maanantai 12. joulukuuta 2016

Outono ou inverno?


Pyhän Martin kesän jälkeen tuli syyssateiden kausi, mutta nyt on ollut taas kaunista ja melko lämmintäkin. Vaikeeta hahmottaa, onko syksy vai talvi vai kevät vai kesä (outono ou inverno ou primavera ou verão)… Parvekkeella tarkenee neuloskella, jos vetää saalin niskaan. Rannassa vois varmaan ottaa aurinkoa aika vähissäkin vaatteissa ilman pelkoa paleltumisesta, joka tapauksessa päiväkaffella Miradouron terassilla tuli lämmin.

Liekö kaupungin katujensiivousvarat tältä vuodelta käytetty, kun puista pudonneet lehdet ja marjat on jätetty niille sijoilleen kinostumaan. Aiempina vuosina niitä on käynyt lakaisukone kuljettajineen siivoilemassa liki päivittäin. Tänään kauppareissulta tullessa sai olla taas tarkkana, ettei töksäytä kengänkärkeä lehtikasoissa piilottelevaan katulaatan kulmaan ja sitä kautta nenua ruvelle. Yksi pyöräilijäkin kilikellollaan vähän säikäytti, mutta onneksi osasin väistää oikeaan suuntaan eli tässä tapauksessa vasemmalle, kun kävelijä sinne mahtui mutta pyöräilijä ei olis sitä kautta päässyt ohi.



Siellä ne makaa, lehdet ja marjat, jalkakäytävää somistamassa.
Marjojen päällä kävely on kyllä hauskaa,
melkein yhtä terapeuttista kuin kuplamuovin poksauttelu,
kun jalan alla raksuu ja paukkuu.
Episodista tuli mieleen taannoin Lännen Sanomissa ollut kirjoitus (http://www.lansi-savo.fi/uutiset/kolumni-vihellys-koiravaelle-357387), jossa pyöräilijä oli joutunut koiran hyökkäyksen kohteeksi, koska koira oli säikähtänyt ohittavaa kulkijaa. Pyöräilijä oli siitä sitten tehnyt johtopäätöksen, että alkaa kilisyttää varoituksen kaikille, myös koirattomille. Toivottavasti ei osu meikäläisen kanssa samalla kulkuväylälle, koska kävelen yleensä aina oikeassa laidassa, jos sinne vaan mahtuu ja automaattinen väistösuunta on silloin vasemmalle eli suoraan hänen syliinsä… En tiedä, miten täkäläiset koirat reagoi polkupyöräilijöihin, jalankulkijat saa ainakin olla ihan rauhassa, siitä huolimatta, että harjoin on yksikään karvaturri hihnan päässä. Ymmärtävät ilmeisesti osansa lauman jäseninä ja jos lauma ei ole uhattuna, antaa kaikkien kuljeksia niin kuin huvittaa.

Kuvan kolme koiraa kuuluvat laumaan, jonka (ihmis-)johtaja on siirtynyt istuksimaan sisälle ilmojen viilennyttyä.
Yleensä ovat kaikki neljä jossain Continenten pääovien läheisyydessä notkumassa.



Liikenneympyrässä on alkanut laiduntaa lehmähaikaraparvi, n. 14 yksilöä.
Autot ei heitä häiritse, mutta mopot ja moottoripyörät sitten senkin edestä!

Nykyisinhän Suomessa on hallitus, joka ei anna minkään asian olla puuttumatta vaan kaikkeen pitää norminpurkutalkoitten kunniaksi tehdä uusi laki, joka sitten on peruttava perustuslain vastaisena. Siitä tuli mieleen ne kuuluisat apinat, joista yksi ei näe, toinen ei kuule eikä kolmas sano mitään. Neljäskin on olemassa, siinä kädet lepää sylissä tyyliin älä tee mitään. Miusta ne kädet pitäisi sijoittaa takapuolen alle ja pitää siellä, ettei vaan tule tehtyä mitään eikä siis myöskään vahinkoa, terkkuja vaan Terrafame-mannekiinille.



Joululoma Suomessa alkaa lähestyä, bussiliputkin on hommattu Onnipussilta, koska VR on hinnoitellut itsensä alennetuilla hinnoillaan ulos – samaa käänteistä logiikkaa siis kuin hallituksellakin. No, ainakin Saara Aalto onnistui ja tuli toiseksi, kuten ilmeisesti toivoikin. Finaalisunnuntaina saimme ylläriksemme kuulla, että britit Carol ja Brian oli Saaran innoittamana alkaneet seurata myös X-factoria (ja kannattaa suomalaista voittoon) eivätkä pelkästään tanssia tähtien kanssa, kuten yleensä heidän ikäluokkansa enkut tuntuvat tekevän.




Vuoden 2013 joulutähti oli näin komea.


Sama joulutähti mallia 2016.
Ensin näytti, ettei punaista tule ollenkaan.
Takana elämämme johtotähti, Continenten logo.
Johdatti syksyllä myös yhden italialaisen mafioson telkien taa,
jäi siellä kiinni brassivaimonsa kanssa.
Onneksi ei oltu todistamassa tapahtumaa livenä, vaikka on ilmeisesti rauhallisesti sujunutkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoikaa, rakkaat ihmiset!

Muistakaa panna jonkinlainen tunnistettava nimimerkki viestin loppuun, että tunnistan kirjoittajan.

t. jaana r.