Ìcones

Iso osa länsimaista populaarikulttuuri-ikonostaasia tuli ryminällä alas, kun Lemmy Kilmister, David Bowie ja Alan Rickman menivät edes.

Suomen-visiitillä katottiin Teemalta perätysten dokkarit Marlene Dietrichistä ja Lemmystä. Siinä kun Frau D. yritti pitää yllä mielikuvaa ikuisesta kaunottaresta, eikä siks voinu näyttää nenuaan ulkosalla viimeisinä vuosinaan, Lemmy kasvatti legendaansa ihan omana rumana ihtenään. Eipä kyllä toisaalta voinu sitten leikkuuttaa niitä luomiaankaan, ettei vaan olis liikaa komistunu… Ja kyllähän Marlene-parka olis kaikissa juorujulkaisuissa tietysti rikki riepoteltukin, että se siitä tasa-arvoisesta kohtelusta. Alankin miehenä sai vanheta ihan rauhassa ja silti komistuttamansa Texasin videot on ihan täyttä tavaraa (ks. YouTube: In Demand, Start a Family). Mr Bowiellahan oli niin paljon erilaisia ilmenemismuotoja, että ikääntynyt David oli vaan yksi joukossa. VH1 näytti tribuuttina pitkän pötkön tyypin videoita eikä voinu kuin ihmetellä ja ihailla…

Äsken lueskelin Ylen nettisivuilta juttua afganistanilaisesta pikkupojasta, jonka ikoni yli kaiken on Lionel Messi ja suru on ollut suuri, kun ei oo ollut mahollista saaha käsiinsä sankarin pelipaitaa. Jutusta on kohistu ympäri some-elämää ja ilmeisesti Messi itekin on luvannut jotain pojun eteen tehä. Miusta tarinan suuri sankari on kuitenkin pojan veli, joka oli hoksannut, että sini-valkoraitasesta muovikassista voi tuunata Messin maajoukkuepaidan. Siinä on ollu todellista ongelmanratkasutaitoa, siinä!

Portugalissa yksi kansallinen ikoni ylitse muiden on Coração de Viana, alkujaan uskonnollinen kuva, jossa on päällekkäin tyylitellyt sydän ja runsauden sarvi. Siitä on väännetty jos jonkinlaista versiota, jotkut portugalin lipun väreissä yleensä kaupallisissa tarkoituksissa, erilaisina tatskoina tai useimmiten kuitenkin kauniina filigraaniriipuksina. Pakko oli miunkin yksi saada, mutta ei minään arvometallina vaan ihan halparihkamana, hinta 2,5 €. Kumma, että tällaista periaatteellista pakanaa ei haittaa ripustaa rinnuksilleen moista alkujaan uskontoon liittyvää kuvaa, mutta ajatus rististä tai puolikuusta tai buddhasta tai mistä lie tökkii tosi pahasti. Ehkä se on tuon kuvan alkuperän hämärtyminen aikojen saatossa, siitä on hankalaa saaha tietoja netinkään kautta. Sen verran kuitenkin, että Viana do Castelo -nimisessä kaupungissa niitä on aikanaan alettu tehdä pyyhiinvaeltajille. Edelleen Vianan läänissä on vuosittain seittämätkymmenet (!) pyhiinvaellusbileet, joista tärkein on Romaria de Nª Srª da Agonia elokuussa, ja sydämestä on muokattu kaupungin symbolikin.

Jalometallisyrän

Rihkamasyrän

Kaupunkisyrän

Uskonnollista menoa on tammi-helmikuun vaihteessa Portimãossakin, kun täällä vietetään karnevaaleja, niin kuin yleensä katolilaisilla on tapana. Iltaisin järjestetään tapahtumia, mutta ilmeisesti täällä ainoa kulkue on lasten, ei siis mitään hienoja paperimassasatiirihahmoja, niin kuin joissain muissa paikoissa. Ohjelmistossa ei ollu mitään, mikä meitä kiinnostais, joten nää kekkerit jää meiltä väliin ellei vahingossa eksytä jonnekin tapahtumapaikalle.