Enemmän valoa!

Lisää tuulta ja muutoksia

No, rehellisyyden nimissä on todettava, että aluksi tuulet laantui myrskyisistä ihan vaan perusnavakoiksi rannikkohönkyilyiksi, mutta sitten taas oli niin tuulitunnelia, niin tuulitunnelia (ensin muuten vaan, mut sitten sille annettiin taas nimi, nyt oli Hugo). A mut vihdoin tuli kevätpäiväntasaus ja sen jälkeen ihan ihka ensimmäinen oikea kaunis pilvetön auringontäyteinen kevätpäivä – JAHUU! Jopa mie innostuin lähtemään kävelemään ihan vaan kävelemisen ilosta. Matkan varrella käytiin tsekkaamassa Arturin olotila, kun huomattiin hänen olevan baarissa touhuamassa jotain, vaikka paikka ei ollukaan auki. Koiran kuolo tietysti surettaa, mutta muuten väitti olevansa ihan ok. Kiitteli kukasta, joka käytiin nakkasemassa Isabelin kätösiin, kun hää itse oli kauppareissulla.

Siitä se lähtee, sesonki.
Taustalla meri ja sen edessä auringonpalvonnan tukipalveluyritykset rakentelee infrastruktuuria valmiiksi.

Matkalla Continenteen on tienvieruksilla puita,
jotka on yleensä syksyllä täynnä mustia marjoja ja vihreitä lehtiä.
On aina mietitty, minkä näköisiä ne on kukkiessaan.
Tässä on vastaus: ei ne perhanat varsinaisesti kukikaan.
Niihin tuleekin norkot, ovat nimittäin jotain haapoja eli poppeleita.

Viime syksy oli vähämarjainen aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Jos tarkkaan katsoo tätä kärpäsenkakkakuvaa,
siellä norkkojen keskellä on vielä yksi ylivuotinen marja jäljellä.

Saman tien varrella on muutettu katulamput ledeiksi ja
taannoin kävivät muuttamassa myös meidän ympyrän tolpat nykyaikaan.
Taustalla olevan talon edessä näkyy ruskea läjä ympyrän somistukseen
käytettyä kateainetta.
Jääköhän se siihen odottamaan seuraavaa kunnostusrupeamaa...

Kevät siis etenee (yksi askel eteen ja kaksi taakse, ei se päämäärä vaan se liike …) ja ihmiset ympärillä vaihtuu. Olin pitkään suunnitellu tekeväni jonkinlaiset kortit Leolle ja Arthurille muistoksi hilpeistä yhteisistä jalkapallonkatseluhetkistä. Asialle tuli kiire, kun belgit kertoivat lähtevänsä ensi viikolla takaisin varsinaisille kotikonnuilleen. Harmittaa, että jaliksessa on maaottelutauko, joten ei oo enää tänä keväänä yhteisiä peli-iltoja herrojen kanssa, siksi kortit piti jakaa erikseen suuren gaalaillan sijaan. Käytiin lauantaina ennen konserttia vielä Arturilassa toivottamassa heille hyvää matkaa. Samalla todettiin, ettei baarin isäntä kyllä oo ihan entisensä, on Ninan kuolema ollut ilmeisesti paljon isompi kolaus kuin mitä hää haluaisi näyttää.

Tällaista meidän futiskatsomossa on yleensä ollut!

Yhdet meijän tutut enkut, jotka asustaa tässä samassa hotskussa ja joitten miehen kanssa on katottu jalista Yläbaarissa ja välillä nähty rouvaakin ja joista ei silti ees nimiä tiedetä, poistui paikalta taannoin ja taas on saatu perintöjä! Istuttiin hetki iltaa Sergion kuppilassa, kuten oli aiemmin sovittu, ja saatiin heiltä kassillinen juustoja ja muita elintarvikkeita. Ehkä ensi talvena selviää jo nimetkin, palaavat marraskuussa. Hyö on aiemmin reissanneet Portugalissa matkailuautolla, mutta sitten herran terveys vähän reistasi ja piti alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Näissä sosialiseeraamisissa on välillä sillai hassua, että myö opitaan ihmisten nimiä tyyliin: You know Roger and Helen? They are the ones who… Nyt siis tiedämme sen kaksikon nimet, joista nainen tekee japanilaisia siluettiristikoita ja mies kattoo jalista telkkarista (Chelsea, I suppose), mutta emme siis tiedä sen kaksikon nimiä, jotka heistä puhui. R. on kuitenskin mennyt tarkistuttamaan pumppunsa kuntoa takaisin Enkkuihin (kuulemma ok) ja H. pyörii täällä yksiksensä. Hää on käytökseltään jotenkin vähän outo, olisko jotain autismia tai mitä lie miettii hän, jolla ei ole mitään kykyjä asian arviointiin.

Tämänkertaiset perintöeineet.
Sinihomejuustoista toinen on jo syöty ja puolet
tuosta vasemmanlaidan aprikoosilla maustetustakin.

Enää ei oo meilläkään paljon täällä asustamista tällä erää jäljellä.
Pakastin on jo syöty yhtä soppaa vaille tyhjäksi, nyt on menossa kuivamuonat.
Kattilassa on viimeiset nuudelit, soijakastike ja seesamiöljy (+ tietysti kaikkee muuta),
vieressä taas sellaista ihmettä, jota en oo Suomessa nähny: vasikan ribsejä. Olivat helskutin hyviä!

Kävelyretkillä tuli käytyä EMARPissa tsekkaamassa nykyinen näyttely, jossa taiteilijana oli ukrainalaislähtöinen Vitaliy Manech. Surrealistisen taiteen näkökulmasta oli paljon parempi kuin se portugalilaisen ko. taiteensuunnan esittely taannoin jossain muualla – missä hitossa se nyt sitten olikin – pakko tarkistaa omasta blogista – oli Tavirassa. Miusta kyllä tuntuu, että näitä töitä on ollu esillä jossain ennenkin, mutta niin miusta tuntuu kaiken muunkin suhteen nykyisin, on krooninen déjà-vu päällä jostain syystä.

Tällaista.
Lisää Vitaliyn töitä osoitteessa http://artmanech.com/painting/nggallery/page/1

Kevään tuloa odotellessa muutettiin kellot kesäaikaan. Käytiin illalla konsertissa (Beethoven ja Gounod) ja koska ne loppuu niin järjettömiin aikoihin eikä yleensäkään konsertin jälkeen osaa heti käydä nukkumaan, päädyttiin odottamaan ihan konkreettisesti normaaliajan päättymistä, mikä täällä tapahtui klo yksi. Telkkari oli auki, tsekkailtiin huviksemme, kuinka nopsaan siellä muutos toteutettiin (enimmäkseen saman tien, yhdellä kanavalla kesti 8 minsaa) ja pöydällä oli edessä kaikki mahdolliset ns. älylaitteet, joista osa osasi siirtää kellonsa ihan itse, osa ei. Sitten nukkumaan, klo kaksi!

Tulevaisuuden muutoksia voipi olla Algarven alueelle suunniteltu turistivero, josta alueen kunnat on tehneet Silvesiä lukuun ottamatta yksimielisen päätöksen. (https://www.algarvedailynews.com/news/13854-algarve-tourist-tax-is-unfair-and-possibly-illegal). Lissabonissa se on ollut jo käytössä (kai 1 € / yöpyminen) ja Portoon justiinsa tuli (2 €). Täällä hotelliyrittäjien yhdistys sitä kovasti vastustaa, koska yöpymiset on niin erilaisia. Lissabonissa ja Portossa on ”oikeita” turisteja, jotka viettää siellä kerrallaan muutamia öitä. Täällä sitten taas varsinkin näin talviaikaan vierailijat on pitkäkestoisia (esim. yours truly), mikä tarkottaa sitä, että pari euroa lisää per yö nostaa kustannuksia jo aika paljon. Myös on moitittu sitä, että kyseessä on oikeesti hotellissa-asumisvero, koska kaikkihan ei asu hotelleissa vaan paljon vuokrataan kämppiä yksityisiltä eli kaikki ei joka tapauksessa joutuisi maksamaan. Miten se vaikuttais meihin, jotka asutaan kyllä hotellissa, mutta kuukausivuokralla, não sei – ei tiijä.

Vaikka tää vuokralaisen elämä täällä onkin kovin kotoisaa nykyisin, välillä sitä saahaan muistutus siitä, että hotellissa kiinataan. Yksi päivä kolkutettiin oveen aamiaista lopetellessa ja remonttireiska kävi liimaamassa tupakoinnin kieltävän kyltin eteiseen. Sen jälkeen lähdettiin kylällä käymään ja takaisin tullessa huomasin parvekkeelle ilmestyneen tuhkakupin – niin ne vaan tulee sisään sen kummemmin lupia kyselemättä tai etukäteen ilmoittelematta…