Matkailu avartaa – my ass!

Käväistiin Suomessa. Farosta oli lento tunnin myöhässä, tähänhän on jo jotensakin totuttu eikä se haitannu, koska vaihtoaikaa Lissabonissa oli runsaasti. Tauti kulki mukana mennen tullen ja eka viikko Mikkelissä oli ihan yhtä tyhjän kanssa, mitä nyt räkää syntyi kunnioitettavaa tahtia. Heti Mikkeliin tultua oli olo kuin tauti ois ollu ihan pois menossa, mitä nyt sunnuntaina Liverpoolin Man City -voittoa (ainoa MC:n häviö tähän mennessä tällä kaudella) Tapsan luona katellessa juotiin teetä enemmän kuin siinä huushollissa vuodessa. Vähän sentään päästiin seuraavalla viikolla katsomaan kaunista talvisäätä, aurinkokin jopa näyttäytyi. Lupikokouskin saatiin pidettyä seuraavana sunnuntaina Lappeenrannassa, onneksi on lupi!

Macieira - osa yksi.
Suomeen ostettiin lentokentältä pullo Macieiraa eli portugalilaista brandiä.
Oli xo:ta, kallista ja hyvää...
Perus-Macieiraa on tarjolla joka paikassa, shotti maksaa kuppilassa euron ja jos haluaa ns. hienon annoksen, saa miniaromilasin ja maksaa 1,50.
Continentessa kolmen vartin pullo maksaa 10,99.
Meidän ostos oli 45 euroo, vuoan oli se hyvvöö ja mänj alas kuin linnumaeto.

Sitten hävisi talvisää, mutta tauti pysyi ja aika kului t-o-d-e-l-l-a h-i-t-a-a-s-t-i. Yhtenä päivänä katoin telkkarista kaiken mitä näyttivät, onneksi osa oli kivoja eläinlääkäriohjelmia, niitä tuli sitten tsekattua muinakin päivinä. Kummallista on vaan se, että niitä on tullu katottua aiemmin pari kertaa silityksen seurana ja jotenkin ne onnistu näyttämään täsmälleen samat jaksot, nyt oli opitun kertauksena mm. mies, joka laulaa kaniineilleen, jotka on hänen rakkaimpia ystäviään. Ehkä olisin selvinnyt ilman tuota kokemusta alkujaankin, saati sitten toistaen…

Vihdoin koitti kuitenkin poislähtemisen lauantai ja VR soi meille häiriöttömän matkan lentokentälle. Samassa hytissä oli niin iso nainen, etten ole konsanaan nähnyt. Pitkä ja leviä, kädetkin kuin lapiot ja toinen nainen, jolla oli varattu paikka hänen viereensä, siirtyi muualle sen kummemmin selittelemättä. Hesassa tai oikeesti siis Vantaalla yövyttiin GLOssa. Ei maksanu kuin 119 euroa, mikä miusta oli kohtuu hinta, syksyllä jouduttiin maksamaan 125 paljon kälysemmässä Cumuluksessa eikä nyt tarvinnu kulkea käytävää pidemmälle, että pääsi koneeseen. Aamiainen oli pikku-Italiassa (Cesar´s Little Italy), missä yleensä on aamiaistettu tulomatkalla ennen kotimatkaa Mikkeliin. TAPin konekin lähti ajallaan. Lissabonissa sitten taas jouduttiin odottelemaan koneessa, kun keksivät, että mukaan on tulossa koira, jota ei sitten voitukaan ottaa matkaan. Ruuman savuanturit oli rikki ja se piti eristää muusta koneesta, eikä silloin saa ottaa eläviä matkatavaroihin, näin kuulimme lentoemännän kertovan koiran omistajille. Heidän piti sitten tehdä päätöksiä matkaavatko ite meidän kanssa Faroon ja koira tulee perässä vai jäävätkö oottamaan konetta hurtan kanssa. Onneksi olivat saksalaisia, päätökset tuli kuin apteekin hyllyltä. Valitettavasti vaan vatuloiva portugalilainen henkilökunta ei saanu heille päätöksen teon tueksi tietoja kuin tipoittain ja lopulta oltiin sitten melkein tunti myöhässä – taasen. Joka tapauksessa sakemanneista mies tuli matkatavaroitten kanssa meidän koneessa ja vaimo jäi Lissaboniin koiran kanssa oottamaan seuraavaa eläinyhteensopivaa lentoa.

Näin söpö ilves meitä tervehti GLOssa.
Sylissään on sängyn(!) kaukosäädin.

Onneksi taksikuskit osaa ootella, vaikka koneet oliskin myöhässä. Aurinko laski sitä mukaa, kun pirssillä pärtsättiin kohti Portimãoa, mutta valoisalla kerettiin. Kun oltiin kämpillä, asettautumiseen meni puolisen tuntia ja sitten suunnattiin iltahämärissä kohti rantsua ja ravintolaa. Humbertosissa olisin halunnu lampaankyljyksiä, mutta sainkin paahdettua maitopossua. Ei nyt todellakaan sama asia, mutta ihan hyvää, soosi varsinkin. Tonnikalapihviä einestäny mieskin halusi sitä omien pottujensa päälle ja kun tarjoilija tuli pöytää tyhjentämään, yritti vielä nuolla kipon tai ainakin tyhjentää lusikalla.

Maanantai käytettiin ruoka- ja juomakaappien (Continenten juusto-, leikkele- ja viiniviikot on alkanu) täydennykseen. Ruuaksi haettiin A Cozinhan kanaa ja lisukkeeksi tein tabulehia – nam! Pilvet varjoili, mutta valoa piisasi silti. Nuokkukäenkaalit ja muut talvikukat alkaa näyttää siltä kuin normaalisti joulukuussa. Illalla käytiin yläbaarissa viinillä ja tsekkaamassa telkkarista, kun paikallinen Portimonense voitti Rio Aven. Sitten kotiin sämpylälle ja lämmittävälle teelle, baari oli taas kuin jääkaappi. Pelin katsominen oli miulle hankalaa, kun ei ollu mitään oheistoimintoja. Toin mukanani yhden epäonnistuneen neuletekeleen, jota pääsen toivottavasti parvekkeelle purkamaan ja uutta suunnittelemaan, ennusteen mukaan on nimittäin tiedossa kauniita aurinkoisia talvipäiviä. Viikolla on valioliigapelejä tulossa ja tekemistä tarvitaan…

Macieira - osa 2.
Ostettiin takaisin tullessa uusi pullo xo:ta.
Kunhan tauti lopullisesti talttuu ja muutenkin elämä tasoittuu eli kevät alkaa, otetaan huikka!