Ei se aina suju niin kuin pääskyseltä…

SPP vietettiin Decathlonissa ja parissa muussa rättikaupassa, ei löytyny sopivaa välikausitakkia miulle. Pakko pärjätä vanhalla, vaikka olin jo pois sitä heittämässäkin. Oli alunalkaenkin vähän pakkorako-ostos, kun Hämeenlinnassa vanhasta takista jo ennenkin reistannu vetoketju särky lopullisesti ja joku loimi piti lämmikkeeksi löytää. Kävin sitten lohdutukseksi sisustuskaupassa (A Loja do Gato Preto = Mustan Kissan Kauppa, terkkuja vaan kaikille kissahörhöille Imatralle) hortoilemassa, Gardosasin kanapaikassa, mut ei syöty kanaa vaan salaattia ja soppaa ja hiton hyvää juureen leivottua vehnäleipää. Kun oli alkupalat nautittu, siirryttiin keskustaan, missä noutogrillistä ostettiin kanaa (on parempaa, kun ravintolassa…) ja syötiin sitä kadulla. Ystävällinen paikanpitäjä hiffas meijät ikkunasta ja kiikutti parit lautasliinat (guardanapos) käsien siivoukseen. Ukkeli päästä hassuja kiekasuja puheensa väliin, liekö ollu itekin jossain aiemmassa elämässään kukkopoika…

Varmaan kaikille ulkomailla tai muusta syystä vieraalla kielialueella asustavalle tulee joskus turhautumisen hetkiä ja voimat vähän uupuu, kun pitää koko ajan olla skarppina. Jos olis ihan ummikko, miltähän se mahtais tuntua? Mie en ollu näkemässä tuon miehen todistamaa episodia Continenten kassajonossa, kun päivystin toisen kaupan kassien kanssa aulassa. Viereisellä kassalla oli ollu suomalaispariskunta, jolta oli kysytty useampaan otteeseen enkuksi, tarviaavatko kassia. Kysymys ei ollu menny perille ja kun sitten tuli pakkaamisen aika, äijä (idiootti siis joka tapauksessa, kielitaitoa tai ei) oli alottanu helkutinmoisen älämölön siitä, kun vaimo ei ollu kassia varustanu eikä ostanu. Elekielellä kassikin sitten oli saatu, mutta on ne rohkeita, kun maailmalle lähteevät ilman mitään kielellisiä valmiuksia.

Juttelin Kamukin kanssa Arturilassa taannoin ja taas kerran käytiin samat jutut läpi, Otaniemet ja Kossut. Olin kuunnellu, kun hää haasteli jonkun enkkuparin kanssa ja sillon tajusin, että aika rajallinen on hänenkin sanavarastonsa, anto nimittäin vastauksia eri kysymyksiin kuin oli kysytty. Siksi kai ne jututkin pyörii aina samaa latua, mutta tulee päivän sosiaalisen kanssakäymisen annos nautittua. Ranskaksi kai hää juttelis laajemminkin, ruotsista (jossa on kuitenkin asunu sen 25 v.) en tiijä, kun oma pakkoruotsin osaaminen on niin rajallista.

Kaiken enkun ja portugalin kieli- ja kulttuurikylpemisen jälkeen on kiva välillä ottaa vähän härmäläisemmin. Käytiin Mini-MIX venäjän-kaupassa eka kertaa ja ostettiin suolakurkkuja ja hapankaalia. Kauppa on osa isoa Monolith-ketjua (http://monolith-gruppe.eu/en/sales-lines/mini-mix-markt.html), enpä ollut aiemmin asiaa tajunnutkaan, jos nyt en kyllä ollu asialle paljon ajatusaikaa antanukaan! Lisäksi paistoin ruisleipää ja ite suolattua kassleria uunissa. Piettiin siis kunnon itäsuomalaiset kestit, kun vielä tein potuista ja porkkanoista sosetta possun kylkeen, leipää syötiin kyllä vasta myöhemmin.

Suolakurkut on tuttua brändiä jo Lappeenrannan K-kaupasta.
On se niin pieni, maailma...
Ukko muuten kiitti hämmentynyttä kassahenkilöä sanomalla спасибо!

Otsikko on virheellinen sitaatti Risto Rasan runosta, jota tulee välillä muisteltua. Tässä netistä löytynyt, kai aito ja alkuperäinen:

Mutta ei me kuule masennuta,

tällaista meidän olomme vaan on,

ei se koskaan suju

niin kuin pääskyseltä

joka suu ammollaan liitää hyönteisessä ilmassa.