Kotoutuminen valmis?

Yllättävän nopeasti se sit aina käy, kotoutuminen nimittäin. Joku Syyrian pakolainen voipi tietysti ihan aiheesta olla eri mieltä, mutta nyt tarkoitan tällaista omasta halustaan ulkomaille muuttavan sopeutumista uuteen ympäristöön.

Tää meidän tee-ykkönen (T1 = asunto, jossa on yksi makuuhuone) on oikeesti aika hyvä luukku, vaikka pieniä puutteita astiakaapissa onkin. Kun kaukolämpöä aurinkoisina päivinä pukkaa ikkunoista sisään, lämpöä on ainakin riittävästi. Sitten kun auringonlaskun aikaan laskee metallikaihtimet alas se lämpö ei edes karkaa minnekään. Lisäksi tietysti tää talo on rakenteiltaan ihan toista luokkaa kuin se nostalginen Presidente oli. Sehän oli siis ratkaisultaan luhtitalotyyppinen eli asunnon kaksi sivua oli luonnon armoilla ja kahden muun seinän takana oli enimmäkseen tyhjillään olleet = lämmittämättömät huoneistot. Tän kämpän ainoo lämpöhävikkiseinä on meren suuntaan oleva parvekeseinä, mutta sieltä tulevan kalsan saa siis blokattua niillä metallisysteemeillä ja niiden ja parvekkeenovien väliin tulevalla ilmataskulla.

Ensimmäinen siivouspäiväkin oli  viime keskiviikkona ja siistiä jälkeä oli syntynyt, huomenna sitten uudelleen. Viikkosiivous (siivous sis. lakanoiden ja pyyhkeiden vaihdon) maksaa 25 euroa ja olivat mokomat vieneet roskatkin pesästä! Siis joo, ihan kiva, että roskikset oli viety, mutta kun ne oli melkein tyhjillään ja siinä meni mukana meijän ainukaiset roskapussit! Ai, pitääkö selittää tarkemmin? Varsinaisestihan tämän asunnon jätehuolto on meidän – asukkaiden – vastuulla, koska olemme siis vuokralaisia emmekä hotelliasiakkaita. Portugalissahan kierrätys on kova sana ja meillä meni eka viikko kyllä ihan kuutamolla sen kanssa sekoillessa. Nyt alkaa olla homma hallussa: pahvit ja paperit (cartão e papel) pannaan yhteen luukkuun, lasi (vidro) toiseen, muovit ja metallit (plástico e metal) eli esim. vesipullot ja oluttölkit kolmanteen ja kaikki loput jätteet (lixo) sisältäen ruuantähteet eli siis kaikki, mitä ei kierrätetä, neljänteen. Joissain kaupungeissa biojätteetkin kerätään erikseen, ei täällä meillä. Ongelmana on vaan se, että meillä ei ole jätepusseja, jos ei käydä ahkerasti Continentessa ostoksilla ja pakata ostoksia muovikasseihin…

Kotitalouskoneita on käytetty jo ahkerasti, pyykit peseytyy tosta noin vaan ja koneessa on jopa kuivausominaisuus, josta en ollunna aiemmin edes kuullut. Kuivausta varten täällä on tosi hyvä muovinen kuivausteline, joka kyllä saattaa varomattomassa käsittelyssä romahtaa (eikä se ees varota etukäteen, että nyt mie romahan). Astianpesukoneen kanssa meillä on vielä vähän näkemyseroja, mutta eiköhän se siitä, toimii se silti paremmin kuin se Suomeen jäänyt romu ja särkee vähemmän astioita kuin meikäläinen – saldona on jo kaksi portviinilasia ja yksi tavallinen viinilasi. Porttilasit tosin meni siinä, kun nojasin raskaalla jalalla sohvapöytään, kun yritin parannella asentoa sohvalla – hää mokoma kippasi nurin! On sellainen moterni matala malli, yksi laatikkomainen jalka keskellä. Hella ja uuni palvelee hyvin ja mikrokin kypsentelee pottuja ja lämmittelee tähteitä harva se päivä. On muuten syöty kotosalla tosi paljon, arvelin nimittäin, että tässä alkuhässäkkävaiheessa turvauduttais ravinteliruokaan ahkerammin, mutta ei sit kuitenkaan. Huomenna kuitenkin varmaan kylälle syömään, kun lähdetään siivousta pakoon.

Että voi lasi särkyä hauskasti. Siinä hää syyttävillä silmillään tuijottaa kuin kysyen, miksi tämän minulle teit....

Asiakaspalvelutilanteissa yritetään muuten nykyisin pärjätä portugalilla parhaamme mukaan. Joissain tilanteissa kielen ymmärtäminen aiheuttaa tosi hauskoja ahaa-elämyksiä. Niin kuin silloin, kun lueskelin yhtä julistetta ja tajusin, että siinä markkinoitiin 65 vuotta täyttäneille ilmaisia rokotuksia, kai ne oli influenssaa vastaan.