Koipivammasten kokoontumisajot ja muuta viihdettä

Sisko ja sen mies kävi kyläilemässä muutaman päivän ajan ja taas haipakkaa piisas. Lopputuloksena yksi mustunut ukkovarvas, josta lisää myöhemmin ja kipeytyny leukanivel ilmeisesti ylenmääräisestä leukojen louskutuksesta ja hervottomasta hekottelusta.

Leukoja louskuteltiin mm. Outron terassilla, sieltä näkyy avara taivas.

Vierailevat tähdet tuli lentäen Faroon, jossa hyppäsivät paikallisjunaan, joka toi heijät tänne. Mentiin rautatieasemalle vastaan ja tultiin taksilla hotellille. Matkalaiset oli reissusta uupuneet, joten otettiin vaan iltapalaa (alkuun kuivattua tonnikalaa ja marinoitua kalmaria, sitten mansikka-avokadosalaattia ja pariloituja meriahvenia) tässä meillä ja jälkkärikahvit baarissa. Sitten koitti SPP:n aamu ja lähettiin hortoilemaan kaupungille. Käytiin mm. taidenäyttelyssä Manulassa ja vietettiin piknikkiä A Cozinhan kanojen kanssa puistossa. Tuli siinä sivussa kehitettyä uusi kiinalaisravintolan ruokalaji piri-pirikoira eli syötetään piri-pirikanan jämät kulkukoiralle ja ootetaan, kunnes hurttaparka heittää henkensä joko tukehtumalla tai kuolemalla janoon mausteisen soosin takia ja sitten eiku keittiöön! Ruokalajin syntymistä saattoi edesauttaa kanan ja leivän kyytipojaksi nautittu punkku.

Kalmarit (lulas) ennen siivousta...

...ja puolivälissä sitä eli vielä on nahkat paikallaan ja lonkerot kiinni muussa päässä.
Muovia muistuttavat tukirangat on kuitenkii jo irrallaan. 

Manulassa oli oikeastaan kaksi näyttelyä Entre a Terra e o Mar (Sara Glória) ja Algarve (Rosa Barriga). Maan ja taivaan välillä -näyttely oli täynnään mielenkiintoisia kuvia naiselta, joka on aiemmin enimmäkseen tehny kuvituksia lastenkirjoihin (taiteilijan omat sivut, näyttelyesite). Jälkimmäisessä oli sieviä kuvia tältä seudulta (näyttelyesite).

Kaupungilla kuljeskellessa ihmeteltiin kattohaikaroitten liitelyä, kyllä ne vaan on uljaita elukoita! Farossa oli toinen sanonu toiselle, että kato: haikara ja toinen oli sanonu, että joo – ja olivat katelleet ihan eri suuntiin. Niitä Algarvessa siis piisaa. Iltapalaa eli tässä tapauksessa ihan kunnon päivällinen (pääruokana pottumuusia kevätsipulilla ja oliiveilla, portugalilaisittain leikattuja pariloituja lampaankyljyksiä ja haudutettua broccoliniä ja porkkanaa) asianmukaisine ruokajuomineen nautittiin taas meillä ja ruuan päälle kaffet yläbaarissa.

Kauppahallissakin käytiin, sieltä ostettiin piknikin jälkkäriksi japaninmispelin
(eli lokvatin eli nisperon) hedelmiä, jotka kuitenkii unohettiin syödä.
Syötiin sitten aamujukurtin seassa.Hyvä hetelmä on, tuo mispeli.
Puita kasvaa täällä ympäriinsä.

Matkalaisten kanssa käytiin myös bussiretkeilemässä Alvorissa ja kauppakeskus Aquassa, missä piti Primarkin takia käyvä oikein kahteen eri kertaan, ku sieltä nyt saa rätei ja lumpui niin halvalla! Yhdellä retkellä lounastettiin Cardosasin kanapaikassa eli kanaa on tullu syötyä taas riittävästi. Artturilassakin käytiin kattomassa, kun Liverpoolin mokomat nuiji Manchesterin punaiset maanrakoon ja siinä sivussa vieraat sai aika kattavan kuvan siellä pyörivästä porukasta. Yksi höistä eli Kanukki (kanadalainen siis) kysyi, annoinko siskolle täydellisen selvityksen baarin elämästä, johon mie kysymään, että miten siitä hullunmyllystä muka vois mitään selvityksiä antaa! Siskon mies innostu niin yläbaarin atmosfääristä, että kävi siellä itekseenkin äijien kanssa turisemassa ja judosalien osoitteita kyselemässä – tiijä, vaikka tulis tänne joskus pitemmäksikin aikaa. Mie oon jo ekasta Madeiran-keikasta alkaen ollu sitä mieltä, että hää sujahtaa ulkonäöltään portugalilaiseks ilman mitään yritystä.

Alvorissa käytiin leikkipuiston vessassa, siellä on myös lapsille oman kokoisensa pytty - huomaavaista, sanoo hän!

Tässä sitten taas jotain ihan muuta! Norskin paidassa on tällanen kuva.

Aquan vessoissa on hammasharja-automaattelja, harja ja tahna on pakattu huulipuikon kokoseen tuubiin.
Tolla harjalla jos joutuu pyttyä jynssäämään, on paree varata riittävästi aikaa...

Perjantaina käytiin vielä siskon kanssa kaksisteen Continentessa shoppaamassa ja juomassa lasilliset vinkkua, sekä ostamassa iltapalatarpeet. Täältä saa sellasia ihanan epäterveellisen vaikutelman tekeviä paahtoleipäsiivuja, jotka on ihan pullamössöö ja joista on leikattu kuoretkin pois. Syötiin niille rakennettuja lämpimiä voileipiä, päällään pekonia ja chorizoa, vesikrassia, retiisiä ja tietysti juustoo.

Lopulta koitti kuitenkin lauantaiaamu ja hyö suuntas bussilla kohti Lissabonia ja uusia seikkailuja. Myö toipumaan Artturilaan, johon kerääntyi kaikenlaista jalkavaivasta väkeä. Tää meijän oma kihtikinttu onnistu nyt tiputtamaan nojatuolia siirrellessään sen irtonaisen metallijalan ukkovarpaalleen ja eihän siinä sitten mitenkään hyvin käyny, paitsi että meni varvas eikä lattialaatta särki. Enkku kinkkas baariin kepin kanssa, oli kuulemma pyöräretkellä alkanu polvi vähän vihotella ja lopulta se oli sitten jalkapallon kokonen. Paikallissairaalassa oli käyny sitä näyttämässä, mutta ei tullu hullua hurskaammaksi ja seuraavan päivän uusi yritys oli kaatunu siihen, että oli menny hermot ootteluun. Norski tossutteli paikalle kipeen nilkkansa kanssa ja yksi tunnistamaton nuori naisasiakas käveli toinen jalka nilkasta polven yli ulottuneen tuen kanssa. Niin, ja saatiinhan myö kuulumiset Arturin tyttären tyttärenpojan murtuneen jalan tilanteesta…

Lattialaatat pysy ehjinä, mutta tolle kynnelle voi varmaan sanoa pitkät jäähyväiset....

Siskon tabletista oli muuten menny lataussysteemi rikki, täällä korjasivat sen parissa tunnissa kolmella kympillä. Liekö siitä sitten innostunu miekin, heitin nimittäin meijän tabliskan lattialle ja lasihan siitä särky. Sitä ei vaan kolmella kympillä korjata ja aikaakin menis useita päiviä, joten on entinen tietotekninen laite, se.