Sinesiin ja takaisin
Autoilua on aiemmin harrastettu suuntana itä, nyt mentiin
vaihteeksi länteen. Sines on kaupunki (cidade) Sinesin kunnassa (concelho tai município)
Setúbalin piirissä (distrito), Alentejon alueen (região) alialueella
(sub-região) Alentejo Litoral eli Alentejon rannikolla. Kunnat muuten jakaantuvat
freguesioihin (ei suomenkielistä käännöstä), joista osa on kaupunkeja (cidade
tai vila), Sinesissä ne ovat Sines (joka on siis kaupunki) ja Porto Covo (joka
ei ole kaupunki, pelkkä freguesia vaan). Portimãon (conselho) vastaavat tiedot:
alue sekä alialue = Algarve, piiri = Faro, freguesiat = Portimão (cidade),
Alvor ja Mexilhoeira Grande. Praia da Rocha ei siis ole mikään virallinen kunnanosa,
vaikka siellä elelevät kuten Artur tuntuvat niin ajattelevankin. Tähän päättyy
Portugalin aluejaon lyhyt oppimäärä.
Sinesiin Alentejoon siis maanantaina menimme, siellä
olimme ja sieltä tiistaina pois tulimme. Menomatkalla ajeltiin vähän eri
reittejä kuin palatessa, moottoriteitä enimmäkseen vältellen köröteltiin
kuitenkin. Mitä lännemmäksi mentiin, sitä enemmän maasto tasoittui ja muuttui
maatalousvaltaisemmaksi. Vuorilla kasvatetaan erilaisia puita, eukalyptusta on
paljon. Sen ja kostean mullan tuoksuyhdistelmä vie aatokset aina meren yli
Madeiralle… Sitä en tiedä, mitä kaikkea näkemillämme pelloilla ja
kasvihuoneissa viljellään, mutta viljelyksiä oli paljon ja isojakin olivat.
Niitten väleissä oli isoja laumoja nautoja ja lampaita (lisää kyljyksiä Jaanalle
– huraa!) laiduntamassa. Matkan varrelle sijoittui myös Parque Natural do
Sudoeste Alentejano e Costa Vicentina eli Lounais-Alentejanon ja Vicentinan
rannikon luonnonpuisto. Myös aiemmin Jagge-ajelulla Sagresissa käväistiin ko.
suojelualueella.
Idässä jokaiseen risteykseen on rakennettu liikenneympyrä
ja oli niitä paljon lännessäkin. Enimmäkseen opasteet on hyvät, paitsi tietysti
sitten juuri ratkaisevassa paikassa ne joko puuttuu tai on kummallisessa
paikassa. Ilmeisesti ympyröissä ajamisen liikennesäännöt poikkeaa
suomalaisista, mutta on niihin aina osattu mennä ja poiskin on päästy, välillä
kyllä opasteiden vajavaisuuden takia on ajettu useampikin kierros. Onneksi ei
olla hirveitä rikkeitä onnistuttu tekemään ainakaan poliisien nähden, täällä on
nimittäin maksettava sakot heti eli oitis. Jos sakkoa ei hyväksy, sitä vastaava
pantti on kuitenkin annettava ja sen jälkeen voi sitten tehdä valituksen ja
ehkä jopa saada sen pantin pois, jos tuomari on suosiollinen. Jos sakkoja ei
maksa, ajokortti viedään pois ja tilalle annetaan väliaikainen ajolupa.
Sergiolla on aina välillä vähän hankalaa ollut noissa sakkoasioissa, herran
jalka on painavaa sorttia. Hää on kertonut, miten on poliiseille ilmoittanu,
ettei ole varaa maksaa (lasku voi nousta tonneihin) ja tarjonnu autonsa avaimia
pantiksi tyyliin viekää koko romu. Ei ole kuulemma vielä kelvannu… Myö on
poliiseja nähty vaan tietyömailla opastamassa, niitten liikenteenohjaus näkyy
kuuluvan GNR:n (Guarda Nacional Republicana) eli kansalliskaartin hommiin.
Paikan päälle päästyämme satoi tai paistoi tai satoi ja
paistoi ja kaiken aikaa tuuli ihan hemmetisti, satamakaupungissa kun kerran
olimme. Hotellihuonetta ei saatu ennen kuin klo 16, joten kuurojen välissä
käytiin vähän tutustumassa ympäristöön ja syömässä lounasta Flor de Sines -ravintolassa.
Mie söin yllätys yllätys lampaankyljyksiä ja mies otti snookerpöydän kokoisen
vasikanpihvin. Ruoka oli yksinkertaista ja hyvää. Parhaat lampaat on kylläkin
tulleet vastaan itsenäisyyspäivänä, kun ennen jalispeliä käytiin Praia da
Rochalla Humbertosissa täyttämässä mahat. Kyljykset ei olleet kyljyksiä vaan
sain täydellisesti kypsennetyn kareen nenäni alle – aah… On kyseistä ravintelia
vältelty, koska se sijaitsee turistialueella, mainostaa turistimenua ja sillä
on usein sisäänheittäjäkin – kaikki yleensä huonoja merkkejä, mutta näköjään
voivat johtaa pahasti harhaankin.
![]() |
Hotellissa oli kaunis jouluasetelma, Maija ja Jesse, sen muka-ei-oikea-isä ja kolme viisaaksi mainittua. Samanlainen on kai nähty joskus muuallakin, mutta väliä hällä, nätti se on. |
![]() |
Sateinen satamakaupunki |
![]() |
Hotellin lähellä on palkittua arkkitehtuuria. Ei kyllä ymmärrä hän, miksi on palkittu.... Kyseessä on kaupungin kulttuuritalo, sisältäen kirjaston, näyttelytiloja jne. |
![]() |
Ilmeisesti tääkin jeppe funtsii, miksi naapuripytinki on palkintonsa ansainnut. |
![]() |
Ei ehkä palkittua arkkitehtuuria, jos lie arkkitehtuuria ollenskaan, mutta ihan kelpo ravintola. |
![]() |
Tää apina on ilmeisesti kammannu naamansa, koska on saanut banaanin. |
Sinesissä emme lounastamisen jälkeen oikein keksineet
mitään tekemistä, käveltiin vaan katuja ristiin rastiin huonetta ootellessa.
Hotel Sinerama on huoneistohotelli, joka on parhaat päivänsä nähnyt joskus
vuosia sitten. Kämpän saatuamme vähän huilattiin ja sitten lähdettiin takaisin
katuja tallaamaan, sääkin oli siihen mennessä parantunu. Iltapalaksi käytiin
nappaamassa Petiscos da Vilassa heidän tapaslautanen ja sitten takaisin
hotellille, missä päädyimme snookerpöydän ääreen.
![]() |
Kiva pikkukuppila Petiscos da Vila. |
![]() |
Tapaspaikan vieressä aukiolla oli kauniit kuuset. Valoissa oli jännä efekti, minkä takia näytti kuin oksistoissa olis jää sulanut. |
Oikeestihan täällä mitään snookeria
pääse pelaamaan, ihan niitä samoja pubibiljardipöytiä täällä on kuin muuallakin,
mutta kai täkäläisistä se vaan kuulostaa hienommalta. Miehän en ole koskaan
pelannut mitään muuta keppilajia kuin koronaa joskus pentuna ja sen kyllä
huomasi – hauskaa meillä silti oli! Säännöistä ollu mitään hajua, kunhan roiskittiin ja välillä tuo nuoruutensa baareissa lajia harrastanu tyyppi ylti suorastaan yllättäviin suorituksiin.
![]() |
Tässä alkaa olla jo ammattimainen ote... |
Aamulla todettiin, että hotellihuoneen lisäksi myös
aamiainen oli jääny jollekin aikaisemmalle vuosituhannelle. Saatiin kuitenkin
jotain kitusiimme, että jaksettiin lähteä paluumatkalle. Ennen sitä kuitenkin vielä vähän teputeltiin kaupungilla.
![]() |
Onko se oikea vai sittenkin maalaus? No, jälkimmäinen, mutta hyvin on taas hämätty. |
![]() |
Tää sitten taas on jo ihan päätön juttu. |
Sines ei siis ollut
mikään elämää mullistanut elämys, mutta varsinainen tavoite olikin ollu nähdä
vähän erilaisia maisemia kuin aiemmin ja sehän hyvinkin toteutu. Paluumatkan
suunnitelmaa muutettiin sen verran, että alkuperäinen ajatus ajaa Monchiquen
kautta O Maximinoon lounaalle haudattiin puolimatkassa, koska ei enää vaan
jaksettu/haluttu/uskallettu ajella mutkaisia vuoristoteitä. Vastaantulijoilla
oli häiritsevä tapa ajaa tien keskellä tai kokonaan vastaantulevaa kaistaa
huomattavaa ylinopeutta ja se aiheutti pientä stressin poikasta. Kotiin
päästyämme nakattiin kamat ovesta sisään ja paineltiin nälkäisinä O Viriatoon,
mie sain herkullista herkkusieni-katkarapuspagettia ja ukko vetäisi parin porsaan
posket muusilla. Jälkimmäinen annos tuli pöytään todella kauniissa
kolmijalkaisessa valurautapadassa, siinä kohtaa iski annoskateus, ei onneksi
muuten! O Maximinossakin saatetaan vielä käydä, auton vuokra-aikaa on vielä viikko
jäljellä.
Sinesistä jäi mukavat muistot muutaman vuoden takaa, oltiin pienessä nätissä hotellissa jossa aamiainen oli viimeisen päälle.
VastaaPoistaM&J
Teil on ollu Sinesissä parempi hotellionni kuin meillä, muuten on kyllä oltu tosi tyytyväisiä. Milloinkas seuraavan kerran Portugaliin? t. jaana r.
VastaaPoista