Toiset on luotuja kulkemaan…

Myö ollaan kyllä viimeiset 18 vuotta oltu enämpi paikallaan pysyviä, mutta nyt on tullut muutoksen aika! Kodista Etelä-Karjalassa siirryttiin asuntoon Etelä-Savossa ja Willimies vaihtui pyhään Mikaeliin. Missä sitten mahtaa sijaita seuraava koti, ei ole harmainta aavistustakaan.

Uusi asumus on avo-anopin koti, jonka hän on sattuneista syistä joutunut vaihtamaan palvelukeskuksen dementia osaston hellään hoitoon. Myö vallataan kolmiosta kaksion kokoinen asumus, yksi huone jää hänen ja meidän ylimääräisten tavaroiden varastoksi.

Konsa olemma jo pari talvea asuneet hotellissa, kodin vaihtaminen tilapäiseen asumukseen ei ollut ollenkaan niin ison kynnyksen takana, kuin olis voinut kuvitella. Tavaraa on jaettu niin Punaiselle Ristille kuin kavereille ja muutama varomaton ohikulkijakin on saattanut saada jonkun paketin mukaansa. Silti – kyllä on irtainta vieläkin matkassa aika tolkuton määrä, siksi tuo varastohuone tulee hyvään tarpeeseen.

Porvariston hillittyä charmia ajalta ennen muuttoa

Muutto on ollut tiedossa jo jonkun aikaa ja kaikessa rauhassa on saanut tavaroiden tarpeellisuutta mietiskellä ja uutta kämppää siivoilla. Hauskin siivousrupeama oli, kun naislupimme Vanhiksen kanssa käytiin pitämässä työleiriä. Pyysin hänet lähinnä seurustelu-upseeriks, mutta sen sijaan sainkin pyörremyrskyn, joka tyhjensi keittiön kaapit kaikesta tarpeettomasta ja vanhentuneesta ruokatavarasta neljän tunnin mylläkässä, eikä kyllä malttanut sitä tehdessään haastella ollenkaan. Ite yritin huonolla menestyksellä saada tulevan makuuhuoneen lattiaa puhtaaksi… Parantelin vähän omia osakkeitani tekemällä ihan kelpo päivällisen (kananreisiä valkosipulilla, rosmariinilla ja sitruunalla maustettuna, uusia siikli-pottuja sekä paahdettuja hunajanauriita ja porkkanoita, jälkkäriks valkohomejuustoa sekä rosmariinilla ja balsamicolla marinoituja mansikoita), jonka kanssa oli ihan pakko ottaa pari lasillista roseeta, jota kyllä meni sitten maha pystyssä maailmaa parantaessa pari lasillista lisääkin.

Muuttoauto tuli heinäkuun toiseksi viimeisenä päivänä ja sit se oli menoa. Nyt on pyöritetty jäljelle jääneitä tavaroita ja yritetty löytää niille kohtuullisen tolkullinen paikka, mutta tämä vatulointi ja iterointi jatkuu edelleen (terkkuja vaan Sipilälle!) Uutta kotikaupunkia on silti keritty tutkailla eri kanteilta ja torilla käydään lähes päivittäin, onhan se oikeasti ihan keskellä kylää ja täynnänsä erilaisia herkkutarjoomuksia. Siinä laidalla on lisäksi monta merkittävää mestaa, kuten kirjasto ja Päämaja sporttitelkkuineen. Yksi paikallinen hipsteritapahtumakin tuli käytyä tsekkaamassa, tuoretorin edustalla oli männä viikonloppuna tarjolla katusapuskaa ja musiikkia – jälkimmäinen ei iskenyt, mutta syödyt ylikypsää naudan rintaa sisältäneet leivät senkin edestä ja siitä kun sitten jatkoi Majalle katsomaan, kun United ja Spurs teki historiaa (edellinen voitti, kun jälkimmäinen teki Valioliigan historian ensimmäisen kauden avausmaalin omiin), mikäs oli ollessa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee…