Huimaavaa!
Kun aamulla herättiin ja alettiin tehä lähtöä takaisin
Algarveen, miun piti nousta sängystä seinää pitkin nojaillen. Oli miulla
vipannu päästä jo pikkasen aiemminkin, mutta sillon alko tähän ikään pahin
asentohuimaussessio ikinä. Ei se autossa (tapaninpäiväajelun toisinto, mutta eri suuntaan) eikä lentokoneessa paljon haitannu,
mutta aamusella sitten kun lähettiin Continenteen täkäläisittäin pikkulounaalle
(pequino-almoço) eli aamiaiselle kävely oli kuin puol vuotta merellä olleella
seilorilla, ei meinannu leveekään jalkakäytävä riittää. Onneksi perheessä on
aiheesta asiantuntemusta ja sain hyvät hoito-ohjeet, jotka on auttanu. Käytiin
iltasella Manulassa kattomassa paikallisen musiikkiopiston tasokoekonserttia
(ei kyllä mennessä tajuttu, mihin oltiin päätämme panemassa) ja kun siellä
kaivoin yskänestonamusta lattialla olleesta käsilaukusta, niin taas mentiin.
Mutta pikkuhiljaa parempaan päin! Muuten on ollu huimaavaa huomata, miten lämpimästi meijät on otettu vastaan Suomesta palattua, ihan kuin ois oltu pitempäänkin poissa.
Konsertti oli mielenkiintonen kokemus, pariksi viikoksi tänne lomailemaan tullu Tapsa ei ihan
loppuun asti jaksanu, mutta myö kaks kyllä. Ekat esiintyjät oli umpisurkeita,
mutta eihän nyt vasta harrastuksen alottaneilta lapsilta voi muuta oottaakaan. Kaikki
tytöt oli ulkonäöltään kuin saman pensaan marjoja: pitkät, tummanruskeet vähän
laineilevat hiukset ja soikeet madonnamaiset kasvot. Mitenhän niitten opettajat
erottaa heijät toisistaan, kun silmälasitkin oli samaa mallia? Konsertin
jälkeen käytiin Tapa Latinassa syömässä hyvää evästä ja sieltä tullessa
paineltiin lähibaariin yömyssyille. Siellä oli ihan hurja meno päällä. Yksi
kantiksista oli harvinaisen päissään ja esitelmöi, miten hänen työn raskaan
raatajana, proletaarina ja kommunistina, piti välillä päästä vähän
rentoutumaan. Toinen sitten vieressä pyöritteli päätään, etteihän tuolla ees
ole töitä… Mutta joka tapauksessa kaikilla oli hauskaa, niin että mitä väliä!
Seuraavana päivänä eli perjantaina syötiin kotosalla,
lounaaksi salaattia ja meriahvenia, päivälliseksi kanipataa, pottuja ja
vihanneksia. Oltiin aamulla paineltu bussilla Aquaan, missä Tapsa sekos
Primarkin hinnoista ja kahmi rättejä matkaansa oikein urakalla. Mie kävin
säikyttelemässä Bacchuksen kokkia, joka ei ekaksi tunnistanu, kun en istunu
baarin penkissä neulomassa tai koiraa kuopsuttamassa. Nähtiin sitten uudelleen alkuillasta
baarissa, kun mentiin sinne varmistamaan Arturilta, että lauantaina on ovet
auki peliaikaan, ja naureskeltiin tilannetta. Siellä jutskattiin yksien
skottien kanssa ilmastonmuutoksesta, heijän surkeesta kesäsäästään ja Primarkin
ja muitten halpakauppojen siunauksellisuudesta (tajusin sitten vasta myöhemmin,
että skottejahan ne siis todellakin oli). Mie rapsuttelin Ninaa ja sain
sormenpäät niin paskaseksi ettei mitään rajaa. Sanoin Arturille, että koira
tarttis suihkua, mihin hää, että nyt on ollu niin kylmä, ettei oo tahtonu
vanhusta palelluttaa (pesu tapahtuu ulkona), mutta että hää yrittää keksiä
jonkun tavan saaha se vähän puhtaammaksi.
Päivällisen jälkeen mentiin taas lähibaariin drinksuille
ja kattomaan Portugalin liigan peliä, meno ei ollu ihan yhtä hillitöntä kuin
oli ollu edellisenä iltana, mutta läheltä liippas. Äijät oli lyöny pelistä
vetoa eli aina maalin tullen joku riemuitsi ja joku toinen sitten taas ei. Sarjan
ykkönen Sporting nuhras lopulta kotipelitasurin pahnan pohjimmaisen Tondelan kanssa. Tutut
naapurihotellissa asuvat enkut oli siellä kanssa, mutta niin päissään etteivät
ees meitä tunnistaneet. Joku aiemmin näkemätön paikallinen oli lyöttäytyny
heijän seuraan ja jostain syystä sain vaikutelman, ettei ehkä ihan rehellisin
aikein, mutta kai hyö ties, mitä olivat tekemässä. Yhden kantiksen kanssa
jatkettiin samaa aihetta kuin skottien kanssa. Hää päivitteli sitä, miten
täälläkin on aiemmin ollu neljä vuodenaikaa, mutta että nyt mennään kahdella ja että talvi on ennen ollu selkeesti kylmempi. Tiijä sitten häntä, kävin äsken ripustamassa pyykkejä partsille
ja miusta siellä oli yöpaitasillaan kyllä ihan viikinkien helvetin vilu!
Conversation piece. Tällä kuvalla on ollu hyvä pohjustaa säätiloista käytyjä keskusteluja.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa, rakkaat ihmiset!
Muistakaa panna jonkinlainen tunnistettava nimimerkki viestin loppuun, että tunnistan kirjoittajan.
t. jaana r.