Concurso (ei, emme ole konkurssissa – ainakaan vielä)

TEMPO

Olemme taas näyttäytyneet ja käyttäytyneet (Berenicen pysyväisohje: behave!) erinäisissä kulttuuririenoissa. Etelän klassisen orkesterin kamarimusiikkikonsertti, jonka aiheena oli huilu ja trumpetti, oli hieno! Ei mitään mozart-iskelmää vaan oikein kaunista ja muitakin kuin imeliä tunteita herättänyt konsertti. Kuulijoita oli vain noin 30, mikä oli tietysti harmi.

Järjestävästä osapuolesta oli tuttu naisroudari, jonka kivikasvot ja muotivaatteet tulivat tutuiksi jo Armontalon (A Casa da Misericordia) viinillä höystetyistä kamarimusiikkisessioista. Tuttu oli myös ison orkesterin konsertista leipääntyneen oloinen sellisti, joka hiusrajaansa pyyhkien suoriutui tehtävästään. Krapula vai miehen menopaussi vai pelkästään ”otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman”?

Kamarikonsertin ohjelma

Roudari työssään

Ja musiikki soi.

Konserteissa ergonomiaongelmat välillä häiritsee kuuntelunautintoa, varsinkin meikäläisellä, jolla niskan dystonia aiheuttaa lievää ongelmaa kaalin paikallaan pitelyssä, jos ei ole kunnon selkänojaa, mitä vasten päänsä kallistaa. Se sitten seuraavana päivänä oireilee pipinä päänä ja lievänä tuskaisena olemuksena. Toisaalta soittajatkinhan voi olla vaikka miten kierossa asennossa, kuten vaikka tuon kamariorkesterin miesviulisti, joka oli ihan tuhannenmutkalla soittaessaan. Olis kiva nähdä hänen röntgenkuvansa, ei sillä, että niistä mitään ymmärtäisi.

Fadoa

Ei siis vielä olla konkurssissa vaan käytiin katsomassa Portimãon amatööreille tarkoitetun fadokilpailun (XII Concurso de Fado) loppukonserttia Tempossa. Ensimmäinen teiniosallistuja määki niin pieleen, että tuli mieleen paeta paikalta. Onneksi kaikki muut 11 osallistujaa oli enemmän tai vähemmän hyviä laulajia. Myö kyllä jänistettiin siinä mielessä, että kun alkoi varttitunnin arviointitauko, häippästiin kotosalle. Ajateltiin tsekata tulokset netistä ja voittaja on – ei harmainta haisua! Sivusto, jossa kilpailusta kerrottiin, vaikenee tyystin lopputuloksista. No, onneksi googlaamalla pääsin käsiksi Algarven fado-yhdistyksen (Associação de Fado do Algarve) facebookiin, jonka lukeminen kyseisen järjestelmäntoimittajan toimintaan osallistumattomalle on tehty melkein mahdottomaksi, vaikka olisikin sivut muka julkisiksi tehty (https://pt-pt.facebook.com/AssociacaoFadoAlgarve/). Sieltä löytyi tieto, että voittaja oli Vânia Rodrigues, toinen Inês Canteiro da Amadora ja kolmas Eva Zambujo. Ihan hyvät valinnat!

Fadistat:
Voittaja oikealla, kolmonen vasemmalla, kakkonen toinen vasemmalta ja sitten joku tuntematon suuruus.
Kuva: Valentim Filipe

Koska kaikki nuo Tempon tapahtumat alkaa vasta klo 21.30, on meikäläisen lähtökohtaisesti sekaisin oleva vuorokausirytmi vieläkin enemmän sekallutta. Sitä sitten yrittää keksiä jotain tekemistä yön pimeiksi tunneiksi, ettei henkinen konkurssi iske. Aamulla tekemisten järkevyyttä voi sitten arvioida ristissä olevin silmin...

Taidetta koteihin ja roskalaatikoihin.
Tekeleen keskellä olevat sulat on saatu lahjoituksena baarin siniaralta.

Loppukevennys: Mitä Kari Peitsamo tekee Correio da Manhãn sivuilla?
No ei mitään, se on Axl Rose...