Ahkerat kädet

Vanha sanonta muistaakseni väittää, että joutilaat kädet on paholaisen palveluksessa. Sen kummemmin piruihin uskomatta olen pitänyt pikku kätöset työn touhussa. Kyseessä ei siis todellakaan ole pyrkimys mihinkään hyveelliseen toimintaan vaan sellainen raadollinen juttu, että unohdin pakata yhden puuvillakankaisen vuorittoman jakun matkaan ja olin aika pitkälle suunnitellut garderobin sen varaan. Paikalliset vaatekaupathan tarjoaa tähän aikaan vuodesta vaan talvivermeitä ja jakutkin on vuorellisia, ettei vaan vilu pääse yllättämään. Yhden akryylivirityksen ostin, sen avulla voi maastoutua paikallisten joukkoon ja kohtuullisesti se kai onnistuukin, kun aloittaavat yllättävän usein kohteliaan keskustelun portugaliksi ja sit ei voi kuin käsiään levitellä… Vielä pitäisi vetää jalkaan piukean tiukat pöksyt ja saapikkaat, mutta siihen tuli eriävä mielipide tuosta vierestä.

Joka tapauksessa, onneksi keskustasta löytyi putiikki (ei China-kauppa, joista siis saa melkein mitä vaan), jonka senkin kyllä monipuolisesta tarjonnasta (sekalaisen tavaran lisäksi kassan vieressä myydään vitriinistä pikkuleipiä) löytyi myös sadan gramman puuvillalankavyyhtejä (á 2 €) ylläri ylläri meiksin värisinä ja sopiva virkkuukoukku. Sitten vaan ennen lähtöä opittu kukkakuosin ohje käyttöön ja sormet töihin! Ostin lankaa arviolta ”juuri sopivan” määrän, mikä on tarkoittanut kohtuullista iterointia materiaalin käytön suhteen. Ainahan mie teen käsityöni yritys-erehdys-pura-korjaa-metodilla, mutta nyt on vaatinut vielä vähän enemmän säätöä. Valmista kuitenkin tuli ja on tuota ilennyt jo käyttääkin. Nyt on kyllä sitten taas ne joutilaat kädet…

Tekele, vieressä jäljelle jäänyt lankamäärä eli vähiin menee ennen kuin loppuu

 

Kauppa,josta saa vähän sitä sun tätä, nimeltään Dia a dia eli Päivittäin 

Osa ajasta notkutaan tietysti baareissa, lauantaina käytiin tarkistamassa että brassibaari vielä kitkuttaa ja siellähän olikin taas mieletön meno käynnissä. Valmistautuivat levynjulkistamistilaisuuteen, meiltä jäi kyllä illan pääesiintyjä näkemättä, kun olisi aloittanut niin myöhään. Sen verran sponssattiin, että ostettiin levy vitosella. Artisti on nimeltään Edu Moraes ja kiekko ostettiin kyllä ihan sokkona. Soittivat sitä kuitenkin sitten pyynnöstä taustamusiikkina, ei se ihan kamalaa sontaa ollut. CD-soitinta meillä ei ole täällä matkassa, joten varsinainen elämys jää sitten Suomeen. Edusta tulee muuten mieleen yksi Kettunen, josta on aikanaan aiheutunut pahanlaatuinen yliannostus yhden entisen heilan takia.

Eihän noin mukavan näköiselle miehelle voinut sanoa "Ei!" 

Sunnuntaina oli sitten jäsenten väliset Bacchuksessa: Man United / mie 3 – Liverpool / mies 0. Sinnekin raahautui nyt vähän enemmän väkeä paikalle, mutta silti oli hiljaista. Joka paikassa on nimittäin tosi hiljaista.  Continenten kahvilassakin oli viime vuonna jatkuvasti kolmessa ringissä ihmisiä tiskin ympärillä vuoroaan odottamassa, nyt tilauksen pääsee tekemään heti.

Muuten aikaa on kulutettu lueskelemalla Suomesta raahattuja pokkareita – mie kyllä tosi säästeliäästi. Hauska sattumus sinänsä, että taas on yksi kirja talviaiheinen nimeltään, Jään muisti, M. J. McGrath tekijänään. Viime vuonnahan oli sama juttu ja perinne on oikeastaan alkanut jo muinaisessa nuoruudessa joskus 80-luvulla, kun käytiin poikien kanssa Kalaojalla/-joella viettämässä helevetin kylmä ja sateinen juhannus ja lukukirjana oli Mark Helprinin Talvinen tarina. Tuolla juhannuskeikalla muuten muistaakseni sai yliannostuksen Mambaa…

Täälläkin on ollut koleahkoa ja sateista. Männä viikonloppuna jouduttiin oikein ottamaan parvekkeen muovinen kalusto sisään, ettei tuuli vienyt. On kyllä sen verran rumat, että sen puoleen joutaisivat pois lentääkin. Lukemisen lisäksi selataan tv-kanavia ja joskus sieltä saattaa vahingossa jotain katsottavaakin löytyä, varsinkin tolle toiselle, jolle ei tuota mitään vaikeutta katsoa samaa elokuvaa viidettä tai kuudetta kertaa. Miulla on tietysti mukana pakolliset ristikkolehdet, ensimmäinen on kohta käsitelty. Ja jos ei ole muuta tekemistä, ainahan sitä voi kirjoitella lokiva, vaikkei olis mitään sanottavaakaan – anteeksi, desculpe!

Maija Poppasta odotellessa
Ovat muuten tosi vahvat varjot, ei pieni tuuli tunnu missään muuta kuin kantajan käsivarressa
Ja China-kaupasta tietysti, vitosen tsipale

Tänään kulutettiin aikaa kaupunkikierroksella. Käveltiin nostalgiamielessä Eläkeläis-Expressin Praia do Vaun päätepysäkille ja hypättiin kyytiin matkaten ostoskeskus Aquan tanhuville. Aquan sijaan tallusteltiin siitä vähän ohi ja päädyttiin Retail Centeriin, jossa ei olla aiemmin käyty. Sieltä löytyi mm. TOSI ISO panttilainaamon myymälä, josta olis voinut ostaa vaikka kitaran iltojen iloksi (onneksi ei ostettu, toim. huom.), puhumattakaan kaupoista täynnä kaikkia aivan ihanaisia sisustus- ja muita kodin tavaroita AI JAI JAI… Oli sellaisia söpönsöpöjä sormustimen kokosia kippoja ja kuppeja ja toisaalta pöydällä pidettäviä sähkökäyttöisiä paistolevyjä tai kolmen ruokalajin puhvettisysteemi, jossa vois pitää tarjottavat kuumina ja VAIKKA MITÄ! Anteeksi tämä huutaminen, mutta kun se oli niin hienoo…! Aquan Jumbosta piti kuitenkin hakea se varsinainen asia eli pimenta para bife = rouhittua musta- ja valkopippuria, joka on tarkoitettu pihveille. Se on aika monikäyttöistä, muutenhan pippurit on täällä ihan pölynä tai kokonaisina. Kokonaisia myydään myös sellaisissa kertakäyttöisissä pippurimyllyissä, jossa pippurit on aika hupaa tavaraa. Testattu nimittäin on, pari viikkoa täällä ja eka mylly alkaa olla finito.

Tästä käveltiin viime vuonna ohi liki joka päivä, ei ollut silloin liikenneympyrän suihkulähde toiminnassa.
Presidenten respa kyllä selitti meille jotain kulkureittiä, että kun tulee rotunda dos fonte (saatan muistaa käännöksen väärin), siitä sitten johonkin suuntaan....

Kaiken kaupoissa kiertelyn jälkeen tuli tietysti nälkä ja tietysti siihen aikaan, kun kaikki ravintolat oli menneet kiinni lounasajan jälkeen siistiytyäkseen päivällistä/illallista varten. Taaperrettiin sitten Continenten ravinteliosastolle ja syötiin – höö, köh, höö – kebabit… No, onneksi ei ollut sitä epämääräistä töhnää, jota Suomessa tarjoillaan vaan ihan kelvollisen näköisestä vartaasta vuoltua kanaa, pitan sisään lisätyt salaatitkin oli ihan fressejä. Iltapalaksi pitää tässä kuitenkin vielä vähän vetää tonnikalapastaa paahtoleivällä ja oliiveja, bom apetite!