Ihaa-ilmiö?

On maanantai ja melkein viikko vierähtänyt täällä talviasunnolla. Hirveetä haipakkaa on paneltu ees sun taas, että on saatu koti siihen kuntoon, että voi ottaa välillä taas vähän relammin.

Sieltä se vinniltä löytyi, omaisuus...

Alkaa olla koti järjestyksessä.
Huomaa tv:n vieressä oikealla flamingonkukka (taas kerran),
jonka ruukunsuojus on tehty kartongista, kangasnauhasta ja tekokristalleista (taas kerran).

Portugaliin palatessamme oli liput nostettu ja taas pudotettu puolitankoon ja kolmen päivän suruaika julistettu. Maastopaloissa on kesän aikana kuollut yli sata ihmistä, joten mitenkään riemukkaat tunnelmat noin niin kuin valtakunnallisesti eivät todellakaan vallitse. Sisäministeri jätti pestinsä, koska pelastustoimet eivät menneet niin kuin olisi pitänyt. Kummallisen (ja kamalan, jos väitteet on totta) koko jutusta tekee se, että on alkanut kuulua tarinaa siitä, että näitä paloja olis sytytelty tahallaan ja järjestelmällisesti niin, että tuulet on tehneet niistä mahdollisimman tuhoisia. Asiaan suoranaisesti liittymättä, saattaa olla seuraavakin ministeri jo lähellä lähtöä. Kyseessä on meriasioista vastaava ja syynä poukkoilu sen kanssa, saako ensi vuonna sardiineja kalastaa (kalastajat tietysti tahtoo) vai ei (tutkijoiden mielipide), jäämme jännittyneinä odottamaan…

Oikeustalon suruliputus keskustassa.

Algarvessakaan ei kuulemma ole satanut sitten sen jälkeen, kun myö täällä viimeeksi keväällä oltiin ja kuinka ollakaan, heti saapumisemme jälkeen ensimmäisenä yönä sitten taas satoi ja vielä sen jälkeenkin… Olo alkaa olla kuin Disneyn Puh-piirrettyjen Ihaa-aasilla, ilmeisesti vedetään mukanamme ihka omaa pikkuruista sadealuetta. Mikkelissäkin tuli vettä ihan riittämiin pitkin kesää, mutta se nyt taisi päteä laajemmaltikin. Täkäläiset on kaikki kuivuudesta huolimatta olleet ihan täpinöissään, kun on ollunna niin hyvä kesä ja jatkunut pitkälle syksyyn. Enemmän täällä kyllä on tainnu ollakin turisteja tähän aikaan, kuin mitä on aiempina vuosina nähty. Arturilassakin on ollu sellaista häslinkiä, ettei kuunaan. Eka iltana käytiin syömässä ja katsomassa peliä, toisena juomassa teetä ja katsomassa peliä ja kumpanakin iltana oli jo vähän epämukava olo, kun siellä oli niin paljon ihmisiä ja meteliä…

Väkimäärää lukuun ottamatta on ollu kotoisaa. Hotellisiivoojaa myöten on kaikki vähänkin tutut halattu ja suukoteltu ja muutenkin solahdettu taas vanhoihin meininkeihin. Tokyossa on käyty sushilla, Mundo do Caféssa aamiaisella, Sergion kuppilassa välipalalla sekä pitsalla ja A Cozinhasta haettu kanaa. Continentessa, kiinankaupassa, Aquassa ja kauppahallissa on shopattu. Sen verran on keksitty jotain uutta, että perjantaina käytiin lounastamassa ravintolassa O Viriato, joka on yksi lähikuppiloista, mutta jossa ei olla koskaan ennen käyty. Olis kyllä kannattanu! Syötiin päivän menu (à 10 €): salaatti (vaihtoehtona olis ollu soppa), grillatut meriahvenet lisukkeinaan keitetyt ja sen jälkeen valkosipulin kanssa paistetut potut ja haudutettua kaalia sekä valkoviiniä, jälkkäriksi hedelmäsalaattia ja lopuksi kaffet. Kala ja potut oli säädyttömän hyviä, kaali ei niinkään, mutta kaikki muu kuitenkin ihan kelpo evästä. Viriato on muuten ollu joku ennen ajanlaskumme alkua touhunnut lusitaanien heimopäällikkö, joka on jähissy roomalaisten kanssa.

Mundo do Cafén tervetuliastortut, osa I (Continentessa).
Osa II oli Aquassa, jossa omistaja on laajentanut vanhaa kiskaa ja
sielläkin käytiin yhdet sämpylät vetämässä ja taas saatiin tortutkin.

PR-koira Nina alkaa olla jo tosi vanha ja väsynyt,
mutta vielä hää jaksaa rapsutuksia kerjätä.

Kotonakin on jo parina päivänä kokattu, kun vihdoin saatiin ruokakomeroon perustarpeet kasaan. Tänään käytiin keväällä avatusta enkkujen Iceland-kaupasta (https://www.iceland.co.uk/) hakemassa Chef Wotkins –tyyliin leikatut possunkyljykset (ennen aikaan niitä käytiin ostamassa Lappeenrannan Prismasta) ja huomiseksi jotain lampaanlätkyröitä. Possu oli ainakin sikahyvää, joten ehkä sinne suunnataan toistekin. Nyt laulaa sekä pyykki- että tiskikone, joista jälkimmäinenkin toimii sähköllä eikä ruisleivällä kuten Mikkelissä, ite voi siis alkaa vetää lonkkaa ja suunnitella uusia seikkailuja.