Opri kaatu eli Portimãon ympäri kiertävällä radalla turistin kanssa

Turistin parvekkeelta

Kyllä huomas, että saatiin turisti tänne kaveriksi. Baari-illat venähti totuttua pidemmiksi ja viiniäkin kulu enempi kuin normaalisti. Toisaalta, on siitä ollut se ilo, että on nähty iltaelämää eri tavalla kuin aiemmin vaikka ei myö vieläkään aamuyöhön asti mestoilla viihytty. Lähibaarissa istuttiin kerran aika myöhään ja siinä sivussa tuli sitten jutskattua yhden kantiksen kanssa. Oon hänen hyvää enkkuaan hiljaa mielessäni ihmetelly ja haastellessa selvis, että hää on syntyny Mosambikissa ja tehny vuosia töitä Hollannissa eli maailmaa on tullu kierrettyä.

O Farolissa käytiin syömässä auringon laskiessa ja eka kertaa käveltiin biitsin boardwalkilla valojen varassa. Pikkasen pelotti, että löydetään pari lahoa lankkua, joita siellä pakosti on (osa laudoista on poikki tai ainakin melkein), ja taitetaan nilkkamme, vaan hyvin selvittiin.

Boardwalk by night

Bacchuksessa Enkun kanssa haikailtiin Norskin perään, fudiksenkatsomiselämä on tylsää ilman hänen kyynistä asennettaan ja kipakkaa kieltään. Selvisi, että viimeisin havainto on ollu O Barãon joululounaalla ja sen jälkeen on tyyppi kadonnu. Syynä Arturin nuiva suhtautuminen kihtikinttuun ja haluttomuus tehdä alkoholitonta drinksua pelin seuraksi, näin on tienny kertoa Enkun veli. On se aika hurjaa, että neljäkymmentä vuotta kestäny asiakassuhde päättyy noin vaan yks kaks.

Tasapainotonta tasapainoilua.
Tällaista näkyy olevan iltaelämä Artturilassa, isäntä se jaksaa huvittaa asiakkaitaan!

Yhtenä iltana tajuttiin rannasta kavutessa, että tuohon hotellia vastapäätä on ilmestyny street food -alue eli kaksi ruokinta-autoa. Käytiin syömässä bifanat ja yksi hampurilainen. Ihan olivat maukasta evästä. Parvekkeelta on seurattu autojen aukioloa eikä siinä tunnu olevan mitään tolkkua, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin paikallisten mielestä, koska kyllä siinä näkyy asiakkaita olevan. Väittäävät, että tietoa löytyy naamakirjasta, mutta ei ainakaan meikäläisen etsintätaidoilla.

Katuruokaa tarjolla, faça favor!

Kun baarikärpäsiltä lentokestävyys välillä petti, siirtyttiin harrastamaan tervehenkistä turistiretkeilyä. Käytiin Alvorissa käpeksimässä ja tehtiin siinä sivussa Portimãon sightseeinkikierros bussilla. Lagosiinkin junailtiin hortoilemaan, mie kävin myös taidenäyttelyssä. Työt oli tehnyt Lena Rita Vansteelant aka Lelia, belgiassa syntynyt muotisuunnittelua opiskellut nainen, jonka työt näyttää maalauksilta, mutta jotka on oikeesti tekstiilitöitä. Aiheet on enimmäkseen sirkuksesta, mutta oli siellä joitain muitakin ja kiva niitä oli katella. Mäntyharjulla Salmelassa viime kesänä oli Helena Vaarin (http://www.helenavaari.fi/) töitä, jotka oli tehty vastaavalla tekniikalla, mutta tän taiteenharrastajan taidearviointiasteikolla olivat huomattavasti korkeemmalla ja tuottivat enemmänkin iloa kuin että ”ihan kiva”.

Lagosilaista katutaidetta

Liekö malli ollut Leelian lepotuolissa?

Life on Mars?
Portimão kuvattuna Lagosin rannnan kaukoputken linssin läpi.

Kun oli turisti käymässä, yritettiin esitellä mahdollisimman paljon itelle tärkeitä paikkoja (lue: ravintoloita), joista suurin osa tais olla fechado para férias tai em construção. Brassibaarissa onkin menossa iso remppa, oikein kunnon brasilialainen kasvojen, tissien ja ties minkä kohotus. Lusanassa käytiin kuitenkin tsekkaamassa Susanan raskauden tila (ok) ja Kop & Tapasissa Arturin tyttären talvikestävyys (huono, astmaa pukkaa). Kun ei haluttujen paikkojen ovet auenneet, käytiin muualla. Meillekin uusia paikkoja oli A Cozinha (angolalaiset juuret omaava take away -mesta, mistä saa erilaisia valmiita ruokia), josta ostettiin ihan parasta piri-piri-tipua, joka syötiin kadunvarren penkillä rasvaa kyynärpäitä myöten valuen sekä Teresinha. Kumpaakin on aiemminkin meinattu käyttää itsemme ruokkimiseen, mutta on jostain syystä jääny väliin. Jälkimmäinen on yleensä ollu kiinni, kun on sinne pyritty, mutta tällä kertaa yllärinä auki. Oli ajatus aluksi harrastaa musiikkia, mutta konsertti oli peruttu, konsa soittajat oli sairastunu, joten keskityttiinkin pelkkään ruokakulttuuriin. Teresinha on paikallisten suosima keskustan rafla, lounasaikaan aina umpitäynnä ja paljon siellä oli väkeä päivälliselläkin, paikkoja ei tosin oo ihan hirveesti sisällä, päivällä terassin ollessa auki niitä on tuplaten. Ruoka oli hyvää ja sitä oli ihan liikaa (herroilla naudanpihvejä 3/lärvi, miulle pari talouskyljystä, lisukkeineen) – taas kerran ei osattu tehdä järkevää tilausta. Naapuripöytien eli paikallisten eväät oli niin mielenkiintoisia, että pakko oli kyypparilta kysäistä, mitä siellä syötiin. Lopputulemana söin sitten jälkkäriksi miniversion osasta talon erikoista eli härkäpavuista (faves) lisukkeineen (pala kahta eri chouriçoa ja savukylkeä), vain friteeratut makrillit jäi puuttumaan, punaviintäkin sain kyytipojaksi. Tämä siis laskun tilaamisen jälkeen ylimääräisenä ohjelmanumerona. Olivat muito deliciosos, ehkä pitää joskus mennä niitä vasiten syömään, mutta vaan yksi annos kahdelle…

Restaurante Teresinha avautumassa klo 19.
Kymmentä minuuttia myöhemmin pöydät alko olla täynnä.

Teresinhan ruokalista, jolta myö otettiin ruokien lisäksi kannu punkkua
(um jarro de vinho tinto) huikeaan viiden ja puolen euron hintaan, joka listasta näkyy.
Kyse on litrasta talon viiniä. Yleensä ravintolassa pullo (75 cl) maksaa kympin.
Vettäkin kyllä otettiin, niin kuin aina.
Päivänruokana päivällisaikaan on tarjolla joko papuja friteerattujen kalojen kanssa eli algarvelaisittain
tai sitten täytettyä vasikkaa, mikä on kai mitä hyvänsä naudanpihviä miten hyvänsä tehtynä,
mutta kuitenkin eri tavalla kuin varsinaisessa ruokalistassa tai jotain...
Lounasaikaan päivänruokia on useita.

Jaanan jälkkäri...

Tapsan viimeisenä lomapäivänä käytiin Dona Barcassa syömässä kolmeen pekkaan yksi puoltoistakiloinen hammasahven (sargo) ja illalla otettiin vähän ruisleipää (kyllä, Jaanan leipomo oli taas saanut yhden limpun pyöräytetyksi kaikesta hässäkästä huolimatta) ennen uinehtemista. En tiijä, jäikö lomalaiselle lomasta mitään käteen tai mieleen, mutta ainakii hää täältä lähtiessään osasi yhden sanan portugalia: Opri kaatu eli Obrigado! Kiitos käynnistä eli Obrigada pela sua visita, hauskaa oli vaikka meinas kunnon päälle käydäkin!

Dona Barcaan mennessä kattohaikarat kaarteli taivaalla.
Osa kärpäsenkakoista on siis haikaroita ja osa lokkeja.