Kohtaamisia

Puoltoista viikkoa vierähtäny ja tutut tyypit ja paikat on melkein kaikki tsekattu. Osa on kuin ennenkin ja osa sitten taas ei… Esimerkiksi yläbaarissa on ollu tuulista ja puhelias mosambikilaislähtöinen naapurimme (Carlos?) on siirtynyt alakerran pitsapaikan kantikseksi. Baarinpitäjä Sergio on kuulemma alkanut olla rasittavaa seuraa – no, jos joka päivä koko vuoden notkuu samassa kuppilassa tuntitolkulla, voihan ne jutut hiukka alkaa kiertää samaa rataa. Keväällä jätettiin Sergiolle flamingonkukka adoptioon ja heti kun naamamme näytettiin, hää esitteli, että vielä se on hengissä, mutta just ja just. Carlos toisaalta kysyi meiltä, että vieläkö kukka on elossa, kun hää ei ole sitä enää hoitamassa – että sellaistakin nokittelua. Kummankin herran kanssa keskusteltiin kesän tärkeimmästä tapahtumasta eli jonkun valopään sytyttämistä Monchiquen vuoriston tulipaloista. Oli kuulemma lieskat näkyneet tähän meidän naapurustoon asti. Sergio sanoi, että vuoristolaista pontikkaa medronhoa ei oo tarjolla, koska palossa meni myös medronheirot eli mansikkapuut, joiden hedelmistä viinaa tislataan. Varmaan samaa tietä on menny paljon muutakin, mikä vaikuttaa ihmisten toimeentuloon.

Bacchuksessa on käyty jo useaan otteeseen, onhan jalkapallokausi täydessä käynnissä. Oon muuten alkanu nimittää Arturia Tio Arturiksi eli Artur-sedäksi. Oltiin yhtenä iltana taas pelin perässä ja sen jälkeen lähtöä tehdessä hää otti miuta sedällisesti leuasta kiinni ja ravisti päätä – mitä lie viisauksia olin sitä ennen ladellu. Seuraavana päivänä hää sitten totesi, että meillä on kolme kotia: yksi Suomessa, yksi täällä hotellissa ja yksi hänen luona baarissa. Selvää setäainesta siis, joten näillä mennään. Joka kerta, kun lausahdan jonkun pyynnön portugaliksi, aloitan lauseen aina Tio Artur, posso… eli Artur-setä, voisinko… Kertaakaan hää ei ole vielä kommentoinut, sitä odotellessa!

Onneksi Outro-baarissa kaikki on kuin ennen!

Lusanassakin on käyty ja hyvin syöty, siinä sivussa tavattiin Susanan ja Luisin kolmas tytär, kolmekuukautinen vauveli. Kamukkia on nähty jo useampaankin otteeseen. Ensimmäiset kerrat oli aika ankeita, koska hää on sairastunu vakavasti eka kertaa 75-vuotisen elämänsä aikana. Ilmeisesti sokeritautia pukkaa ja jostain syystä sapuskat ei pysyny sisällä, äijä kutistui viikossa monta kiloa. Nyt on onneksi saanu jotain troppia, että taas on saanu vähän lihaa luitten ympärille. Tuttuja brittejä täällä on ollu yllättävän paljon tähän aikaan vuodesta, monet heistä kylläkin on nyt vaan kuukauden ja palaavat tammikuussa. Jalkapallon katsomisseuraa ei oo ollut, koska Enkku on ostanu itselleen kodin naapurikaupunki Lagosista ja Artur väitti hänen löytäneen sinne myös seuraa. Harmi meille, koska hänen kommenttinsa on olleet yleensä aika viiltävän teräviä ja hauskoja.

Suomalaisiakin on nähty, tutuhkoja ja ihan outoja. Tutummasta päästä on pariskunta, joka viime talvena etsiskeli omistusasuntoa ja asustivat sen aikaa tässä samassa pytingissä kuin myökin. Eivät oo omaa löytäneet ja rouvan puheista päätelleen ei enää olis niin väliksikään. Heillä on vuokra-asunto nykyisin Rocha Towerissa, joka on melkein uusi rakennus lähellä rantaa. Oudosta päästä oli taas yksi känniääliö, jonka uudelleen tapaamista haluttaisiin välttää. Se lienee aika vaikeeta, koska asustaa tässä samassa kompleksissa ja käy ainakin alabaarissa, jossa myö kyllä ei yleensä paljon notkuta, jos ei kaivata sieltä sapuskaa.

Kaupunki vaikuttaa ihan samalta kuin ennenkin, paitsi että viime talvena Portimãon kaupunki pyysi yrityksiä alkamaan ylläpitäjiksi liikenneympyröille ja jotkut yritykset ovatkin asiasta innostuneet. (http://www.sulinformacao.pt/2016/06/nove-rotundas-de-portimao-ja-tem-padrinhos-e-madrinhas/) Muutamassa rotundassa on yrityksien kylttejä ja näkyykin, että niistä on pidetty huolta. Myö on bongattu kolme, joista yksi on hassusti rantaan mennessä Ginásio Amarilis -nimisen kuntosalin kupeessa. Hassusti siksi, että heillä on myös oma nimikkoympyrä, mutta muualla ja heidän vieressään ympyrä kuuluu toiselle puljulle. Nyt on myös selvinnyt, miksi sponsoreita haettiin: Portimãolla on ollu 137 miljoonaa euroa velkaa, minkä takia tilit on olleet kolme vuotta jäädytettyinä. Nyt on saatu helpotusta uudella 27-vuoden maksuajalla varustetulla lainalla, jolla voidaan maksaa nuo velat ja vähän jää vielä kilisemään kassaakin, uusi laina on 142,5 milliä… (http://www.theportugalnews.com/news/portimao-gets-debt-relief/39737) Onkohan rouva kaupunginjohtaja Isilda Gomes pannu kunnan puolesta Euromilhoes-kuponkia vetämään, tällä viikolla olis 17 milliä lisärahaa tiedossa, sais vaikka tosta Alvoriin menevän kadun varrelta muutamat kuolleet palmut vaihdettua uusiin.

Amariliksen liikenneympyrää ylläpitää NSA (NoSoloAgua), joka on satamassa toimiva viihdekeskus...

...ja tätä rotundaa taas suunnittelutoimisto Plano d´ Pormenor.