Ei pelkästään leivästä

Kaikkea on taas tullut syödyksi, ihan omatekemää sämpylöistä alkaen ja tietysti ravintoloissa. Omatekemistä erikoisemmasta päästä on varmaanniin kanan sisukset (miúdos de frango), joka sisälsi tipusen kaulaa, maksaa ja kivipiiraa (kai), jotka kypsensin ja marineerasin sotkussa, jonka koostumuksen olen jo autuaasti unohtanut. Hyvä arvaus on, että sössö sisälsi jotain tuoretta yrttiä, valkosipulia, chiliä, sitruunamehua, pippuria ja tietysti suolaa, muistaakseni myös Dijon-sinappi oli osallisena siinä hässäkässä. Hyviä kuitenniin olivat, kanan sisällöt.

Raakaa kamaa, vasemmalla kaulat, keskellä maksat ja oikealla erilaisten arvauksien jälkeen kivipiiroiksi tunnistetut osat. Lisäksi mukana oli yllärinä yksi sydän, näky maksojen ja kivipiirojen välissä, hyvää oli hänkin

Tajoilukelpoiset napostelupalat kanansisälmyksistä, á la Jaana

Itse on tehty kaikenlaista, yhden kerran yleisön pyynnöstä pöydällinen erilaisia kaloja ja muita mereneläviä. Se pöydällinen sisälsi paitsi pariloitua lohta (norskikamaa, kai), jonkinlaista meriankeriasta (sitkasta, mutta maukasta) ja meriahventa (mureaa ja maukasta) sekä sitä pikkiriikkistä kalmariksi sanottua mustekalaa, jonka siivosin eka kerran ihan itse (vähäks olen ylpeä!) ennen parilointia. Sydänsimpukoitakin oli kattilallinen, seuraavana päivänä syötiin sitten simpukkapäällysteiset uunin grillivastuksen alla pariloidut lämpimät voileivät.

Kaksi tyhjää lautasta, muut täynnä evästä, lopulta oli kuitenkin massut täynnä!

Naapuribrassibaarin vartaat on olleet hyviä napostelupaloja, sielläkään possuvarras (porco no espeto) ei kyllä tainnut olla ihan fileestä vaan maku oli enempi sisälmysmäinen, kanavartaat on taas olleet ihan tunnistettavia siipipaloja.  Yhdessä grillikanapaikassa Aquan lähellä käytiin syömässä oman kuvitelman mukaan ”kevyt lounas”, joka oli lopulta grillattuja possunpaloja riisin, salaatin ja ranskalaisten kera. Possu oli muka hyvä vaihtoehto, kun se kana olisi ollut joko kokonainen tai puolikas. No, saatiin sitten kahden kanan verran possunkylkeä lisukkeineen… Tarjolla olisi ollut myös Madeira-tyylisiä espetadoja, jotka on siis jätti-isoja vartaita ja ehkä vielä pitää mennä sellainen yksi kaksistaan (= ½ per lärvi) syömään, kunhan on riittävän iso nälkä.

Mistä lie favelasta...
OIkeesti, ne on niin häpsingillään meistä ulokomaalaisista, jotka änkee sisään... mut myö vaan ängetään!

Praia da Rochan yhdessä italialaistyyppisessä kuppilassa syötiin menut eli 9,90 € maksaneet kokonaisuudet. Mie otin kasviskeiton ja tuo toinen valkosipulileivän alkuun (molemmat muito bom), hää sitten grillattua lohta (ei kuulemma kovin bom, mutta syötävää) ja mie grillatut lampaankyljykset (not bad at all eli siis bom) ja lopuksi tosi onnettomat (não é bom) mousset jälkkäriksi.  Pullollinen viiniä kyytipojaksi kustansi sen vähän päälle kympin ja se on täällä aina hintansa väärti… Laseittain juotuna sitten taas saattaa saada sen euronsa verran ihan mitä vaan, varsinkin jos ostaa valkkaria! Bar Miradouro kyllä myy ihan kelpoainetta, oli se sitten mitä vaan nestemäistä. Heijän jo viime talvena riippuvuuden aiheuttaneet paahtopossusämpylät on edelleen olleet miun suosikkeja kylälounaista.

Illalla ennen nukkumaan menoa on yleensä otettu pieni huikka jotain alkoholipitoista (portviiniä, brandyä tai aguardente velhaa = paremman väen brandy) ja sen kanssa pala tai pari tummaa mantelisuklaata, jonka tyyppistä ei jostain syystä Suomesta saa. Ylipäänsä Suomessa mantelisuklaata ei oikein ole puhumattakaan tollaisesta, jossa mantelit on kokonaisena suklaan seassa ja jos sitä sitten jostain sattuu löytymään (Lidlistä löyty kerran), se on jotain maitosuklaamössöä. Tummasuklaa ja mantelit kunniaan!

Oikeastihan tämän nerouden takana ovat paikalliset naapurit
idästä joten yrittäkäämme pitää mielemme avoimina,
mitä naapureihin tulee – myös siis itäisiin, niin vaikeaa kuin se joskus onkin