lauantai 16. tammikuuta 2016

Huimaavaa!

Kun aamulla herättiin ja alettiin tehä lähtöä takaisin Algarveen, miun piti nousta sängystä seinää pitkin nojaillen. Oli miulla vipannu päästä jo pikkasen aiemminkin, mutta sillon alko tähän ikään pahin asentohuimaussessio ikinä. Ei se autossa (tapaninpäiväajelun toisinto, mutta eri suuntaan) eikä lentokoneessa paljon haitannu, mutta aamusella sitten kun lähettiin Continenteen täkäläisittäin pikkulounaalle (pequino-almoço) eli aamiaiselle kävely oli kuin puol vuotta merellä olleella seilorilla, ei meinannu leveekään jalkakäytävä riittää. Onneksi perheessä on aiheesta asiantuntemusta ja sain hyvät hoito-ohjeet, jotka on auttanu. Käytiin iltasella Manulassa kattomassa paikallisen musiikkiopiston tasokoekonserttia (ei kyllä mennessä tajuttu, mihin oltiin päätämme panemassa) ja kun siellä kaivoin yskänestonamusta lattialla olleesta käsilaukusta, niin taas mentiin. Mutta pikkuhiljaa parempaan päin! Muuten on ollu huimaavaa huomata, miten lämpimästi meijät on otettu vastaan Suomesta palattua, ihan kuin ois oltu pitempäänkin poissa.

Konsertti oli mielenkiintonen kokemus, pariksi viikoksi tänne lomailemaan tullu Tapsa ei ihan loppuun asti jaksanu, mutta myö kaks kyllä. Ekat esiintyjät oli umpisurkeita, mutta eihän nyt vasta harrastuksen alottaneilta lapsilta voi muuta oottaakaan. Kaikki tytöt oli ulkonäöltään kuin saman pensaan marjoja: pitkät, tummanruskeet vähän laineilevat hiukset ja soikeet madonnamaiset kasvot. Mitenhän niitten opettajat erottaa heijät toisistaan, kun silmälasitkin oli samaa mallia? Konsertin jälkeen käytiin Tapa Latinassa syömässä hyvää evästä ja sieltä tullessa paineltiin lähibaariin yömyssyille. Siellä oli ihan hurja meno päällä. Yksi kantiksista oli harvinaisen päissään ja esitelmöi, miten hänen työn raskaan raatajana, proletaarina ja kommunistina, piti välillä päästä vähän rentoutumaan. Toinen sitten vieressä pyöritteli päätään, etteihän tuolla ees ole töitä… Mutta joka tapauksessa kaikilla oli hauskaa, niin että mitä väliä!

Seuraavana päivänä eli perjantaina syötiin kotosalla, lounaaksi salaattia ja meriahvenia, päivälliseksi kanipataa, pottuja ja vihanneksia. Oltiin aamulla paineltu bussilla Aquaan, missä Tapsa sekos Primarkin hinnoista ja kahmi rättejä matkaansa oikein urakalla. Mie kävin säikyttelemässä Bacchuksen kokkia, joka ei ekaksi tunnistanu, kun en istunu baarin penkissä neulomassa tai koiraa kuopsuttamassa. Nähtiin sitten uudelleen alkuillasta baarissa, kun mentiin sinne varmistamaan Arturilta, että lauantaina on ovet auki peliaikaan, ja naureskeltiin tilannetta. Siellä jutskattiin yksien skottien kanssa ilmastonmuutoksesta, heijän surkeesta kesäsäästään ja Primarkin ja muitten halpakauppojen siunauksellisuudesta (tajusin sitten vasta myöhemmin, että skottejahan ne siis todellakin oli). Mie rapsuttelin Ninaa ja sain sormenpäät niin paskaseksi ettei mitään rajaa. Sanoin Arturille, että koira tarttis suihkua, mihin hää, että nyt on ollu niin kylmä, ettei oo tahtonu vanhusta palelluttaa (pesu tapahtuu ulkona), mutta että hää yrittää keksiä jonkun tavan saaha se vähän puhtaammaksi.


Päivällisen jälkeen mentiin taas lähibaariin drinksuille ja kattomaan Portugalin liigan peliä, meno ei ollu ihan yhtä hillitöntä kuin oli ollu edellisenä iltana, mutta läheltä liippas. Äijät oli lyöny pelistä vetoa eli aina maalin tullen joku riemuitsi ja joku toinen sitten taas ei. Sarjan ykkönen Sporting nuhras lopulta kotipelitasurin pahnan pohjimmaisen Tondelan kanssa. Tutut naapurihotellissa asuvat enkut oli siellä kanssa, mutta niin päissään etteivät ees meitä tunnistaneet. Joku aiemmin näkemätön paikallinen oli lyöttäytyny heijän seuraan ja jostain syystä sain vaikutelman, ettei ehkä ihan rehellisin aikein, mutta kai hyö ties, mitä olivat tekemässä. Yhden kantiksen kanssa jatkettiin samaa aihetta kuin skottien kanssa. Hää päivitteli sitä, miten täälläkin on aiemmin ollu neljä vuodenaikaa, mutta että nyt mennään kahdella ja että talvi on ennen ollu selkeesti kylmempi. Tiijä sitten häntä, kävin äsken ripustamassa pyykkejä partsille ja miusta siellä oli yöpaitasillaan kyllä ihan viikinkien helvetin vilu!

Conversation piece.
Tällä kuvalla on ollu hyvä pohjustaa säätiloista käytyjä keskusteluja....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoikaa, rakkaat ihmiset!

Muistakaa panna jonkinlainen tunnistettava nimimerkki viestin loppuun, että tunnistan kirjoittajan.

t. jaana r.