Balttia-rallaa ja muita rälläyksiä

Ei ole kovin kesäistä ollut tämä Suomessa oleilu, entistä enemmän muistuttaa Portugalin talvi Suomen suvea… Kaikenlaista on silti tullut touhuttua ja toisaalta oltua touhuamatta, niin kavereitten kanssa kuin issekseen. Armaasta tuli koko-orpo, eli oli hautajaiset, piti kirjoittaa peruja ja muutenkin selvitellä jälkeenjääneitä papereita ja tavaroita. Siskonsa teki ison urakan, jonka mie olisin kuitannut hommaamalla paikalle jätelavan tai kierrätyskeskuksen auton: olkaa hyvät, viekää! Urakoinnin ansiosta joitakin asioita tuli pelastettua meillekin, myös isompaa eli tuoleja ja yksi sänkykin eli nyt meillä on kalustettu vierashuone, jonka sisko ja sen mies kävivät kesän lopuksi testaamassa. Ihan taisi tarkoituksessaan toimia.

Sohva vois tietysti olla vähän mukavampikin,
mutta kun siinä nyt vaan on vanha sivustavedettävä ja
kaksi Jyskistä ostettua itse päällystettyä patjaa...
Sohvan yläpuolella sitten taas on korvaamatonta taidetta:
neljä vanhaa kehystä, joihin on lätkäisty kierrätykseen menneistä taidekirjoista
otettuja satunnaisia kuvia (väri oli ratkaiseva tekijä) ja niiden päälle mustasta langasta
virkattu kuvio, jokaisessa sama - pop art?

Siskon kanssa harrastettiin kyldyyririentojakin, Hesassa käytiin kolmessa eri näyttelytilassa katsomassa useampaa näyttelyä ja asuntomessutkin koluttiin läpi. Pääkaupungin Rulla-ravintolan lounas ilahdutti molempia eikä Kampin kiinalainenkaan ollut hattumpi ollenskaan.

Kultturellia oli myös parilla lähiseutujen maakuntamatkoilla, jotka tehtiin, kun oltiin tilapäisesti autollisia. Käytiin Juvallla nauttimassa iltapäiväteet TeaHouse of Wehmais -nimisessä viritelmässä (http://www.teahouse.fi/) ja Varkaudessa Mekaanisen musiikin museossa (http://mekaanisenmusiikinmuseo.fi), joka vasta hervoton paikka olikin – suosittelen!

Baltian retkeily oli männä suvena niin lystiä, että otettiin uusiksi. Nyt oli neljä matkalaista ja vähän parempi suunnitelma. Ostettiin etukäteen niin meno- kuin tulotiketitikin eli säästettiin ihan kiva summa rahaa ja aikataulu toi sitten jotain ryhtiä menemiseen. Kun oli päästy Tallinnaan, se jätettiin taas heti taa ja suihkaistiin Pärnuun. Viimekesäisestä ihmispaljoudesta ei ollut mitään merkkejä, joten päädyttiin yöpymään hiljaisessa ja viehättävässä pikkukaupungissa, jonka jokainen kadulla kulkija puhui suomea. Hotellikin (Hotel Victoria) oli viehättävä, mutta ei kyllä mitenkään erityisemmin viihtyisä. Jopa tällaiselle kääpiökokoiselle tilat oli vähän ahtaat, mutta onneksi aamiaisen kuohuviinitarjoilu vähän kompensoi. Kaupungissa oli ihan mielenkiintoinen nykytaiteen näyttely ja sinne mennessä tuli matkalta hommattua vielä jättiläiskokoa oleva kassi, sopii hyvin kääpiökokoiselle kantajalleen, ainakin väritykseltään ja ainahan sitä voi käyttää makuupussina…

Matka jatkui Riikaan (Ibis Riga Centre Hotel), jossa oltiin pari yötä. Edelleenkään se ei ole miun lempikyliä, mutta kyllä sielläkin saa aikansa kulumaan, ei siinä mitä. Vanhaa kaupunkia koluttiin ja koska satoi, oli helppo ottaa respan tilaama taksi ja mennä taas kerran Lidon temppumaahan, jossa saa mahansa varmasti kohtuuhinnalla täyteen. Pois sieltä ei meinattu päästä, mutta lopulta kuitenkin tuli armelias taksi pelastukseksi. Koska kenkään meistä ei ollut käyny Jurmalassa, mentiin sitten seuraavaksi sinne. Pitsihuviloita, turisteille suunnattu kävelykatu ja siinähän ne sitten oli tärkeimmät. Hotelliksi valikoitui (toinen mihin yritettiin ja eka minne mahduttiin) Ayurveda Palace Jurmala. Paikka yritti olla venäläisille suunnattu terveystalo, jossa ei saanut nauttia lihaa, nikotiinia eikä alkoholia. Jälkimmäiset ei haitannu, aamiainen vähän epäilytti, mutta ihan hyvä se oli, vaikkakin vähän outo. Kasvislasagnea ja -pitsaa, erilaisia jyväjuttuja, joista osa oli tunnistettavissa puuroksi, ja syrnikeitä tai muuten vaan lettuja… Velj-venäläinen näistäkin eväistä paistoi läpi, ainakin miusta.

Jurmalasta matkasimma Valmieraan, joka oli vähän vastaava jokerimesta kuin viimekesäinen Viljandi. Nyt vaan oli parempi onni arvonnassa. Kaupunki itsessään oli pieni ja söpö ja sen vanha kaupunki oli vielä pienempi ja söpömpi, mutta onnekasta oli retken paras hotelli (Wolmar) ja paras ravintola (Rātes Vārti) eikä tarvinnu ees lottovoittoa niistä nauttiakseen.  Lisäksi tavattiin hotellin vielä nuorukaisiässä ollut harmaapapukaija, jolla oli aina kovasti asiaa yksin ollessaan, mutta heti kun yritti hänen kanssaan mennä haastelemaan, aloitti tipu mykkäkoulun. Tämä päti myös muihin yrittäjiin eikä vain minuun. Arturin baarissa Portimãossa sikäläisellä papukaijalinnullahan riittää yleensä juttua kaikille muille paitsi miulle.

Matkan loppuosa aloitettiin taas Tarttossa (tuttu hotelli Art Hotel Pallas, kaksi yötä). Hauska juttu, että kun viime kesänä käytiin siellä, ajattelin, ettei tänne nyt ihan ehkä heti – ehkei konsanaan enää palajaisi ja kuinkas sitten kävikään! Edellisellä käynnillä oli rallihässäkät, nyt päädyttiin keskelle Hansapäiviä eli väkeä oli vielä enemmän ja myyntikojuja tuhottomasti. Silti vietiin taaskin rahamme enimmäkseen Pahojen poikien -nimikkokuppilaan, koska siellä on hyvä hinta-laatusuhde eväissä ja juomissa. Mie söin retken ainoat pelmenit, joita kaiken aikaa kaipasin. En kylläkään ihan sellaisina kuin olisin kuvitellut, nää oli nimittäin (uppo?)paistettuja ja tarjottiin dippisoosin kanssa. Hyviä olivat, kyllä! Samassa paikassa myöhemmin jaettiin keskenämme paistettuja ruisleipätikkuja tarjottuna raa’an valkosipulin ja soosin kera sekä kanapuikkoja (vrt. kalapuikot, mutta parempia) myös soosilla. Kävimme myös Pierren kuppilassa, jossa juotiin ensin pullo kuohuvaa pitkän ja hartaan odottelun jälkeen, mutta koska lopulta tarjoilijaneito oli niin lysti, ei voinut ees olla ärtsy ja odotellessaanhan voi käydä yhdestä häröimmistä eriöistä ikuna. Pienen kävelyn jälkeen päätettiin myös ruokailla ko. ravitsemusliikkeessä ja ainakin mie olin ihan tyytyväinen, muista en oo ihan varma…

Pierren miesten vessa. Naisten vessassa oli samaa tyyliä,
mutta vaikka väritys oli tätä samaa puna-mustaa niin kuvitus oli enämpi 50 shades of grey.
Lisätietoja ja paljon kuvia tästä retkestä hiukan vinksahtaneitten
lasien läpi nähtynä osoitteessa http://villupee.blogspot.fi/.

Koska olimme päätyneet vanhoille jäljille, niillä jatkettiin. Taukokaffet juotiin samassa Paiden konditoriassa kuin viime vuonnakin ja Tallinnan satamakaan ei ollu vaihtanut paikkaa. Matka pohjoiseen sujui Mariellalla ja myö tuon ukkokullan kanssa menimme puhvettipöytään täyttämään maarumme, jotta jaksaisimma raskaan matkan kohti kulloista kotia. Buffet oli oikeesti hyvä. Piste. Varsinkin lampaan tartar, mutta muutenkin, esimerkiksi siianmätiä tuli syötyä varmaan puolella aterian hinnasta – tai no ei ihan, mutta likelle! Matkalla shoppailtiin kassin lisäksi miehelle paitoja ja miulle pellavalankoja ja tietysti jonkin verran juomia, tärkeimpinä Tartton markkinoiden kirsikkasiideri (maultaan vrt. kriek) ja laivan Underbergit, joita aina silloin tällöin rasitettu massu kaipaa.

Massua rasittaa tietysti ylensyöminen, jota yritämme olla harrastamatta. Kerrankin käytiin täkäläisessä kulttuuritalo Tempossa syömässä kevyet ruuat, jotka olivat hyvin yritetyt. Mie söin viiriäissalaatin kuskussalaatilla  (lautasella paistettu viiriäinen ja balsamicosiirappia, salaatti eri astiassa, kuskusit osittain klimppisoppaan sopivina) ja tuo toinen kasvis-halloumivartaan salaatilla. Yritys oli siis hyvä, mutta vähän jäi vajaaksi, harmi, tuskin mennään ihan heti toiste. Uusi Sakura Sushi on vihdoin päästäny meidät jatkuvasta japskievään puutteesta, siellä on käyty kai kerran viikossa avaamisen jälkeen. Sushien hinta-laatusuhde on oikein kohdillaan ja viheriäiseen teehen tulee himo.

Kesän aikana tuli vihdoin myös hoidettua yksi monivuotinen tavoite alta pois. Lupin nuorisojaos teki nimittäin erittäin onnistuneen konserttimatkan Kaisafestiin. Niin uskomatonta kuin voi ollakin, kaikki siinä reissussa osu kohilleen: oli hyvä hotelli (Albert), hyvät ravintolat (Kampin Pippuri ja Pizzeria Via Tribunali), sää oli kuin ihan eri kesältä ja sitten itse varsinainen kohokohta eli Red Hot Chili Peppers toimi kuin tauti ja päästiin sitä ihmettä seuraamaan ihan liki lavan edestä. Soitanto oli melkein kuin silloin nuorena, mutta oli siinä nyt jo kyllä AOR-vivahde. Adult Oriented Rock oli hirviä kirosana joskus taannoin 80-luvulla mutta ikä tehnee tehtävänsä. Bändistäkin 3/4 on meikäläisen iässä ja niin taisi olla yleisöstäkin, mutta silti ei paha!

Nyt on taas aika kääntää nokat kohti talviresidenssiä, sitä ennen on ollut runsaasti kesäresidenssin siivoilua ja järjestelyä, mukaan otettavien tavaroitten hankintaa ja pakkaamista (ja purkamista ja pakkaamista) ja pitihän se päättää vielä sekin, onko järkevää männä Mikkelistä junalla vai ottoo onnikka, jälkimmäinen sitten valittiin. Joka tapauksessa on kiva tietää, että meitä vähän jo Portimãossa ootellaan, saatiin Bereniceltä ennakoivat tervetulotoivotukset, tapaamista ootellessa – ate logo!