”Hullut tykkää kaikesta pyöreestä…”

… sano ympyräkaupungista kotosin ollu bussikuski ja heitti muutaman ringin Pyhtään parkkipaikalla ennen kuin matka jatku. Tuo hulluuskohan se on syynä tähän innostukseen pallopelien seuraamiseksi? Manchester United on taas alkanu voittaa pelejä, kiitos uuden Wonderboyn Marcus Rashfordin! Ekaksi kaatui Midtjylland Eurooppa-liigassa ja sitten Arsenal Valioliigassa, kumpikin peleistä käytiin tiätysti kattomassa Bacchuksessa. Siellä on edelleen omat rituaalinsa ennen peliä. Ensin tietysti selvitetään, mitä peliä kukakin haluaa kattoa ja miten Artur niitä eri boksiensa ja kanavapakettiensa kautta pystyy näyttämään eli minkä töllön ääreen kukakin asettautuu. Myö yritetään pitää kiinni omista sohvaperunapaikoistamme ja yleensä se onnistuukin, jos vaan ollaan ajoissa. Sitten kysellään kuka kannattaa mitäkin joukkuetta, jos se ei oo ennestään tiedossa vai kannattaako mitään (Which team are you supporting or are you neutral?) Hätäisimpien pitää sit vielä saaha drinksunsa ennen kuin jännääminen ja vastustajajoukkueen kannattajien pilkkaaminen alkaa. Jälkimmäiseen myö ei osallistuta kun huvitettuina kuulijoina ja meijän drinksuillakaan ei oo yleensä niin kiire, halutaan teemme vasta paahtoleipien seuraksi (Dois chás, duas tostas mistas e uma agua mineral sem gas, por favor!)

ManUnitedilla ja Poolilla on kai eniten kannattajia, Arsenalilla kanssa muutama. Unitedin innokkain tukija on belgialainen Mr Mustache, joka käy kattomassa Artturilassa pelejä, mutta muuten viihtyy paremmin Irish Roverissa. Hänellä on mukava vaimo, jonka kanssa meillä on käsityöhengenheimolaisuus. Hää virkkaa erilaisia pehmoleluja ja muita hahmoja. Lelut päätyy kuulemma sairaalaan lastenosastolle ja tonne irkkubaariin on menny Leprechaun eli se vihreepukunen menninkäistyyppi St. Patrick’s Daytä juhlistamaan. Miekin olen koko ajan jotain värkkäilly ja viimeisintä tekelettä kattoessaan yksi Kanadassa nykyisin asuva enkku tuumas, että onpas monimutkasen näkönen juttu. Johon mie, että miulla on monimutkanen mieli. Lopputuloksesta tuli kuitenkin kaikitenkin käyttökelponen, ainakin mie oon sitä jo julkisesti pitäny.

Retale...

...josta syntyi lopulta tällanen tapaus.

Kun on ollu niin pirhanan kylmää, Artur kysy viiksimieheltä kerran juomatilausta toimittaessaan, että pannaanko lämpöpumppu päälle. Siitä sitten belgi keksi alkaa leukailla, että onko drinkit saman hintaset, jos pumppu käynnistetään vai nouseeko taksa. Onneksi nyt on ainakin päivät jo lämmenneet, kun aurinko on taas vallannu taivaan sinen. Myö tehtiin pitkä maanantaikävely Aquaan ja takasin ja vielä hilpastiin rantsuunkin. Siellä oli lämmittelemässä kaikki muutkin, yllättävän moni vastaantulija on jo hyvänpäiväntuttu. Aquassa mie löysin kerrankin Primarkista itelleni jotain liki kelvollista eli pöksyt (8 €) ja Jumbossakin shopattiin vähän enemmän kuin oli suunniteltu, retken tekosyy oli nimittäin ostaa irtomyynnistä seesaminsiemeniä. Syötiinkin siellä, Fourchette-nimisessä puhvettiravintelissa, jossa maksetaan syömiset painon mukaan. Ei ehkä mennä toiste, mutta kyllä se ihan kelvollista evästä oli.

Ostettiin sitten pöksynretkut, papaijaa, viikunaviinaa, kaurahiutaleita ja niitä seesaminsiemeniäkin muistettiin kahmia kassiin.

Puhvetti

Sitten kun on hampaat syömisestä töhnäset, voi vessasta ostaa pesimen niitten puhtaaksi harjaamiseen.

Maanantairetken jälkeen polvet alko ehotella, että otettaiskos seuraava päivä vähän iisimmin, joten käytiin tiistaina vaan kaupassa ja sitten mie siirryin nauttimaan kauniista ilmasta partsille kirjan seuraan. Sefarad on nyt luettu, onneksi se loppua kohti muuttui helpommaksi sulattaa. Vaikka kuvattu maailma ei muuttunut yhtään paremmaksi, sen kuvaaminen sentään muuttui keveämmäksi... Sattuipa niin, että luin (= selasin ja yritin näyttää fiksulta) yläbaarissa Correio da Manhãa, jossa oli uutinen liittyen aikanaan Portugalista (ja Espanjasta, tarkalleen 1492) karkotettuihin sefardijuutalaisiin ja Portugalin kansalaisuuteen. Vähän googletusta avuksi ja selvisi, että karkotettujen jälkeläiset ovat alkaneet hakea kansalaisuutta uudelleen, koska nykyiset asuinseudut (mm. Lähi-itä ja Turkki) ovat niin levottomia. Nyt on luvun alla Rafik Schamin Damaskosken rakastavaiset, joten teema jatkuu, mutta kerrontatyyli on toinen. Tuosta miehestä on joutilaana kehkeytyny kanssa ihan kunnon lukutoukka, mutta Sefaradin sanoo jättävänsä väliin, ton toisen on jo lukenu.

Yläbaarin uusi ilme, moternia, moternia...

Ympäriinsä kävellessä kävellään välillä ympyrää, täällähän on aikas monta liikenneympyrää eli rotundaa. Koska kaupunki on köyhä ja ehkä siksi jääkin, ovat keksineet, että liikenneympyrät annetaan adoptioon vuoden ajaksi. Halukkailla oli aikaa ilmoittautua karkauspäivään asti. Saa nähä, minkälaisia mäkkäri- ja pitsahut-markkinapaikkoja niistä muotoutuu…

SPP:kin valkeni kauniina ja kulettiin taas kylällä vähän eri reittejä kuin aiemmin. Illalla sitten piti taas kulkea tuttua uraa, kun tie vei Bacchukseen kattomaan Liverpool–ManCity peliä. Edellinen oli sunnuntaina, kun skabasivat liigacupin voitosta, City oli rankkareilla parempi. Nyt sitten Pool otti ohjat heti alusta ja voitti 3–0. Samaan aikaan Arsenal hävis Swansealle (sorry, Enkku!) ja ManUnited voitti nippa nappa Watfordin yhellä maalilla (Mr Mustachen viikset on varmaan onnesta vipattanu, kun on peliä On the Rocksissa kattonu, Artturin kanavissa on nimittäin pieni beIn Sportsin mentävä aukko).

Näistä kauniista maisemista on mahdollista löytää niin kattohaikara...

...kuin laiduntava hevonenkin...
Kärpäsenkakkakuvaus siis jatkuu edelleen.
Luulin ekaksi, että haikarakii oli ettimässä evästä ja ehkä olikii,
mutta lopulta lähti lentoon pesätarpeeksi kelpaavan oksankarahkan kanssa.

Tää kalamuraali sitten taas on oikeesti sponsoroitu mainos, mm. kala nro 6 on Lusanan kala.

Baariin mennessä Praia da Rochalla nähtiin parkissa asuntoauto, jonka jostain käsittämättömästä syystä yhistin heti kateissa olleeseen Norskiin ja kas, siellä hää tallasikin meiän eellä rauhaisaan tahtiin. Myö tietysti kirittiin hänet kiinni ja alettiin kysellä kuulumisia ja samalla sitten päädyttiin baariin. Myöhemmin kysyin, että mikäs hänet oli saanu muuttamaan mielensä siitä, ettei sinne enää jalallaan astu. Ei kuulemma mikään, oli ollut menossa O Barãoon, mutta jotenkin meijän matkassa kääntykin vanhaan kantapaikkaan ja kun näki siellä kaikki vanhat tutut, oli sittenkii aika helppo taas palata totuttuihin kuvioihin – paitsi, että juomaksi oli näköjään vaihtunu vesi. Rauha maassa siltä osin taas kuitenkii, hyvä niin!

En tiijä, onko koiraa karvoihin katsominen, mutta tän koiran karvotus kaipais edelleen pesua.
Kaikki tuo töhnä sormissa on ihan vaan koiran rapsutuksesta tullutta katupölyä ja muuta ties mitä.
Mutta Artur ei oo uskaltanu vanhaa rouvaa kylmillä pestä ja hurtta on niin painava, ettei hää saa sitä mihinkään pesupaikkaankaan roudattua. Kynnet on kuitenkii manikyroitu.

Rauhaa piti hieroa sitten muutenkin, Artturilassa istui nimittäin yksi finski, joka on leskeytynyt aika taannoin ja oli melkosen huonossa kuosissa. Eivät sitten isännän ja asiakkaan kanssa oikein asiat olleet ymmärryksissä, suomalainen ei tajunnu, ettei puhunukaan enkkua kuten normaalisti vaan suomea ja pikkasen siitä sitten alko hänellä käpy kärytä, kun ei alkanu tulla ruokaa pöytään, syynä siis se, ettei Artur tajunnu, mitä hää pyyti. Kävin sitten tarpeet selvittämässä ja tein kokille tilauksen ja kun lautanen ilmesty pöytään, oli hää taas ihan kelvosti käyttäytyvä inehmo. Mutta että mie rauhankyyhkyn tehtävissä, luulis nyt parempiakin löytyvän!

Se alkuperäinen Picasson pulu muuten on maastoutunu tänne Portimãoon eikä ollenkaan oo kiinnostunu rauhanvälittämistehtävistä, kunhan nokkii ympäriinsä.
Jossain tässä kärpäsenkakkakuvassa piilee siis valkoinen kyyhkynen.