Isi, miksi me kannatamme Atléticoa?

Portugalissa puhutaan ajoittain kolmesta ähvästä (Três F), joilla viitataan diktatuurin aikana vallalla olleeseen politiikkaan, jolla Salazar yritti pitää kansan tyytyväisenä. Kyseessä on siis kolminaisuus Futebol, Fado e Fátima. Fado on suosittua edelleen, mutta viimeisin f, joka viittaa uskontoon (Fátimassa väitetään Neitsyt Marian käyneen näytillä kolmelle lapselle 1917 tienoissa ja paikkaan tehdään edelleen pyhiinvaelluksia) ei taida enää olla niin voimissaan. Ekasta taas ei varmaan voi koskaan jauhaa liikaa.

Youtubesta löytyy klassikko, jossa Tuomas Virkkunen (Suomen toiseksi paras jalkapalloselostaja, miusta Tero Karhu on paras, Matti Härkönenkään ei ole yhtään huono ja Kimmo Porttilaakin on hauska kuunnella) kertoo koskettavan tarinan siitä, miten pitkä jatkumo Pedroja kannattaa Atlético Madridia, joka ei koskaan voita mitään (https://www.youtube.com/watch?v=V80byOsCbb8). Katsoin ihan ite livenä sitä Atléticon ja Getafen 1-1-tasuriin päättynyttä peliä (jonain, luulin että sellaisena sunnuntai-iltana, erittäin myöhään, kun oikeasti olisi pitänyt olla nukkumassa, eikä taas kerran mennä töihin ihan hönössä, vaikkaikin La Liga oli ihan oikeasti kiinnostavampaa kuin se, että kykeneekö tekemään työnsä, mutta tarkistuksen jälkeen olinkin siihen aikaan 2009 opiskelija ja sain valvoskella ilman huonoa omaatuntoa, oli päivä mikä hyvänsä) ja sain ihan armottomat tätä mä niin kannatan -kiksit! Kyseisen Pedro-selostuksen aikana pelikin kerkes jo loppua, mutta hällä väliä. Suosittelen! Madridin ns. kakkosjoukkue on voittanut La Liga -mestaruuden ja mestareiden liigassakin pärjännyt, Eurooppa-liigan jopa voittanut tämän eeppisen tarinan kerronnan jälkeen, mutta sehän kertoo vain siitä, että joukkue on mennyt pilalle, koska aina se voittaminen ei olekaan se kovin juttu.

Nick Hornby on kirjoittanut kirjan Hornankattila (Fever Pitch), joka kertoo Arsenalin fanittamisesta tai kannattamisesta (support), jota sanaa enkut mieluummin käyttävät. Jos oikein muistan, kannattaminen oli katkeransuloista (bittersweet) kunnes Arsenal sitten lopulta voitti. Kyseinen voitto taisi olla ennen Valioliigan alkua (1992) tullut vuoden 1991 voitto, koska kirja on julkaistu vuonna 1992. Voiton jälkeen kannattaja ei enää tiennyt, mitä tavoitella seuraavaksi tai jotain. Ilmeisesti seuraan vuonna 1996 tullut valmentaja Arsene Wenger hallitsee tämän pelin, että on parempi olla tavoittelemassa voittoa kun voittaa, koska hänen aikanaan Arsenal on koko ajan ollut lähellä voittoa, mutta voittanut vain satunnaisesti (1998, 2002, 2004) ja kakkossijojakin samoin (1999, 2000, 2001, 2003, 2005) eli eivät ole kannattajat saaneet itselleen massua liian täyteen…

Aina kun ollaan Yläbaarissa oltu katsomassa pelejä, tuo ukkokulta on ilmoittanut Benfica- ja Sporting-kannattajille olevansa Porton mies, ihan vaan ollakseen eri mieltä. Minä nyt sitten taas olen tehnyt älyllisen analyysin (just just) ja päättänyt oikeasti alkaa kannattaa kyseistä O Porto -kaupungin jalkapallojoukkuetta. O Porto siksi, että jostain syystä ovat päättäneet, että tuo kyseinen satamakaupunki (satama = o porto) on se varsinainen satama ja siksi määräinen artikkeli myös nimessä, ainoa laatuaan Portugalissa.

Joskus se ottaa koville.
Benfican kannattaja, joka nojailee baaritiskiin, antoi taannoin kyytiä Yläbaarin sipsipussitelineelle.
Siellä se raukka rojotti seinältä pudonneena valkoisen pöydän takana häpeissään.
Ylennys kyllä tapahtui nopsasti ja kukaan muu ei varmaan alennustilaa enää muistakaan.

Kun nyt sitten kerran ko. joukkuetta kannatan, pitää tietää ainakin yksi tosiasia (jonka voi heti unohtaa, vain umpinörttikannattajat muistaa mitään joukkueen historiasta, mutta heille kuuluukin kaikki kunnia, ultrakannattajat taas on niitä kunniattomia paskiaisia, joitten tärkein tavoite on häiritä oman joukkueen pelaamista ja mätkiä vastustajien kannattajat sairaalaan): joukkue on perustettu 1893 (toinen meikäläisen kannattama joukkue MAU perustettiin 1878) eli historiaa piisaa eikä se sijaitse Lissabonissa. Sen lisäksi fanituksen tekee helpoksi joukkueen värit eli sini-valkoinen on heidän värityksensä. Paras juttu on kuitenkin lempinimi Dragões eli lohikäärmeet. Parasta kattohaikaroissakin on se, että kun niitä katsoo oikein kaukana lentelemässä, ne näyttää ihan Maameren tarinoiden lohikäärmeiltä!

Joukkueitten lempinimethän on yleensä joko tylsiä itsestäänselvyyksiä (Liverpool = The Reds), typeriä (MAU = The Red Devils) tai ihan häröjä (Suomen naisten jalkapallomaajoukkue = Helmarit eli Helmipöllöt, voe mahoton sentään). Benfica on muuten Kotkat (Águias) ja Sporting Leijonat (Leões). Edellisten kotipelien alussa lennätetään aina kotkaa, joten se natsaa ihan hyvin. Sikäli kuin tiedän, Porton tai Sportingin peleissä ei ole sen paremmin lohikäärmeitä kuin leijoniakaan näkynyt…

Dragões, Leões e Águias.

Norski muistaa aina välillä muistuttaa, että miesten pitäisi muistaa käyttää kondomia, ettei maailmaan syntyisi enää yhtään uutta Manchester Unitedin kannattajaa. Artur valisti, että sitten kun MAU ei enää riitä, voin ottaa käyttöön lyhenteen RUIM (ruim = myös huono, mutta enempi, oikeestaan ihan paska).

Ei siitä sen enempää.

Porton kannattamista tukee myös se, että asunnon jakaa Mies, joka on ehkä nähnyt Maxi Pereiran (joukkueen laitapuolustaja) Lissabonin lentokentällä. Itse olin kyseisellä hetkellä eriöretkellä, joten tarinan todenperäisyys on ihan savolaisen puheitten varassa. Maalivahtina on muuten Pyhä Iker, Iker Casillas, joka sai vähän ikävät lähdöt Real Madridista (sieltä lempinimi San Iker, täkäläisittäin tietysti olisi São Iker, mutta tyytyvät jostain syystä tuohon naapurikieliseen versioon) ja valmentajana Pyhän hengen Nuno eli Nuno Espírito Santo, vaikka nykyisen menestyksen perusteella suhteet yläkertaan tuntuu olevan vähän jäässä, putosivat liigacupista jollekin Moreirenselle. Primeira Ligassa (joka sponsorin mukaan tunnetaan tällä hetkellä Liga NOSina) ollaan kyllä mukana kärkikahinoissa.

Kaikkihan eivät jostain kummasta syystä jalkapallosta perusta, mutta tuntuu sitä leimautumista syntyvän muihinkin ajanvietteisiin. Yläbaarissa nähtiin ennen joulua suomalaispari, joka ei paljon muihin ottanut kontaktia. Naisen elämän merkittävin sisältö tuntuu olevan Emmerdalen seuraaminen. Kerrankin piti katsoa netistä kolme jaksoa putkeen ja supista kommentteja miehen korvaan, että kyllä minä tuota jo olin epäillytkin ja mies ihailevasti seursi vieressä ja antoi tukensa. Kolmannen jakson aikana kyllä hänen keskittymisensä vähän herpaantui ja telkkarista näkyvä jalis alkoi kummasti kiinnostaa. Ei hän kyllä lajista tunnu paljon tietävän, koska grafiikoissa näkyneen lyhenteen POR (eli siis Porto) hän kuvitteli tarkoittavan Portugalin maajoukkuetta. Sitten vasta olisi tietysti sotkeentunut, jos vastustaja olisi ollut yhden viikon aikana kaksi kertaa (liiga ja kuppi) vastaan tullut Belenenses (BEL), joka ei ole ollut mikään vastaantulija vaan pelit päättyi kiikaritulokseen eli tasuriin 0–0. Meillä oli eilen perheensisäistä draamaa, MAU ja Pool ottivat yhteen, siitäkin syntyi tasuri, tällä kertaa 1–1. Jos maalit olis menneet Artturilan kannattajien suhteessa, pelin olis pitänyt päättyä jotain 20–1…

Penkille ovat istahtaneet Mr. Mustache ja vaimo.
Leo on intohimoinen Man Unitedin kannattaja ja Ritaa ei vois vähemmän kiinnostaa.