Eroahdistusta ja muutama resepti

Nyt on liikuttunut olo, lähtöhän on jo tosi lähellä – onneksi kuitenkin vain kotiin eikä mitään sen radikaalimpaa. Yksi Kanukki-Enkku suunnittelee jatkuvasti jotain henkilökohtaisesti tuhoisaa toimintaa (esim. hyppäämistä mereen nousuveden aikaan, mutta se olis kyllä aika hankalaa, koska täällä ei oikein noita vuorovesi-ilmiöitä ole), kun Everton sössii. Tänään hää on kyllä varmaan ihan iloinen elävien kirjoissa olemisestaan, kun joukkueensa kylvetti Young Boyseja yhteismaalein 7–2 jaliksen Eurooppa-liigassa. Kävimme tapahtumaa todistamassa Bacchuksessa ja juomassa ne Arturin lupaamat talon tarjoamat lasilliset. Meni kyllä pari ihan omaankin piikkiin, mutta silti ns. liikuttunut tila on kyllä ihan tämän poislähdön aiheuttamaa. On tehty parikin Adeus-kävelyä (tuon ukon keksimä termi) lähtöä suremassa. Tänään käytiin viemässä jäljelle jääneitä ruokatarpeita, joogamatto, mikrokuitumoppi ja läjä kirjoja horjuvan talon Finskille. Hää oli tyytyväinen ja myö saatiin vaihturina vessapaperia, kun ei viitsitä enää kokonaista pakkausta ostaa.

Olemme ”paikallistuneet” aika yllättäen, O Farolissa eilen lounaalta poistuessa tarjoilija päästi pois vasta kättelyn jälkeen, Artur piti tänään kätellä (mies) ja poskisuudella (nais) hyvästeiksi niiden tarjottujen portviinien jälkeen. Ja olo on niin perhanan haikea! Suomeen paluuseen on totuteltu kyllä sillä tavalla, että kukkien kastelija Matti vaimonsa Julian kera ovat olleet tämän viikon Portugalia vuokra-autolla kiertämässä ja pysähtyivät pariksi päiväksi tänne meidän seuraksi. Heidän kanssaan käytiin keskiviikkona tuolla O Farolin lounaalla ja illalla sitten Mira Vaussa päivällisellä. Lystiä oli, syötiin neljästään YKSI kala nimeltään mero (raitameriahven, joka oli todella maukas) ja keitettyjä pottuja ja aivan helkatin hyvää porkkana-leikkopapulisuketta. Päälle jälkkäriä, portviiniä ja Arsenalin Monacolta saama selkäsauna.

Suomalaiskaksikon tultua tänne tiistaina syötiin kotiruokaa – hankinnat tietysti Continentesta – alkupaloiksi pariloitua meriahventa (robalo) mansikka-avokado-fetasalaatin kera, pääruuaksi uunissa paistettuja viiriäisiä ja pottuja sekä krassisalaattia. Ei ole tällä kertaa paljon tullut reseptejä (receitas) kirjattua ylös, pitänee siis korjata se puute, että itsekin voi myöhemmin tehdä tarkistuksia.

Viiriäiset maha pystyssä köllöllään, mikäs sen somempaa!

Munakoisovuoka

Kerran tein pitkästä pitkästä aikaa ruokaa munakoisosta, joka jostain syystä ei oikein oo meikäläisen lemppariaineksia. Tällainen vuoka siitä sitten kuitenkin syntyi:

Ainekset:

1 keskikokoinen munakoiso (beringela)

suolaa (sal)

kourallinen kokojyvävehnäjauhoja (farinha de trigo integral)

suolaa, pippuria (sal, pimenta)

yrttimaustetta (esim. kynteli, timjami, rosmariini… por exemplo saboroso, tomilho, alecrim)

öljyä (azeite) PALJON, muista tarina pyörtyneestä imaamista!

puoli purkillista säilöttyjä tomaatteja (conservas de tomate), jos ei riitä, käytä koko purkki

valkosipulia (alho)

suolaa, pippuria (sal, pimenta)

juustoraastetta (queijo ralado), esim. kunnon cheddaria, mutta melkein mikä hyvänsä jämäjuusto välttää

Valmistus:

Kuori ja siivuta munakoiso sentin siivuiksi, jotka pitää itkettää (= suolaa päälle ja antaa olla niin kauan, että kyynelehtii) ja kuivata

Sekoitetaan jauhot ja mausteet ja pyöritellään kuivatut siivut seoksessa

Sotketaan tomaatti ja mausteet sekaisin

Kuumennetaan paistinpannu ja läträtään siihen ihan kunnon loraus öljyä ja paistetaan leivitetyt munakoisosiivut kummaltakin puolelta kauniin kullankeltaisiksi

Paistetut siivut uunivuokaan, jos tulee useampi kerros, joka väliin tomaattisössöä, muuten vaan siivujen päälle

Päällimmäiseksi juustoraastetta ja uuniin 180–200 graadia ja puolisen tuntia

Kannattaa oikeasti varata paljon öljyä munakoisosiivujen paistamiseen, koska ne imee sitä kuin pesusieni. Vanhassa turkkilaisessa tarinassa pyörtyneestä imaamista (jonka mukaan on nimetty oikein ruokakin Imam bayildi) kerrotaan, miten imaamin nuori vaimo sai myötäjäisinä isältään kaksitoista miehen kokoista amforaa oliiviöljyä. Häiden jälkeen imaami pyysi nuorikoltaan kahdentoista päivän ajan joka päivä iltaruoaksi aina samaa munakoisoa oliiviöljyssä. Mutta kolmantenatoista päivänä sitä ei ollutkaan tarjolla, ja kun imaami kysyi miksi, vaimo vastasi, että öljy oli jo lopussa ja imaami pyörtyi tajutessaan syöneensä kaikki naisen mukana tulleet myötäjäiset.

Tomaattiriisi

Riisistä saa hyvän lounaan tai lihalle lisukkeen tuunaamalla sitä tomaattimurskalla ja muulla mukavalla. Tässä kannattaa käyttää raastinta avuksi. Pieniteräisellä välineellä kun vetäisee niin valkosipulit, sipulit kuin vaikka paprikan mallon pieneksi, ei tartte mitään mortteleita eikä tehosekoittimia.

Ainekset:

2 mitallista vettä (agua)

1 mitallinen riisiä (arroz)

puoli purkillista säilöttyjä tomaatteja (conservas de tomate), esimerkiksi munakoisosafkasta tähteeksi jäänyt

valkosipulia (alho)

½ pientä punasipulia (cebola vermelha)

⅓ punaista paprikaa (páprica vermelha, myös pimenta vermelha, joka tarkoittaa myös chilipaprikaa)

kevätsipulia (cebolinha-verde)

oliiveja (azeitonas)

suolaa, pippuria (sal, pimenta)

Valmistus:

Keitetään vesi ja heitetään riisit sekaan, annetaan hiljalleen kiehuskella niin, että melkein kaikki vesi on imeytynyt jyviin

Sillä aikaa maustetaan tomaattisössö: raastetaan pari valkosipulin kynttä, punasipuli ja paprikan malto tomaatin sekaan, lisätään yksi tai kaksi pieneksi pilkottua kevätsipulia, oliivit (jos on pieniä, sekaan kivineen, isot kannattaa käsitellä kivettömiksi ja pienemmiksi paloiksi) sekä mausteet

Kun riisi on puolikypsää, mäjäytetään tomaattimössö mukaan ja kiehutellaan kypsäksi asti

Mansikka-avokadosalaatti

Mansikkasalaatteja on omassa kotona syöty paljon, avokadolla ja ilman. Täällä on mansikka-aika, mikä tarkoittaa siis sitä, että espanjalaisia kuvun alla kasvatettuja epähedelmiä saa aika halvalla. Osa voi olla myös portugalilaisia, mutta täällä mansikankasvatus ei ole vissiin lähtenyt ihan siihen lentoon kuin olisi toivottu. Kuitenkaan mansikat ei ole sitä laatua, että jälkkäriksi suomalainen niitä nauttisi, vaikka niitä vispikermasoosipurkkien kera myydäänkin.

Ainekset:

6 mansikkaa(morango), niitä lapsen nyrkin kokoisia ei-kesäherkkuja

½ dl balsamiviinietikkaa

1 tl hunajaa (mel)

ruokalusikallinen tuoreyrttiä (esim. basilika, timjami, rosmariini)

1 kypsä (=oikeesti kypsä) avokado (abacate)

pehmeälehtistä salaattia (alface), esim. lollorossoo tai peruskerää tai sekotusta

½ dl murennettua OIKEATA fetajuustoa (ei siis mitään salaattijuuston nimellä kulkevaa, vaan kunnollista vuohen- ja lampaanjuustoista tehtyä hapanta kamaa)

evoo (extra virgine olive oil, azeite) tai kylmäpuristettua rypsiöljyä, riippuen sijainnista

suolaa, pippuria

Valmistus:

Sekoitetaan balsamico ja hunaja keskenään ja heitetään sekaan silputtu yrtti

Kaadetaan marinadi paloiteltujen mansikoiden päälle ja annetaan olla puolisen tuntia

Sillä aikaa huuhdotaan, kuivataan ja revitään salaatti laakeaan tarjoiluastiaan, heitetään päälle vähän suolaa ja pippuria ja valellaan öljyllä

Levitellään päälle marinoidut mansikat, paloiteltu avokado ja murusteltu feta ja ei kun ääntä kohti!

Jos ei satu haluamaan salaattia, sen voi jättää pois ja tehdä alkupalat pelkistä mansikoista, avokadoista ja fetasta.

Syödään sellaisenaan tai grillatun kalan tai kanan kanssa tai paahdetun leivän tai oikeestaan ihan miten nyt sattuu huvittamaan… jälkkäriksi en kuitenkaan suosittele!

Noita muka-mansikoita voi nappailla myös tapas-eväänä kinkkujen, juustojen sun muiden kera, jos tarjolla on myös balsamicon ja öljyn seosta, johon on tarkotus dippailla patonkia. Samaan sotkuun kastetut mansikat toimii nimittäin silloinkin.

Dona Barcan salaatti ja perunat

Ravintoloista saaduista ideoista kannattaa hyödyntää Dona Barcan salaatti ja lisukepotut (kaikki vaan keskenään sekaisin ja tarjolle).

Salaatti:

paahdettuja ja kuorittuja vihreitä paprikoita suupaloina

mietoa sipulia silppuna

tomaattia suupaloina

suolaa

öljyä

viinietikkaa

Perunat:

keitettyjä kuumia perunoita

öljyä

valkosipulia ja persiljaa silppuna

suolaa

Jaanan kanaa piri-piri

Yksi Portugalissa erittäin suosittu ravintolaeväs on Chicken piri-piri (kirjoitusasu vaihtelee, voi olla myös Piri Piri Chicken tai Frango Piri Piri tai Frango Peri Peri…) Kyseessä on kuitenkin grillattu kana, joka on hakattu epämääräisiksi paloiksi ja marinoitu/maustettu chilisoosilla.  Alvorissa kauppahallin takana on aika kiva churrasqueira eli grilli, jossa yksi annos = puolikas kana maksaa nykyisin 6,50. Lisukkeena salaattia ja ranskalaisia ja kanassa piri-piri jopa maistui. Parempaa saatiin kylläkin rannalla O Farolissa (annos 5 euroa), siellä pöytään tuotiin vielä erikseen piri-pirimaustetta öljyyn uutettuna (piri-piri com azeite). Joskus kana on vaan grillattua ja chili on jäänyt kaappiin.

Vastaavaa kanaa voi kokeilla myös kotigrillissä, mutta en suosittele käyttämään Suomessa myytäviä jättibroiskuja vaan ennemmin pakkasesta joskus löytyviä kevätkanapoikia, helmikanoja (on ihan oma rotunsa) tai maissikanoja (kana maissilla ruokittuna eikä turbokasvatettuna). Uunissa oon tehnyt omaa versiota, lopputulos on ihan erilainen kuin grillattuna, koska grillikana on yleensä kuivahkoa ja tämä versio on kostea, mutta aikasmoisen hyvä.

Ainekset:

broilerin koipia tai siipiä tai parhaassa tapauksessa jotain paremman makuista kanalintua paloina

Marinadi:

1 suippopaprika

2–3 punaista mietoa chiliä

1–2 äkäistä pikkuchiliä

1 sitruunan mehu

1–2 valkosipulin kynttä

1 rkl merisuolaa

1 rkl hunajaa

½ dl öljyä

Valmistus: 

Heitetään marinadin ainekset tehosekoittimeen, mortteliin tai niiden puutteessa raastetaan kaikki raastettava silpuksi ja sekoitetaan siihen loput ainekset.

Otetaan linnun palat ja tökitään lihaksiin reikiä teräväkärkisellä veitsellä ilman, että nahka rikkoutuu.

Ängetään marinadia reikiin ja nahan alle ja päälle ja pannaan tipupalat uunivuokaan.

Jos on aikaa, annetaan maustua, jos ei, sijoitetaan vuoka suoraan 200 asteiseen uuniin ja annetaan kypsyä.

Kypsymisen aikana valellaan lihoja välillä vuoan pohjalla olevalla liemellä.

Lisukenauriit (tai lantut tai porkkanat tai sekoitus tai…)

Täällä on tullut naurisaika kai lopuilleen, eivät oo enää ihan niin ihanaisia kuin joulukuussa. Kuitenkin niistä nykäisee maukkaan lisukkeen mennen tullen tosi nopsasti. Vanhempien juureksien (kuten suomalaisten joululanttujen) kohdalla jättäisin alkupaahtamisen pois ja vaihtaisin sen suoraan vesihöyrytykseen ja mausteita voisi lisäillä toisella tavalla, ainakin vähän muskottia ehkä… Jos sekoitukseen on tarkoitus käyttää myös sipulia, se kannattaa kuitenskin aina paahtaa ja lisätä vanhat höyrytysmukulat vasta sitten.

Ainekset: 

2 naurista (nabo)

1 punasipuli

öljyä

hunajaa

suolaa

tarvittaessa voita ja/tai vettä

Valmistus:

Kuori ja paloittele nauriit ja sipuli

Kuumenna valurautapannu (tefloninenkin käy) ja heitä palat siihen paahtumaan

Kun ruskistumista (= sokerit on alkaneet karamellisoitua) on tapahtunut, lorauta sekaan öljy ja hunaja (kumpaakin maun ja tarpeen mukaan) ja ripaus suolaa ja pane kansi päälle, jos ei ole kantta, pala foliota

Jos juurekset on kovin iäkkäitä, karamellisoitumista ei kannata ehkä ootella ilman voita ja hunajaa ja kypsyminenkin saattaa tarvita pari tilkkaa vettä

Jos tehdään niitä joululisukkeita, kannattaa maustaa muskotilla, kanelilla (purkista jauheena tai tanko sekaan) ja maustepippurilla eikä neilikkakaan ole koskaan pahitteeksi