BOAS FESTAS!

Täällä joulua juhlitaan loppiaiseen asti, välissä on tietysti uusi vuosi. Viikko ennen joulua käytiin Manulassa kuulemassa täkäläisiä joululauluja (ja pakollinen Jingle Bells portugaliks), esiintyjänä oli Grupo Coral de Portimão. Ryhmään kuului myös jokunen soittaja, joista rummunlyöjän tehtävä oli tehdä kaikista kappaleista yhtä ja samaa humppaa-pumppaa… Se oli vähän ikävää, koska muuten hyö olis olleet ihan oiva kuoro. Liekö pohjimmainen syy haitaria soittavassa kuoronjohtajanaisessa, että rytmitys oli ihan hanurista…

Sergion baarikin oli saanu jouluista tunnelmaa.
Noloa on se, että keskellä olevassa toivotuksessa ei lue Feliz Natal vaan Feliz Navidad...

Eka kertaa Sergiolla oli myös árvore de natal eli joulupuu.

Jouluaatonaatonaattona eli joulua edeltävänä perjantaina käytiin tarkistamassa joulumarkkinat ja -valot sekä kuulemassa tämän kaupungin ehdottomasti parasta kuoroa, tällä kertaa sen nuoriso-osastoa. Kun muut kuorot on täynnä eläkeläisiä, tähän Adagioon on onnistuttu haalimaan paitsi päteviä aikuisia niin myös paljon hyviä teinejä ja lapsia. Kuoron ohjelmistokin on ihan eri maailmasta kuin muilla, kovasti on kunnianhimoista touhua. Loppiaisaattona olis ilmaiskonserttia tarjolla, mutta sinne oli jo kaikki paikat varattu, kun myö yritettiin niitä saaha. Ei se hirveesti haittaa, Strauss-suvun sävellyksiä ja elokuvamusiikkia – ilmaiseksi OK, mutta maksullisina ei todellakaan, joten ihan sama!

Kunnantupa ja joulukuusi.

Samainen kuusi kuvattuna suihkulähteen läpi.

Jesuiittojen pytinkikin oli saanu uudenlaiset koristukset.

Jouluteltta.
Mikkelissä ennen joulua oli Länkkärissä kovat keskustelut siitä,
pitääkö joulumarkkinoiden olla paljaan taivaan alla vai teltassa, jota oli päätetty ekaa kertaa kokeilla.
Joulun päätyttyä on päätetty, että teltta se olla pittää.

Adagion nuoriso-osasto.

Jouluiloa oli myös keskustan kävelykaduilla.
Koristuksien lisäksi siellä kierteli sambakarnevaalihenkinen kulkue.

Aatonaattona etittiin lohta kraavattavaksi, mutta olivat ryökäleet tehneet kaikista medaljonkeja. Onneksi kauppahallissa yhdellä kauppiaalla oli vielä pyrstöpää silppuamatta ja joulu pelastui! Kauppahallista löytyi jopa ihan oikeaa tilliä mausteeksi. Koivu-kaupasta oltiin varattu savulohta, jota ite tekeevät, mutta saatiinkin savuahvena, eikä harmittanu yhtään, oli nimittäin hyvää, vähän liian suolasta kyllä. Itse suolasin myös ”kinkun” eli vajaan parin kilon palan kyljysselkää, paistoin ruisleipää ja perunapiirakoita. Kinkun seuraksi tein joulusinappia, ensimmäisen kerran onnistuin Dijonista vääntämään mieleistä, kun uskoin, että hunajaa pitää olla melkein sama määrä kuin sinappia ja sitten vielä brandiä kyytiin kunnon loraus. Aattona kun sitten pantiin pöytä koreaksi, oikein nauratti ne legendat notkuvista joulupöydistä. Esimerkiksi kinkkua leikkasin tarjolle alta kymmenen siivua eikä mitään muutakaan mitenkään mahdottomasti ollu. Jälkkärijuustoja oli kahta plaatua, kumpaakin syötiin parin ruokalusikallisen verran.

Lohesta tuli aidosti hyvää.

Meriahvena.

"Joulukinkku"

Nääkin oli hyviä, vaikka ei ehkä niin kovin kauniita...

Berenicekin kerkesi joulu- ja muilta kiireiltään käydä meijän kanssa juomassa kahvit yhdessä keskustan pastelariassa ja haastamassa kuulumisia, mikä oli kovasti mukava juttu. Hää muisti, että meijän kihtipotilas söisi mielellään mustekalariisiä ja lupasi, että joulupäivänä sitä olis Bacchuksessa tarjolla. Täällä syödään aattona joulun tärkein päivällinen, jolle kokoontuu koko suku ja tätinsä pyöräyttää aina bileisiin tuota riisiruokaa. Jopa Sergio pani aattona kuppilan illansuussa kiinni ja kiirehti perheen tykö. Myö käytiin hälle päivällä viemässä muutama tuore perunapiirakka sekä maistiaiset kaloista – liekö mikään menny suuhun asti, tiedä häntä. Aattona käveltiin rantaan viinakauppaan ja ostettiin itselle lahjaksi pullo konjakkia (Hennesy Fine de Cognac), josta otettiin päivällisen päätteeksi huikat. Joulupäivänä otettiin pullo kassiin kera parin Rocherin suklaapalleron ja tien yli baariin. Pyydettiin kahvit ja kolme lasia konjamiinia varten, yksi baarin pitäjälle. On se hyvää ilman kahviakin, mutta varsinkin sen kanssa! Sergio sanoi, että tuokaa vaan omaa pulloa mukaan, hää myy kaffet ja tarjoaa lasit käyttöön toistekin. Asia on harkinnassa. Illalla käytiin sitten Bacchuksessa hakemassa Berenicen lupaama riisi ja juotiin siinä yhdet lasilliset viiniä. Paikalle alkoi valua väkeä erilaisilta joulupäivällisiltä, pian oli enkkuja ja skandinaaveja tupa täynnä ja myö paettiin paikalta. Pyörähdettiin Praialla vähän katsastamassa, mikä meno oli muualla rannassa ja kaikki muut kuppilat pyöri ihan vajaalla.

Ei se kovin kummalta näytä, mutta maukasta se oli!

Riisin lisäksi saatiin pala Bolo Reitä eli kuningaskakkua...

...sekä paria muuta laatua makeaa.
Vasemmalla on bataatilla täytetty mötkylä, oikealla pelkkää upporasvassa paistettua taikinaa.

Tapaninpäivänä syötiin mustekalaeväs lounaaksi ja sittenhän olikin aika lähteä Boxing Day -pelejä dsiigaamaan, samalla palautettiin eväsboksi. Se reissu ei ollut ihan parhaasta päästä. Matkalla hävisi rannekellosta lasi (olin kyllä pari päivää aiemmin tiputtanu aikaraudan kivilattialle, mutta näytti, että ei syntynyt suuria vahinkoja – ilmeisesti sitten kuitenkin…), takaisin tullessa lensi takista nappi. Se sentään löytyi ja on taas takaisin paikallaan. MAU pelasi ihan paskasti, siitä ei sen enempää. Yritettiin myös saada päivällinen, mutta siitä ei  Arturin kanssa jostain syystä meinannut tulla mitään. Lopulta pöytään tuli kolme eri annosta, joista kahdesta rakentelin itselleni mieluisen, mies sentään sai tilauksensa menemään läpi. Sen joukkuekin pelasi paremmin – ei oo reiluu!

Arturille meni lahjaksi villapaita, jota piti kyllä tämän kuvan jälkeen vähän laajentaa.
Halusin antaa tekeleen yllätyksenä, joten ei ollunna mittoja ja pienihän siitä tuli.
Silvialle tein säären- ja ranteenlämmittimet ja huivintapaisen.

Tällaisia yhdistelmiä jaeltiin vähän sinne tänne.
Ostettiin kolmea plaatua Fazerin suklaita, joista tein muovisiin olutmukeihin sortimentin.

Vähän sain tasoitusta siinä, että Pool-fani sairastu flunssaan, ähä piti. Paitsi tietysti, että tulihan se sama tauti sitten miuhunkin. Joka tapauksessa olin aatellut, että uuden vuoden aatonaaton MAU-peli katotaan Sergiolla, koska sieltä nyt saa sentään pitsaa tilauksen mukaan ja nyt kun osaa pyytää, saa salaattiakin, ei tartte mitään säätämisiä. Lounaaksi syötiin muuten ensimmäiset täytetyt artisokat ikuna, oli hyvät! Pelin kattomisesta ei sinänänsä tullu mitään, tupa oli täynnä enkkuja ja saatiin pöytäseuraksi mukavat suomalaiset seinänaapurit, joten yleiseksi jaaritteluksihan se meni. Seuraava yö meni valvoskellessa, niin kirnusi räkä henkitorvessa, ja seuraava päivä muuten vaan tautisena ihmetellessä. Ilotulitus mentiin kuitenkin ensimmäistä kertaa täällä katsomaan. Käväistiin Artturin baarissa juomassa lasilliset viiniä ja vessassa, sitten näytös ja takaisin vessaan. Paljon muita siellä ei ollu kuin suomalaisia ja baarinpitäjän perhettä. Berenice oli kanssa tullut miehineen paikalle, joten sitten huomattiin notkuvamme siellä vielä vähän pidemmänkin aikaa eli juotiin yhdet tarjotut lasilliset kuohuvaa ja ostettiin toiset punaista ja sitten himaan himmailemaan.

Ihan oli onnistunut tulitus.

Berenicen tapaaminen tarkottaa usein kakkua, niin uutena vuotenakin!

Matkalla kotiin nähtiin pari hummaa ja yksi poni,
jotka oli pantu laiduntamaan tohon läheiselle tontille, joka on oottanut hotellia jo aika monta vuotta.

Uuden vuoden päivänä oli taas pelejä ja ne katottiin tossa lähibaarissa, kun muitten liigojen ollessa järkevästi joulutauolla ei ollu kilpailevaa tarjontaa. Tuloksetkin oli tällä kertaa ihan kelvollisia (Burnley 1 - Liverpool 2, Everton 0 - MAU 2). Illalla syötiin tapas-ateria samppanjan kera, että saatiin vähän juhlatunnelmaa kaiken räkimisen ja kakomisen keskelle. 

Uusi vuosi alkoi terveellisesti.
Ei sen puoleen, niin alkaa useimat päivät täällä hedelmillä ja puurolla.

Oli hyvää!
Continentessa oli aito samppakalja tarjouksessa puoleen hintaan (n. 17 €) ennen joulua.

Aitoa Pata Negraa, muxama de atumia valkosipuliöljyssä,
retiisinnaateista, basilikasta, valkosipulista ja öljystä tehtyä dippiä, retiisejä, oliiveja, porkkanaa,
leipätikkuja, kanaa ja viiriäisenmunia.
Jälkkäriksi juustoja ja Bernicen kakkua.
Samppanjalasit on Continenten Bazarista ostetut muovihärpäkkeet, mutta kyllä ne toimi.

Arjen koitettua oli pakko alkaa taas täydentää vesivarastoja. Käveltiin rantsuun soppalounaalle ja otettiin Sparista matkalla mukaan vesisatsi ja vähän syötävää illaksi. Kumpaankin suuntaan on lopussa ylämäki. Yleensä niitä ei edes huomaa, nyt meinasi tautiset kuolo korjata… Kai se tästä vielä iloksi muuttuu, hyvää uutta vuotta!

Täytetyt artisokat

4 artisokkaa

½ sitruuna (tai kokonainen, jos ei ole mehukas)

vettä

suolaa

6 cm pätkä chouriçoa

½ punasipulia

4 valkosipulinkynttä

2 palaa valkoista leipää, kuivahtanutta tai paahdettua

öljyä paistamiseen

rose- tai valkoviiniä loraus

oliiviöljyä maustamiseen

tuoretta korianteria tms.

8 siivua vuoristo- tms. maukasta ja sulavaa juustoa

parmesanraastetta

Siivotaan artisokat, eli taitetaan varret veks ja siistitään leikkuupinta, sipaistaan sitruunalla.

Leikataan artisokkien kärjet pois, sipaistaan leikkuupinta sitruunalla.

Jos ulommaisissa lehdissä on kovat kärjet, leikataan pois ja sipaistaan sitruunalla.

Halkaistaan artisokat pitkittäin, sipaistaan leikkuupinta sitruunalla ja poistetaan enimmät karvat.

Keitetään artisokan puolikkaita suolalla ja sitruunanpuolikkaalla maustetussa vedessä vartin tai parikymmentä minuuttia. Otetaan keitinvettä talteen täytettä varten.

Sillä aikaa silputaan horisko ja valkosipuli pieneksi, punasipuli ja leipä vähän isommiksi paloiksi.

Silputaan korianteri.

Lorautetaan öljyä pannuun, paistetaan ensin makkaraa ja lisätään sitten muut silput ja paistellaan.

Lisätään korianteri, tilkka artisokkien keitinlientä sekä viini, tarkoitus on saada muheva seos aikaiseksi.

Kun artisokat on keitetty, poistetaan viimeiset karvat ja asetellaan puolikkaat leikkuupuoli ylöspäin uunivuokaan.

Pannaan päälle paistettua seosta, lorautetaan päälle kunnollista oliiviöljyä, asetellaan jokaiselle puolikkaalle siivu juustoa ja lopuksi parmesanraastetta.

Paistetaan 200 astetta 15 – 20 min.

Naatitaan.