Outoja hedelmiä

Luonnon alkaessa siirtyä talvesta kevääseen on nähty pari meille outoa juttua. Yksi puu kasvoi kotiloita ja toinen toukkia, niitä vaarallisia isokulkuekehrääjän jälkeläisiä, jotka voi purskauttaa varomattoman niskaan myrkyllisiä poltinkarvoja, joista voi saada pahojakin oireita. Billie Holidayhan muuten lauloi aikanaan oudoista puissa roikkuvista hedelmistä (Strange Fruits), nyt kun on Trumpin valtaannousua saatu ihmetellä, toivottavasti puut ei ala taas notkua ihmisistä, tällä kertaa muslimeista tai muista ns. ei-toivotuista.

Ei sentään käärmeen vaan toukkien pesä.
Näitä oli tuossa hotellin edessä jalkakäytävän vieressä enemmältikin samassa havupuussa.
Kuvan ottamisen jälkeisenä päivänä pesät oli tyhjillään ja toukat siirtyneet vaeltamaan.

Nää oli aika lystejä ja kuvista tuli hienoja!

Oikeita, etelän hyviä hetelmiä vedetään kiltisti kitusiin päivittäin. Aamuisin mie otan lautasellisen jugurtin kera, hää ihan raakana. Ananasta siivottuna löytyy jääkaapista aina, banaanejakin ja viinirypäleitä on jatkuvasti tarjolla, muita, lähinnä papaijaa ja mangoa, lähes aina. Sitten satunnaisemmin kiivejä, omppuja, sitruksia… Sitrukset on muuten olleet sesongissa, kauppahallissa oli taas appelsiinifestaritkin. Myö ei kyllä sieltä aplareita ostettu, koska niitä on saatu kotiin viemisiksi niin Yläbaarista kuin Arturiltakii. Kiivit on täälläkin usein kelvollisempia golfpalloiks kuin ravinnoksi (tähän kyllä Artur saattais antaa vastalauseensa).  Muuten kyllä tuoreet hedelmät on parempia kuin Suomessa tarkoittaen sitä, että vaikka eivät ihan kypsiä ostohetkellä oliskaan, ne kypsyy syötäviksi eivätkä muutu syömäkelvottomiksi muumioiksi. Samoin esimerkiksi kevätsipulit säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, kun Suomessa ne on käytettävä parin päivän sisällä, jos ei halua jääkaappiinsa pussillista jotain ihme mönjää.

Daideellista asettelua...

... ja ehkä vähemmän daideellista, mutta so what! 

Appelsiinifestivaaleilla kauppahallissa olis ollut tarjolla erilaisia demonstraatioita ja maistatuksia.
Hedelmien kilohinta oli 44 senttiä.
Huomatkaa herran aiheeseen sopiva takinväri.

Appelsiineja, olkaatten hyvät!

Kuoppahallista on ostettu myös tunisialaisia taateleita, eivät olleet hassumpia ollenkaan.

Neljän vuoden myötä on huomannut joitakin muutoksia hevi-osastojen tarjonnassa. Yrttejä ei enää saa samoin kuin ennen, kaksi viime talvea on eletty liki ilman salviaa ja tänä talvena ei oo enää saanut pienilehtistä organoa nipuissa. Ruukkuyrtit on täälläkin nousseet ohi aiemmin myytyjen yrttikimppujen tilalle, toki persiljaa, korianteria ja minttua on edelleen tuorenivaskoina, koska niitä käytetään paljon. Rosmariinia, timjamia ja basilikaakin saa ilman multaa, mutta hinta taitaa olla sama, jos ei korkeempi.

Tässä suojakaasuun pakattua basilikaa, joka neuvottiin säilyttämään jääkaapissa.
Kaksi päivää kylmässä ja ovat parempia kuin uutena...

Marjoista ei oo täällä paljon kokemusta, mansikat on mitä on ja käyvät paremmin salaattiin kuin jälkkäriksi. Ne on tähän aikaan vielä kylläkin länsinaapurista. Täkäläisiä vattuja maistettiin kerran. Kauniita katsella, mutta maku oli vetinen. Niitähän talvisin tuodaan myös Suomeen, muistelisin siellä hyllyssä nähneeni.

Espanjalaisia mansikoita ja portugaliaisia vattuja - Suomen suvea odotellessa!

Oli muuten taannoin hauska törmätä Continentessa Bereniceen, jonka seurana oli – ylläri pylläri – hotellimme mukava respanainen Christina, jolle yksi lahja-appelsiineista aikoinaan annettiin. Sittemmin hää on saanut myös Arturin mandariinin, Tokyon laskun mukana tulevia namusia ja mitä lie... Ehkä tää vitsi on jo kaluttu loppuun (respatiskin takaa vaativa katse, eikö muka oo mitään hänelle ja tää oma namusetä kaivamaan taskuaan, toki on, namusia Tokyon), mutta on siitä paljon huviakin ollut!

Tässä kuvassa on mukana myös käyntikortteja, sillä appelsiinitilallinen toivotteli meitä käymään paikan päällä.
Koska hää ei osaa enkkua eikä myö portugalia,
lupasi paikalla ollut Sportingin mies olla välikätenä ja antoi oman käyntikorttinsa s-postiosoitetta varten.
Tämä kaikki siis eräänä lauantaina Yläbaarissa.
Kun maanantaina lähetin hälle postia, vastaus oli, että viesti oli varmaankin lähetetty väärään osoitteeseen,
koska asia oli vieras.
Vastasin vain, että ok ja sorry!
Joko hää oli antanut jonkun toisen kortin tai sitten äijä oli enemmän päissään kuin keskustelun kuluessa ilmeni.
No, sattuuhan näitä!

Nää on sitten taas Arturin kamun kasvattamia, niitä on pariin otteeseen saatu kotiin tuotaviksi.

Jalkapallosta ei oo paljon herkkua herunut, varsinkin eräs nimeltä mainitsematon Maksa-altaan joukkue on onnistunut söhläämään oikein kunnolla ja MAU joutui pelaamaan parin viikon aikana kolme kertaa portugalilaisen Marco Silvan luotsaamaa Hull Cityä vastaan eikä niistäkään peleistä paljon jäänyt käteen, vaikka cupissa jatkoon päästiinkin. MAU-katsomot Arturilassa kylläkin tuottaa jatkuvaa iloa. Mr. Mustache eli Leo on löytänyt uuden parhaan kaverin uusiseelantilaislähtöisestä Arthurista (tehnyt pitkän työuran Koneelle ympäri mualiman), jonka kanssa hyö kököttää rinnan seuraamassa matsia ja kommenttia ja paheksuvaa pärinää piisaa. Arthur inhoaa Wayne Rooneytä, joka saa kuulla kunniansa joka kerta, oli kentällä eli ei. Toisaalta yleensä maalin jälkeen kuka hyvänsä aiheuttaa lausahduksen, että olen aina pitänyt häntä erinomaisena pelaajana. Mie niin ootan hetkeä, joilloin Wäiski on kentällä, tekee maalin ja mie pääsen herrojen viereen sanomaan: All together now, I have always said that he is an excellent player…

4.2. oli täällä aika klassikon, Clasico oli tässä tapauksessa O Porton ja Sportingin välinen. Sitä hehkutettiin päivätolkulla etukäteen ja tv-mainokset oli suorastaan lystejä. Yhdessäkin Bachin Toccatan ja fuugan (https://www.youtube.com/watch?v=_FXoyr_FyFw, jos ei muuten muistu biisi mieleen) säestyksellä pidettiin hauskaa valmentajien nimillä: Espírito Santo vs. Jesus – tada daa… Pyhä henki muuten vei voiton. Pelin jälkeen Yläbaari tyhjeni ja paikalle jäi vain Benfican kannattajia fiilistelemään seuraavan päivän matsia. Toivoteltiin hyvät yöt, mutta kun sieltä tuli niin itsevarmasti, että me sitten muuten huomenna voitetaan, oli pakko ottaa käyttöön uusi vähän haparoiva kielitaito. Otin mukaan myös eleet, joten kohtaus eteni jotenkin näin: oikea käsi pystyyn etusormi suorana, sormea heilutellen kielteisen kuuloista ääntelyä A, a, a… ja sitten painokkaasti lausuen ”Benfica vai perder amanhã!” Vaikutus oli häkellyttävä, hirvee posmotus alkoi ja pöydässä istunut isokokoinen kännykkäänsä räpläävä mies olis puonnut lattialle, jos ei olis isouttaan jäänyt tuoliin jumiin! JEE! Ja loppuun vielä huudahdus ”O Porto é o melhor!” Mie hihittelin koko matkan takaisin kämpille ja vielä puoli yötä päälle. Ai niin, käännökset: Benfica häviää huomenna ja O Porto on paras. Ja, pieleenhän se ennustus meni, Benfica voitti niin kuin yleensä.

Pyhä henki vs. Jeesus, Pyhä henki voitti.

Työn hedelminä (frutas de trabalho) on syntynyt yhdelle Tokyon tarjoilijalle kaulahuivi ja pipo. Kerran jatkoin ruokaa ootellessa jonkun tekeleen räpeltämistä ja tää intiatar, Rocky nimeltään, tuli sitä siihen ihmettelemään ja ihastelemaan. Hänen kanssaan on haasteltu ennenkin ja nyt hää sitten pyysi, että tekisin kaulahuivin. Tein työtä pyydettyä ja kun sitten annoin tulokset hälle, hää tietysti kysyi, mitä maksaa. Sovittiin hinnaksi kaffet hänen seuraavalle vapaapäivälleen, joka on aina maanantai. Kaffelta siirryttiinkin sitten suoraan kiinalaisten Hiper Casaan ja ostettiin uutta lankaa pipoa varten. Rocky on nuori nainen, 23 v., joka on nelisen vuotta sitten muuttanut tänne osaamatta sanaakaan portugalia. Kiinalaisten omistamaan Tokyoon hää on päässyt töihin, koska se on enempi turistimesta ja työkieli on joka tapauksessa enkku.

Boa.
Huivi on neulottu sukkapuikoilla putkeksi, kuvio on sama kuin itelle tehdyssä läskinpeittoloimessa, samoin lanka.
Hapsuista tuli miusta hienot!

Huivin seuraksi tehty pipo.
Tupsu on huivilankaa ja sen varaosaksi tein toisen, jossa on huivin hapsujen tapaisia lonkeroita.
Langan ostotapahtuma oli lysti,
Rocky tuskaili, että mikä se nyt olis hyvä väri ja tuo meidän miehenpuolikin joutui ottamaan osaa valintaan.
Lopullisen päätöksen tein mie, koska miusta tuo nyt vaan sopi parhaiten hänelle. Piste.