Pohjan tähteellistä

Joululoma Suomessa lähestyy ja on syöty pakastinta tyhjäksi. Yksikin eväs syntyi niin, että pakkasesta kattilaan kaivettiin kalkkunankoiven jämät, jotain epämääräistä paprika-sipulilisuketta ja keitettyä riisiä, joiden sekaan heitettiin edellispäiväisen papu-makkarapadan tähteet ja hyvä tuli!

Jos ei oo tähteitä, tonnikalaa on yleensä aina kaapissa.
Tää oli timjamilla maustettua luksusversiota.

Miusta on aina niin kiva, että jää ruuantähteitä! Niistä on nin pal hauskaa keksiä jotain uutta suuhun lapioitavaa. Varsinkin erilaiset liemet, joita jää uunissa kypsennetyistä lihoista, on tosi kliffoja. Taannoin käytin uunikanoista jääneen liemen pekoniin käärittyjen kaninkäpälien lisukkeeksi kypsennettyyn bulguriin. Käpäliäkin oli enemmän kuin yhdeksi kerraksi syödä, joten niitten jämistä tuli sitten pastasoosi, chuchua oli siinä kanssa.

Käpälät pekonissa, uuniastiana viime talven Continenten keräilyvuoka.
Kyllä ovat olleet kovassa käytössä!

Valmis annos ja oli oikeesti aikas hyvää!

Viiriäiskylpylän hot tub.

Viiriäisten kylvystä ei riittänyt myöhemmäksi, mutta ite viiriäisten lihaa kyllä syötiin seuraavana päivänä salaatissa. Possunkyljyksien kypsennyslientä käytin potaattien, porkkanoiden ja nauriiden kypsennykseen, ne syötiin kyljyssatsista jääneiden jämien kanssa. Cataplanaakin syötiin yhtenä päivänä, tähteistä tuli lounaskalakeitto. Kyseisessä kalapadassa on niin paljon tomaattia, että seuraavana yönä ei yleensä refluksi anna nukkua, mutta joutaahan tuota valvomaankin.

Tästä se lähtee, cataplana.
Meriahventa (robalo), lohta (salmão) ja pikkuruisia simpukoita (amêijoas).

Pohjasoosi, josta puuttuu vielä tomaattimurska - eli tää ei vielä veisi yöunia!

Kaik yhes paas.

Cataplanaa lautasella, faça favor!

Jämät oottamassa jääkaappiin pääsyä.

Joskus on kiva syödä ulkona, jos ei muualla, niin Sergion baarissa pitsaa. Eivät muuten ole Continentesta vaan Pingo Docesta, mutta siis kaupan altaasta kuitennii! Artturilassa on ollut vähän kokkiongelmia, mutta kyllä isäntä itsekin saa jotain evästä taiottua pöytään, viimeeksi tarjosin hänelle kana-annoksista uma estrela de Micheliniä (eli siis yhtä Michelinin tähteä), josta hän kovasti ilahtui. Toi sitten pöytään kynttilän ja kyseli, oliko niitä tähtiä vain yksi. Siihen minä, että älä nyt ala liikaa yrittämään, menee vielä se ensimmäinenkin…

Kuppilassakin voi käydä.
Miradouron Salada Sunrise:
Tomaattia, lehtisalaattia, tuorejuustoa, omenaa ja saksanpähkinöitä.
Tomaatit on ihan turhat, mutta muuten on herkkua!

Yhtenä päivänä ajateltiin mennä Dona Barcaan lounaalle, mutta naapuriravintolan sisäänheittäjä sai meidät vaihtamaan kohdetta. Peixaradassa oli hyvät safkat kanssa, miusta jopa paremmat lisukkeet kuin Barcassa. Lisäksi laskun kanssa tuli jälkkäriksi minikokoiset pastel de natat ja sormustimelliset mantelilikööriä. Lisukepottuja oli ihan tuhottomasti ja pyydettiin niitä dogibägiin mukaan ja se myös onnistui. Niistä tuli sitten seuralaiset itsenäisyyspäivän lampaankyljyksille. Ei ollut tarkoitus päivää sen kummemmin juhlistaa, mutta kun tuo liuhuletti kävi parturoittamassa itsensä, notkuin viihtymässä viereisessä Pingo Docessa ja sieltä löytyi harvinaisen hyvännäköiset costeletas de borrego. Niistä innoittuneena vedettiin kolmen ruokalajin päivällinen ja vielä kaffet ja brandyt yläbaarissa päälle. Kofeiiniannoksen seuraksi otettiin mukaan Rocherin suklaapallerorasian jämät ja tarjottiin muillekin, hyvin maistui etenkin isäntä-Sergiolle.

Tälläsii palleroi myö sielt ravintolas mukkaan saatiin...

Alkupalat:
Presunto e melão com azeite de hortelã
eli ilmakuivattua kinkkua, melonia ja mintulla maustettua oliiviöljyä.

Aina pitää olla salaattia!

Lampaankyljykset ja anjoviksen ja kapriksen kanssa muhennettua Peixaradan pottua.

Jälkkäri on toisinto alkupalasta, presunton tilalla vaan on ihanaa valuvaa vuohenjuustoa ja lisänä mantelirouhetta.

Alkupaloille roseeta vinho verdeä, pääruualle punkkua ja jälkkärille setubalilaista moscatelia.

Jälkkärin jälkkäriks oli tarkoitus ottaa aguardentea ja suklaatia, mutta mentiinkin sitten kaffelle.

Paitsi ruuantähteitä, alkaa olla myös langantähteitä. Osan otan matkaviihdykkeeksi ja osasta tulee Kamukki-Abrahamille neulehanskat tammikuussa, niin vähän lupailin. Kaiken kaikkiaan yritetään elää niin, että kaikki kaupasta kannettu tulisi käytetyksi eikä jäisi jätteisiin. Pakkausten ja pahvien/paperien kierrätyshän täällä on hyvällä mallilla, mutta muitten jätteiden käsittelystä ei ole tietoa, kai ne kaatikselle menee. Italian jäteongelmaa muuten ratkotaan tuomalla osa Portugaliin käsiteltäväksi, mitähän niillekin mahtaa tapahtua… Isot jätteet pitäisi viedä jonnekin kierrätyskeskuksiin niin kuin Suomessakin, mutta näkyyvät jättävän noitten pakkausjätteiden poisheittopaikkojen (Portimãossa Ilha Ecológica) viereen. Tossa hotellin kupeessakin on epämääräinen läjä sängynpaloista matkalaukkuihin ja sillai. Mustalaiset käy niitä ratsaamassa, ilmeisesti ottaavat matkaansa itselleen käyttökelpoiset kamat, jos ei muuta, niin kaiken poltettavaksi kelpaavan ja kyllähän ne notskit päivittäin käryääkin.

Jätehuoltoa käytännössä.
Tän käynnin jälkeen jäi kyllä vähän epäselväksi hakiko hyö tavaraa vai toi uutta roinaa seinustalle...

Jätekuljetus siirtymässä uuteen kohteeseen.

Itekin aloin tuossa päivänä muutamana harkita johonkin jäteastiaan loikkaamista nyky-yhteiskunnasta puimavaiheessa akanaosastolle päätyneenä. Joulun jälkeen matkaan lupitapaamiseen Lappeenrantaan ja aloin bussilippua ostaa. Menin Savonlinjan sivuille ja kas, ruhtinaalliset yksi euroa suuntaansa maksaa se! No, ei kun ostamaan, mutta sitten tuli viivästys ja piti aloittaa alusta: hinta oli pompsahtanut melkein kolminkertaiseksi! Mie sain ihan hirveän itkupotkuraivarihepulin, niin loukkaavaa tää nykyaikainen hinnoittelusysteemi miusta on, siis ihan silkkaa vittuilua. Milloinkahan perunat maksaa kaupassa euron kilo oikealle ohitettaessa ja vasempaan suuntaan kulkiessa hinta onkin noussut viiteen egeen. Tai oikeestaan, ei me myydä sulle pottuja ollenkaan, osta tosta bataatteja tänään, katotaan huomenna uudelleen! Kaikkein hauskinta tossa lipunostoepisodissa on tietysti se, että kyllähän mie olen ihan tyytyväinen siihen yheksään euroonkin, minkä se tiketti maksais autosta ostettuna, ei oo miusta paha hinta ollenkaan. Kyse on vaan periaatteesta, että ei voi pieni ihminen mihinkään enää luottaa. Illemmalla selaimen historian hävittämisen jälkeen sain muuten ostettua ne liput siihen euroon tsipale.