesta saati jos veden tulo loppuis yks kaks.  Luulis sen olevan ihan iisiä jotain ilmoitusta laittaa vaikka hisseihin, mut kun ei niin ai.

Portugalilainen tapa suhtautua määräyksiin.
Kyllä pitää olla palohälyttimet ja kyllä pitää olla vasara, millä palohälyttimen lasin saa rikki.
Toisaalta, missään ei kai sanota, että vasaran pitää olla irrotettavissa ilman sivuleikkureita - ainakin tää meidän hissien alaovien vieressä olevien hälyttimien vasara on alkuperäisen kiinnikkeen lauettua kiinnitetty hyvin tanakasti nippusiteellä, joten ilmeisesti kaikilla on varmuudeksi ne leikkurit joko taskussa tai käsilaukussa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoikaa, rakkaat ihmiset!

Muistakaa panna jonkinlainen tunnistettava nimimerkki viestin loppuun, että tunnistan kirjoittajan.

t. jaana r.