Howlin' Wolf ja muita eläimiä

Tavattiin taannoin Yläbaarissa enkkupariskunta, jonka mies diggaili vanhaa bluesia kuten tämä omakin. Howlin' Wolfia ei ole tullut kuunneltua aikoihin, mutta tuuli on ulvonut välillä niin susimaisesti, että on selkäpiitä karminut. Yksi finskipari muuten kertoi asustavansa Tampereen kupeessa maaseutumaisessa ympäristössä. Siellä on kuulemma näkynyt sudenjälkiäkin ja ilvekset käy iltojensa ratoksi siirtelemässä pihakynttilöitä.

Pyjama päälle ja baariin!

Baariin lähdössä tässäkin vaan mikä meni pieleen?
Kannattaa ostaa vaatteensa halpakaupoista, niissä näkyy olevan yhteensopivat vetoketjut.

Villa-Lobosin (Heitor, 1887–1959) musiikkia käytiin kuuntelemassa. En tiedä mitä koko nimi tarkoittaisi suomeksi, mutta lobos = sudet. Tempossa oli siis esitys nimeltään Villa-Lobos em Movimento eli V-L liikkeessä. Josué Nunes soitti akustista kitaraa ja Simone Marçal tanssi niin perhanasti. Sali oli nimeltään Black Box ja oli nimensä mukainen paikka. Esityksen aluksi jaettiin opaskirjanen, jota ei kerinnyt yhtään tutkia, joten osa esityksestä meni ns. harakoille. Näytöksen jälkeen sitten voi tutkia, mitä olisi pitänyt ymmärtää. Ihan kiva kolmevarttinen kuitenkin, vähän erilaista kuin yleensä.

Taidevalokuvausta Mustassa Laatikossa

Esitys jatkui vähän valoisammissa merkeissä.

Lenni Lokinpoikasesta on ilmeisesti vanhemmiten kuoriutunut jonkinmoinen ei-niin-kovin-sosiaalinen tyyppi, joko rikollinen tai sitten mieleltään järkkynyt. Joka tapauksessa äskettäin nähtiin hämmentävä spektaakkeli, kun yksi lokki ei tajunnut olevansa ihan vapaa kuin taivaanlintu vaan kuvitteli olevansa kaltereiden takana. Se nokki tosi hätääntyneenä edessään ollutta metalliporttia, ei siis ihan kaikki munat korissa hänellä.

Päästäkää miut pois täältä!

Kaiketi mustalaisilta oli sitten taas toisaalta vapauteen päässyt aasi, jota poliisit kävivät ihmettelemässä tuossa Yläbaarin nurkilla. Lopputulemana elukka sidottiin liekaan liikenneympyrän kupeeseen niin, että ainakin syötävää riitti. Aamulla se oli hävinnyt, liekö ottanut uudet hatkat vai olisko omistaja käynyt sen hakemassa.

Aasiparkki

Kesällä luin muutaman sarjakuvakirjan, ja niissähän yleensä elukoita piisaa. Ensin seikkailin Fingerporissa ja sitten siirryin Kamalan luonnon pariin. Jossain vaiheessa tuli déjà-vu ja piti alkaa plärätä uudelleen edellistä nidettä. Kamalan luonnon kettu nimittäin kertoi nähneensä uintiretkellä majavan ja muistelin Rivo-Riitan kertoneen käyneensä yöuinnilla ja kohdanneensa ketun, joka oletettavasti näki majavan… Ja kyllä, niin olivat kaksi strippiä kuin samoista aivoista. Sitten google avuksi ja selvisi, että samaiset hengentuotteet oli julkaistu samana päivänä Hesarissa ilmeisesti 10.10.2014 (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000819379.html).

Majavia näkyvissä

Syömäpuolella on naatittu mustaa possua pariin otteeseen. Porco pretosta tehtyä presuntoa eli ilmakuivattua kinkkua on syöty enemmän ja vähemmän, mutta tuoretta lihaa enempi vähempi. Syynä on ollut se, että kun olen sitä pari kertaa ravintelissa kokeillut, ei oo ollut tavallista possua kummempi kokemus. Nyt kun on ite ottanut asiakseen tehdä kunnon evästä, on eron huomannut huomattavaksi. On ostettu possunniskasiivuja, jotka ruskistan kepeästi pannulla ja sitten hauduttelen kypsäksi tilkassa valkoviintä, mausteena suolan ja mustapippurin lisäksi yleensä rosmariinia ja valkosipulia. Ja niin tulee possusta sikahyvää!

Tästä täytyy tulla hyvää!

Ja niin muuten tulikin, lisukkeena krassipestolla maustettua spagettia.

Käytiin vaihteeksi possuravintelissa lounaalla.
Mie söin possu-simpukkaevään (hyvä yhdistelmä, vaikka kuulostaa oudolta) ja hää otti tietysti kalaa,
kun kerran oltiin sikaraflassa, ihan loogista...

Paistoin taannoin ruisleipää, joka onnistu tosi hyvin. Sen lisukkeeksi tuo mies halusi kraavattua lohta ja saamansa piti. Jämälohet syötiin avokadon ja viinietikkamarinoidun punasipulin kera. Ihan harkittavissa oleva alkupala kekkereillekin. Muuten on kalan syönti kotosalla ollut viime aikoina vähäistä, johtuneeko siitä, että huonojen ilmojen takia on osteltu yleensä jotain useamman päivän säilyvää, jos vaikka ei muutamaan päivään poistuttaisikaan residenssistä. Juuri nyt kun tätä kirjoittelen, aurinko sentään paistaa, mutta tuuli ulvoo nurkissa. Säätiedotuksessa on loppuviikolle luvattu taas ei nyt sentään lunta ja räntää, mutta vettä ja tuulta senkin edestä.

Avokadoa, lohtaja ja jossain välissä myös sipulia.

Naapurissa on talo, joka on ollut tyhjillään.
Sitten ykskaks sinne pölähti katon täydeltä väkeä ruokabileisiin, kylmää säätä ja tuulta urheasti uhmaten.
Kekkereiden jälkeen talo on taas ollut autiona.

Tällaista ensi viikolle...
Todellisuus voi olla kyllä jotakin aivan muuta, täällä sää vaihtuu niin nopsaan.