Sorrir e brincar eli elämä se on kuin silkkiä vaan…

Taannoin lähettiin lauantai-iltapäivällä kulkemaan kohti rantaa ja jalkapallotelkkua. Yläbaarin terassikaiteen äärestä alko kuulua hyväntahtoisia Hello!-huutoja ja myöhän tietysti ilahtuneina heiluteltiin tervehykseksi takasin. Samana iltana Arturin tytär kävi meijän kanssa haastamassa ja vähän ennen kuin myö lähettiin takaisin majapaikkaan, hää tuli vähän vaivihkaa paketti kourassa vielä viereen kyykkimään. Paketissa oli samana päivänä leivotusta appelsiinikakusta pari palaa meille kotiin viemiseksi. Vähän veti sanattomaksi… Palat nautittiin Kop & Tapasista ostetun tawny portin kanssa. Oikein oli hyvää, mehevää ja maukasta. Jossain vaiheessa iltaa selvis, että meistä puhutaan heijän perheessä ”sinä mukavana suomalaisparina”, mikä on tietysti – niin: mukavaa, mutta umpihassua. Ehkä pitäis jossain vaiheessa ihan esittäytyä, että olis meillä nimetkin… Tietyt sosiaalisen elämän säännöt kun on meille kahelle nörtille vähän vieraita. Oon lukenu Anna-kirjoja (L.M.Montgomery, kirjotettu 1900-luvun alussa) e-kirjoina tabletilla, ehkä pitäis niistä ottaa sosieliseeraamisen oppia, vaikka eihän ne nyt oo mitään verrattuna Jane Austeniin! Mistähän muuten johtuu, että en oo noita Annoja aiemmin lukenu, runotyttökirjat kyllä moneenkin otteeseen. Ehkä Savikannan koulun kirjastossa on ollu aukko siinä kohtaa…

Jälkiruokaa, joka kelpais nirsommallekin!

Tammikuun viimesenä päivänä käytiin sunnuntaikävelemässä osittain ihan uutta reittiä pitkin rantaan, jossa Miradouron terassilla otettiin vinho verdeä ja nautittiin aurinkoisesta päivästä. Helmikuu alettiin samoissa merkeissä – siis uutta reittiä tutkailemalla, ei terassilla – niin se sai kylmien talvipäivien jälkeinen lämmin aurinko nivelet notkeiksi ja kulkuhalut heräämään. Laskiaisen kunniaksi on sitten taas saatu kylmää ja sadettakin ja samaa on vissiin tiedossa ystävänpäiväksikin. Kylmästä ja ystävänpäivästä, joka täällä on siis rakastavaisten juhlintaa varten pelkästään (dia dos namorados), tuli mieleen Norskin tarina miehestä, joka sanoi tyttöystävälleen, että naimisiin mennään vasta kun ”Hell freezes over”. No, nainen vie miehen tietysti talvipakkasilla Norjaan Hell-nimiseen kylään ja naimisiin päädytään. Portugalissa kosiminen muuten tapahtuu kysymällä suurin piirtein Tuletko pariksi minulle? eli Casas comigo? tai pitkän kaavan mukaan Você quer se casar comigo?

Lusanassa oli karnevaalin kunniaksi 10 euron tarjous viidestä tapasista, jotka käytiin syömässä ja sieltä poistuessa mentiin Kop & Tapasiin tarkotuksena ostaa kuivattua tonnikalaa eli muxama de atumia ja hyvää roseeta sen alas saattamista varten. Samalla oli aikomus kiittää kauniisti kakusta, mutta sen aikomuksen torppas paikan pomo, joka ei ole mitenkään miellyttävän oloinen herra hän, ei todellakaan. Tyypin läsnä ollessa ei paljon huvita omiaan alkaa haastella, joten kiitokset jää seuraavaan kertaan. 

Kyllä sais lotton jättipotti jo osua, että vois olla varma siitä, että olis mahollista viettää näin talvea tulevaisuudessakin! On nimittäin jo yllättävän vahvat juuret kasvanu ihan puolhuomaamatta.

Hyvää Ystävänpäivää, hymyillen ja iloiten!

Arturin kallat kukoistaa.
Hää hoitelee istutuksiaan baarin pidon ohessa ja välillä myös kustannuksella.

Sorrir = hymyillä

Brincar = iloita