Vaihtelun vuoksi jotakin ihan muuta

Alla siskon kommentteja blogiin ja matkakertomus Vietnamista, kiitos julkaisuluvasta!

”Hei, lueskelin blogisi viimeisimmän päivityksen. Kulttuuria tuntuu riittävän! Sormikasjuttu oli mielenkiintoinen. Kai siihen joku (järkevä) syy pitää löytää, että DI laskee ihmisen sormien lukumäärän väärin. Ne tölkin nipsuista tehdyt laukut on niin painavia, että jos ei jo toinen olkapää olisi ja alempana, niin sellaista roikottamalla se varmaan putoaisi.

Ja kiinalaisen kalenterin mukaan on kukon vuosi. Vietnamissakin valmistauduttiin kiinalaiseen uuteen vuoteen eikä sielläkään voinut olla varma oliko lintuhahmo kukko vai kana. Joka kaupungissa koristellaan yksi katu juhlakaduksi. Siinä kalpenee hulppeimmatkin suomalaiset jouluvalot! Lintuhahmoista vielä: käveltiin tuossa Imatrankosken keskustassa ja ohitettiin rakennustyömaan metalliristikkoaita. Aita oli koristeltu punaisilla lintusilhueteilla ja minä totesin, että kukot ovat vallanneet kotikaupunginkin. Lähempää tarkasteltuna hahmot paljastuivat käkösiksi - aidassa oli teoksen nimi.

Matka oli pääosin myönteinen kokemus. Aloitimme Saigonista, jossa asuu 10 miljoonaa ihmistä, joilla on kuusi miljoonaa skootteria ja jokunen autokin. Kadun ylittäminen sujui niin, että astui liikennevirtaan päättäväisen rauhallisesti ja kulki suoraa. Jos alkoi pelottaa, kannatti laittaa silmät kiinni. Tosin silloin ei olisi nähnyt, mitä kaikkea niiden kaksipyöräisten päällä kulki! Ne toimivat perheautoina eli vanhemmat ja pari lasta kulkee samalla pyörällä ja tarvittaessa koko maallinen omaisuus.

Saigonin osuudella kävimme tutustumassa Vietkong-sissien tunneleihin, joissa he piileskelivät sodan aikana. Minäkin ryömin maan alla. Vietnamilaiset ovat pieniä. Opas kertoi, että pituus noin 150 cm ja paino 50 kg. Varmistin ennen tunneleihin menoa, että niissä riittää leveyttä! Vietnamilaiset ovat todella pieniä. Olin kerran hississä kuuden vietnamilaisen kanssa ja tunsin itseni normaalipituiseksi. Yksi matkakumppaneista oli pitempi, mikä johtui kahdeksan sentin koroista. Painosta en tässä kohtaa mainitse mitään.

Saigonin ostospaikat olivat mielenkiintoisia. Ne olivat joko mahdottomia markkinoita, joista minun olisi ollut mahdotonta löytää mitään tai hienoja ostoskeskuksia, joista minulla ei olisi ollut varaa ostaa mitään. Ruokakokemukset Saigonistakin olivat myönteiset, ja tilanne vain parani Phan Thietissä, rantalomakohteessa.

Kun siirryimme rannalle, Jukka sairastui mahatautiin. Tutustuimme vietnamilaiseen sairaanhoitoon. Tohtori ja lääkärihoitaja tulivat hotelliin. Englannin kielen ääntäminen oli heillä niin kuin useimmilla muillakin sellaista, että minun korvani oli vaikea erottaa, mistä on kysymys. Tauti tuli kuitenkin diagnosoitua ja hoidoksi Jukka sai muovikassillisen lääkkeitä. Sen verran ymmärsimme, mikä oli antibiootti, joten sen potilas nautti ohjeen mukaan, samoin kuin veteen liuotettavan jauheen, jolla ylläpidettiin nestetasapaino. Parissa päivässä tauti nujertui ja Jukkakin pääsi nauttimaan ruuasta.

Hedelmäthän ovat ihania aina, mutta vietnamilaiset osaavat valmistaa kasviksetkin hyvin. Pohjana on ranskalainen keittiö. Kansallisruoka on nuudelikeitto, jossa on niitä kasviksia ja lisänä kalaa, kanaa tai lihaa. Salaatit olivat myös hyviä. Liharuokaa syötiin vähän, kalaa ja kanaa enemmänkin. Ilma oli helteinen, joten tukevaa ruokaa ei oikein kaivannutkaan. Iltapalaksi nautittiin joskus lettuja (pancakes) ja minä otin vietnamilaista kahvia. Kahvi tuodaan pöytään kupissa, jonka päällä on suodatin, josta viimeiset vedet suodattuvat kuppiin. Vietnamilainen kahvi oli  hyvää, välillä nautin sen maidon kanssa. Aamiaisella oli tarjolla "morning coffee" ja "vietnamese coffee". Yhtenä aamuna, kun menin ottamaan kahvia, tarjoilija otti vietnamilaista sumppia sisältäneen kannun, kaatoi sen sisällön pannuun, jossa luki aamukahvi ja lähti täyttämään pannua. Sen takia en vissiin huomannut kahvien maussa eroa.

Rantaloma vietettiin lähellä Mui Nen kalastajakylää. Mereneläviä oli tarjolla. En ikinä ole nähnyt sellaista määrää erilaisia simpukoita ja rapuja. Hummereita olen nähnyt, mutta tuolla oli isoja, värikkäitä rapuja. Tyydyin pääosin katsomaan niitä, yhden kerran maistoin simpukoita, mutta eivät ne ole minun juttu. Altaissa oli lisäksi tarjolla sammakoita, kilpikonnia ja käärmeitä.

Eläminen tuli halvaksi. Kahden hengen ruuan juomineen sai noin viidellä eurolla eikä taksimatka vienyt perikatoon. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta eivät päällekäyviä (paitsi liikenteessä). Lomakohteessa muistin taas kerran, että vaatteita ei paljon kannattaisi mukaan ottaa, kun niitä saa halvalla paikan päältä.

Ruuan lisäksi nautin kiireettömyydestä, kävelin pitkin hiekkarantaa, luin neljä kirjaa ja kävin kaksi kertaa hieronnassa. Ei muuten hierontakaan ollut kallista: tunnin hieronta 6-11 €. Joitain virkkausharjoitelmiakin tein.

Pitkä lentokin sujui mukavasti. Takaisin tullessa nukuin suurimman osan matkasta. Tarkoitus oli lukea, mutta jostain syystä tabletille tallennetut kirjat yms. lukemistot eivät auenneet. Tästä otin opiksi: käsimatkatavaroissa on jatkossa yksi kirja, luotettavin käyttöliittymä.”

Tässä netistä napattuja kuvia noista mainituista mopokuljetuksista, on ne aika taitavia!