Jotain uutta, enimmäkseen vanhaa

Alkuhässäköinnin jälkeen olemme alkaneet taas asettautua oikeasti aloillemme. Asuntohan oli liki priimakunnossa, mitä nyt vähän oli paskaisemmat lattiat kuin keväällä, mutta paljon puhtaammat kuin vuosi sitten syksyllä ennen omaa mikrokuitumoppisiivousta. Keittiön hana uusittiin, kun käytiin kertomassa, että se vuoti lavuaariin – onneksi kai vaan sinne. Yksi sipahtanut olohuoneen lamppu vaihdettiin ja makkarin kaapin liukuovet korjattiin myös, kaikki tapahtu niin nopeasti, että hyvä kuin tajuttiin. Pyytämättä on saatu uudet ilmastointivermeet, uudet patjanpäälliset ja vessan hana, joka pitää aika hillitöntä meteliä, mutta so what! Kunhan toimii muuten.

Siitä se pissii...

Olemme tavanneet melkein kaikki ne tyypit, jotka täällä tunnetaan jotenkin – ja ah ihanuutta, suurin osa osa-aika-asujista siirtyy viettämään loppu vuotta jonnekin muualle! Hassu juttu on se, että kesällä miettii (koska ei ole feisibuukissa), mitä kaikille kuuluu ja olisi kiva nähä ja sitten kun näkee ja kuulee mitä kuuluu, se kyllä niin kuin riittää. Eihän me Suomessakaan joka ilta hengata kavereitten kanssa, hyvä kuin kerran puoleen vuoteen ja kyllä se on meille jurottajille ihan riittäny…

Kuljeskellessa ollaan todella havahduttu siihen, miten kuivaa täällä on. Jo lentokoneesta välillä Lissabon-Faro nähtiin vaan eri sävyistä ruskeaa. Täällä on lisäksi eri sävyistä vihreää, mutta jotenkin väsähtänyttä kaikki. Kukkia ei ole kuin joillain yksityispihoilla, julkisilla paikoilla väriä antaa jokunen oleanteri siellä täällä. Ihmeköynnöksiä on sentään kunnon ryppäinä joittekin tonttien rajoilla aitoihin nojailemassa. Meidän mukana tulleet sateet jäi yksittäisiksi kuuroiksi ja uusista ei ole tällä hetkellä tietoa. Ainoa, mitä taivaalta sataa, on taas Saharan hiekka. Joka päivä pitää ennen neulontasessiota pesaista parvekkeen kalusteet, koska niitä peittää ohut, liki näkymätön kalvo, jolla kyllä saa housun takapuolen mustaksi ihan tehokkaasti…

Ihmeellinen köynnös - se vaan jaksaa, vaikka kaikki muu ympärillä on karrella.

Onneksi täällä tuulee kaiken aikaa, muuten näillä lämmöillä (päivälämpötilat huitelee yli 25 asteen) voisi olla turhan tukalaa. Ompelin kesällä kolme soputelttamallista valkoista musliinipuseroa, ennakoiden tämänhetkisen tilanteen. Ne on mukavia pitää päällä, kun kankaan ja ihon väliin jää ihan kunnollinen (haju-)rako, mihin ilmavirta pääsee ohuen materiaalin läpi haihduttelemaan ylimääräisen kosteuden pois. Miulle tulee ihan keitetty rapu –olo, jos hiki ei haihdu iholta saman tien ja ilmeisesti se pidemmän päälle voi olla oikeasti vaarallistakin eikä vaan epämukavaa (https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/226986-varoitus-lampoaaltojen-yltymisesta-kuuma-ja-kostea-isku-tappaa-kuudessa).

Säätila tänään ja lähitulevaisuudessa.

Soputeltat, jotka siskon miehen mukaan on kyllä väärän värisiä.

Heräteostos, joka osoittautuikin aika päteväksi.
Tässäkin on yllättävän vilpoinen olo ulkosalla.
Mies kävi ostamassa itelleen farkut ja hänen niitä sovitellessaan tarttui tää paita matkaan.

Tuulessa on vain se ikävä puoli, että hiukset ei meinaa pysyä päässä kiinni tai ainakin ne on koko ajan silmissä, nenässä ja suussa häilämässä. Siksi on pitänyt muistella taas, miten erilaisia lettejä värkätään. Lopputulos ei välttämättä kauneudellaan mairittele (tällä jumalaisella kallonmuodolla päätä pitkin aseteltu karvoitus saa aikaan autenttisen purkupallovaikutelman), mutta pysyypä haivenet kurissa!