Fiksailuja

Monta kertaa olen taas todennu, että on se hyvä, kun varastosta löytyy kaikkea pientä, millä voi elämänlaatuaan parantaa. Sateiseen säähän tuli pieni tauko ja se innosti korjailemaan pikkasen saumoista irvisteleviä vaatteita. Talven mittaan on tullu fiksailtua kaikenlaista. Moppia tuli korjattua jo viime keväänä, kun sen tarrakiinnike petti ja nyt alko jo vähän kangaskin repsottaa, joten lankaa ja neulaa tarvittiin. Viime talvi taisteltiin pussilakanoiden ja peittojen eriparisuuden kanssa, ei taistella enää. Muutama tikki sinne tänne ja peitot on just oikean kokoset.

Näistä miljoonalaatikoista löytyy melkein kaikkea,
mitä nyt pikkufiksailuihin tarvitaan.

Ei se mopiksi kummoiselta näytä, mutta niin on hyvä,
että oon jo pariin otteeseen paikkaillu.
Materiaali on mikrokuitua ja toimii niin kuivana kuin märkänä,
reunan hapsut auttaa seinänvieruksien, lattialistojen ja nurkkien kanssa kummasti.

Taite keskelle ja toiseen päähän, kiinnitys muutamalla pistolla ja voilà, meillä on pussilakanayhteensopiva peite!

Portugaliksikin korjata on muuten fixar eli joskus joittenkin sanojen oppiminen on ihan helppoa. Fixe sitten taas on sama kuin cool, en sitten tiedä paikallisten nykynuorten mielipidettä asiaan eli onko fixe vielä cool vai onko käytössä jo joku ihan muu sana.

Tästä vanhasta kassistakin tuli vielä ihan fixe/cool,
kun kävin laitattamassa siihen rikkimennen tilalle uuden olkahihnan.
Paikallisessa suutarinliikkeessä kaksi miestä teki töitä asian eteen.
Ensin hyö funteerasi pitkähkön aikaa, miten korjaaminen pitäsi toteuttaa
ja tutkiskeli hartaina erilaisia lenkkejä ja liittimiä.
Mie vähän aikaa jaksoin touhua seurata ja sitten senhoreille ehdotin,
että mitä jos vaan tyrkättäisiin noista olemassa olevista rei'istä hihna läpi
ja sitten niittiä perään - kuinka ollakaan, ehdotus hyväksyttiin ja niin on taas pussi kunnossa.
Hintaa tuli 5 €, sisältäen kahden henkilön työpanoksen ja nahkahihnan.

Joskus on tullut mieleen, liekö baareille myynnissä ihan oma fiksausteippinsä. Melkein joka vessassa on joku kohta korjattu kirkkaalla teipillä, joka on leveämpää kuin perus-Sajp. Milloin sillä on repsottava ilmastointiritilä ripustettu paikalleen, milloin korjattu särkynyt WC-pytyn istuinrinkula. Meidän oma vessainnovaatio on kuminauha kannen pystyssä pitämiseksi. On nimittäin inha istua, kun se muovilärpäke koko ajan makaa selkää vasten – ei makaa enää!

Ei tosta ehkä ihan selvää saa, mutta niin vain on vessapaperiteline liitetty teipillä kasaan.
Olis kiva tietää, tehdäänkö joka rullanvaihdon jälkeen uusi teippaus...

Miljoonalaatikossa on aina myös paria erilaista gumminauhaa, tässä yksi käyttökohde.

Yhdessä autoretkien aikaisessa hotellihuoneessa oli ulkoseinän yhteyteen tehty venttiili.
Harmi vaan, että siitä oli kadonnut se systeemi, jolla sen sai umpeen, ja oli kylymä.
Tässä aukoton systeemi aukkojen tukkimiseen: WC-paperi.

Sitä täällä jaksaa ihmetellä, että kun rakennetaan jotain uutta tai harvinaisemmin korjataan jotain vanhaa, se tehdään jotenkin ihan päättömästi. Niin kuin nyt vaikka tämän meidän hotskun ala-aulan vessat. Ne korjattiin oikein kauniisti, tuli koppeihin uudet hienot kaakeloinnit ja ovet, joihin puuseppä teki karmit pitkästä tavarasta ja silleen… Ovissa vaan oli oikeat lukot ja niissä oikeat avaimet – siis ihan sellaiset, jotka työnnetään lukkoon ja käännetään ja sitten on lukkojen takana ja kun halutaan ovi auki, käännetään avainta toiseen suuntaan, irrotetaan se lukkopesästä ja pannaan taskuun… Voi vaan arvata, ettei kovin montaa päivää kestäny, kun avaimet oli kadonneet maailman tuuliin ja nyt siellä kopeissa taas istutaan jännäten, saako sinne seuraa. Toinen naistenhuoneen kopeista on kyllä rakennettu niin, että ovi juuri ja juuri vessanpyttyä hipoen aukeaa, joten kun istuu tarpeillaan, polvi pitää oven lukittuna. Saattaahan sinne sisään tietysti tunkea joku mörssäri, jolle esteet on pelkkä hidaste. Melkein jokaisen vessan säppisysteemit on hajalla. Pingo Doce -kaupan naisten vessan säppi on nyt ehjä, mutta äskettäin korjasivat sitä parin päivän välein, ennen kuin löytyi tämä uusi paljon metallia sisältävä ratkaisu.

Tästä meidän nojatuolista on osa jalkojen alla olevista muovinappuloista hävinny,
ja metallijalat pitää istuessa aika kolketta laattalattiaa vasten.
Kaivoin Suomessa käydessä vanhoja purettuja puuvillalankoja esiin ja nyt ei kolka enää,
tuli matosta aika optimi kooltaankin.

Joskus pitää vähän fiksailla itseäänkin.
Meillä on Wellsistä ostettu oikein hyvä kylmäkääre,
jossa on mukana suojakangas kiinityskuminauhoineen.

Tekivät syksyllä hotellissa jotain hommia, joitten takia oli vesikatko. Ensimmäisen kerran katkosta oikein varotettiin ilmoituksella hississä, yleensähän ne vaan tulee ja menee. Sen mukaan kesto olisi tunnin, klo 14–15. Mie tietysti arvelin, että tuskin alkaa ennen kuin joskus kolmelta ja niinhän siinä kävikin. Mutta keston suhteen miunkin arviot petti täysin, parin tunnin sijaan meni ainakin neljä. Eli siltä päivältä jäi sapuskat laittamatta ja käytiin Yläbaarissa syömässä Sergion tuunaama Pingo Docen pakastepitsa ja käytöksestä päätellen hänen ensimmäiset ikinä asiakkaille myymänsä sekasalaatit. Hyviä olivat, parempia kuin monessa oikeessa ravintolassa ja sen jälkeen niitä on syöty useamminkin. Uuden vuoden kunniaksi kostukkeeksi tuli myös oliiviöljyä, ihan upouusi korkkaamaton pullo ihan vaan meidän salaatteja varten. Aiemmin piti pärjätä tavallisella öljyllä, jota hää käyttää ruuanlaittoon, uppopaistamiseen ja sellaiseen.

Fiksaamisen lisäksi tällä hetkellä Portimãossa rakennetaan paljon uutta tai ainakin viimeistellään aikanaan kesken jäänyttä. Continenten vieressä kaikki nämä vuodet rojottaneet kerrostalon rungot on saaneet uuden omistajan ja luulen, että ensi syksynä ne näyttää ihan kunnon kämppäkolosseilta. Jostain luin, että Algarvessa olis kaikkein kalleimmat asunnot tällä hetkellä, mikä tietysti innostaa rakentamaan. Jossain toisessa jutussa oli, että Lissabon on kuitenkin kalliimpi, mutta että täkäläiset tulee hyvänä kakkosena.

Välillä myrskyisäksi yltyny sadekausi on aiheuttanut sen, että korjattavaa on siellä täällä. Portimãokin on pääsyt muitten rannikkokylien kanssa valtakunnan uutisiin, täältä meni päreiksi yksi Araden suun lähellä ollut kesäravintola (NoSoloAgua), joka ei ollu aallonmurtajan suojassa niin kuin hiekkaranta. Täällä auringonottoranta on matala ja varsinainen biletysranta on kallioitten päällä monen metrin korkeudessa ja sikäli suojassa merenkäynniltä. Kuulimme belgeiltä, että meri on imaissut aika ison osan rantsun hiekasta mennessään, mutta tuon baarin rikkoutumisen lisäksi ei kai oo suurempia vahinkoja syntynyt.

Siellä se hyrskyää, meri.

Kuivuuden perään on nyt sitten tullut vettä ihan riittävästi.
Lokeillekin on makeanveden allas, jossa voi siipisulkiaan käydä huuhtomassa.
Normaalisti tässä kohtaa on Asia/Tokyon kompastustaulut.