Ei ole vuodet veljiä keskenään

Tätä kirjoittaessa ootellaan sadekauden alkua, ehkä jo tänä iltana taivas aukeaa. On aikas painostavaa, sanoisinko! Nurtsit on olleet taas ruskeena (niin kuin viime lokakuun alussakin), kun edellisen kerran oli satanu joskus loppukeväästä tai alkukesästä. Yhtenä yönä satoi taannoin, mutta ei se paljon ympäristöön vaikuttanu. Silti puissa ja pensaissa on ollu kukkia ihan eri tavalla kuin viime vuonna. Jakarandojen toinen vuosikukinto on meneillään, oleanterit rehottaa ja jopa jukkapalmussa on kukkia. Edellisessä kirjotuksessa ehdottelin kunnanpomolle Euromilhões-kupongin täyttöä, vaan enpä silloin tiennyt, että rahapelit ne oikeesti ratkasee… Toivomani palmujen uudistus tulee tapahtumaan, varat saahaan turismin tukemisen rahoista, koska Portimãossa on KASINO! Kuka olis arvannu. Palmujen kuolemaksi on muuten koitunut escaravelho vermelho eli punainen palmukuoriainen (rhynchophorus ferrugineus), joka on tehnyt tuhojaan myös mm. Maltalla.

(http://vivaportimao.pt/index.php/noticias/6704-a-avenida-v3-vai-continuar-a-ser-recuperada)

(sama enkuksi, mutta ilman viittausta kasinoon: http://portugalresident.com/vau-alvor-v3-gets-upgrade)

Jakaranda syyskomeudessaan

Oleantereita Aquan kupeessa.

Että Jukka kukkii ja vielä näin kauniisti!

Lokakuun alku oli kuuma mutta siis kuiva, mikä helpotti lämmön sietämistä huomattavasti. Heti kun ilma kostuu, alkaa olla vaikeeta. Kesällä Mikkelissä oli melkein kaiken aikaa niin paljon vettä ilmassa, että kun hikoili, se ei päässy haihtumaan mihinkään. Seurauksena tunne siitä, että sisäelimet kiehuu ja aivot sulaa eli yhtä helvettiä! Pöytätuuletin sai tehdä töitä vuorotta, että siitä selvis ees jotenkin tolkuissaan. Kosteudesta ja sen vaikutuksista on toisaalta saanu jutun juurta toisen 53 vuotiaan vaihdevuosihikoilusta kärsivän naisen kanssa. Bacchuksen vakikokki Madeleine on palannut lomalta ja tuskailee saman sisäisen kypsymisen kanssa, viime kesä helteineen oli ollu hänellekin tosi tuskaa, keittiöhommissa etenkin. Hauskaa, että kun yhteinen mielenkiinnon kohde löytyy, ei oo mitään väliä, onko yhteistä kieltä vai ei – hyvin on toisiamme ymmärretty!

Lokakuun alussa rannoilla oli vielä porukkaa itseään grillaamassa.

Ihmisen vesileikkiä.
Jos tarkkaan katsoo tätä kärpäsenkakkakuvaa, näkee keskellä flyboardilla temppuavan tyypin.

Lintukin pääsi vesileikkimään.

Täällä asunnossa onneksi on ilmastointi. Kun yötä myöten hoitaa asunnon viileäksi ja kuivahkoksi, saa nukuttua vessassa juoksemisesta huolimatta tosi hyvin. Ilma on raikas ja henki kulkee, toisin kuin Suomen himassa, missä 40 vuotta pölyä ja paskaa keränny paljeovi haisee sängyn vieressä – vaan ne lahjahevosen hampaat… Aika paljon pölyä ja paskaa irtos muuten myös tän kämpän lattioista, kun ne eka kerran itse pestiin. Hotellin siivoojat on kyllä joka käynnillään lattiat kastelleet, mutta siinä sitten tärkeimmät. Omalla mikrokuitumopilla syntyy ihan oikeesti puhasta jälkeä ja nykyisin ei tartte enää sisäkenkiä vaan voi ihan paljain varpasin teputella.

Nyt kun ei tartte enää aatella siivoojia, on tehty yksi elämää helpottava sisustusratkaisu. Vessassa ei oo tähän asti ollut mitään paikkaa, mihin asettaa prillit ilman pelkoa vessapyttyyn tai sen taakse putoamisesta. Toisaalta bidee on mualiman turhin kapistus. Ratkaisuksi ostettiin kiinakaupasta muovitarjotin bideealtaan päälle teipillä kiinnitettäväksi. Hyvin toimii, harmi vaan, ettei löytyny yksiväristä prikkaa – tai löyty Jumbosta alennuslaareista, mutta sillon oli jo liian myöhäistä.

Kiinalaista estetiikkaa, toki hillittyä sellaista.