Honey, I’m home!

Nyt on alkukaaoksesta selvitty. Kun yöllä tultiin, räjäytettiin matkatavarat ympäri kämppää, korkattiin erehdyksessä ostettu vinho verde –pottu (oli tarkoitus ostaa perustintoa, mutta kun tuo mies, joka omistaa sadat silmälasit, mutta ei suostu käyttämään yksiäkään, ei nähnyt mitä pullossa luki, tuli moka, mutta se oli onneksi niitä kuuluisia onnellisia sattumuksia, sillä viheriäinen viini nimittäin toimi) ja sitten pötkähdettiin koisimaan. Herättyä kaaoksen keskeltä Continenteen tuttuakin tutummalle aamiaiselle (pão cereal misto e cha*) ja tekemään ensimmäiset pakolliset hankinnat, kuten vettä ja vessapaperia. Sen jälkeen on sitten hankittu paljon paljon muutakin...

Tiedän, että jonkun  muun mielestä tässä ei ole mitään räjähtänyttä, mutta miun mielestäni on!

Continentessä hommattiin vihdoin myös bonuskortti, jonka viimetalvinen hommaamatta jättäminen jäi vähän korpeamaan – sillä saa ihan hyviä alennuksia ja muita etuja. NOSilta ostettiin gigoja tiedonsiirtoon (ensin yksi satsi ja sitten sitä rekisteröidessä tuli kaiken maaliman portugalilaista infoa, johon NOSin myyjä, että täällä oliskin tarjous, että kolme kuukautta samaan hintaan rajattomasti – jos oikein ymmärsin), joita käytetään kuitenkin lähinnä hätätilanteessa ja kun kaivataan parempaa tietoturvaa, koska ylläri pylläri tämä hotellin maksuton WLAN (langaton lähiverkko, toim. huom., datiksilla ei ollut termi ihan hallussa) toimii ihan kelvollisesti ellei peräti oikein hyvin, nopsemmin kuitenkinkin kuin tuo maksullinen. Johtuu varmaan siitä, että muita asiakkaita on taas aika hintsusti, yksi aamupäiväkänninen finski on bongattu. Eka yönä tullessa kyllä äimisteltiin väen ja metelin määrää, mutta se johtuikin joistain megasynttäripippaloista. Metakkaa kuuluu kyllä muutenkin, alakerrassa olis tarjolla kuntosalipalveluita ilmeisen kannustavasti ohjattuina.

 

Lompakkokoko ja avaimenperärinnakkaiskortti - moternia!

Asumus alkaa nyt olla järjestyksessä. Edelliseen täkäläiseen asuinpaikkaan verrattuna, onhan tämä aika moterni laitos, on yksiotehanat (jotka kyllä keikkuu pelkän letkun varassa) ja on pesupelit ja ruuanlaittovehkeet. Mut silti, Presidentessä oli PAALJON paremmat padat ja pannut, onneksi onnellisena lojaalisuuskorttilaisena niitä voi ehkä edullisesti ostaa, ainakin parilapannun sai ihan kivalla rabatilla. Olen alkanut myös keräillä merkkejä, joilla voi lunastaa isselleen aika hienon veitsen ja jos oikein innostuisi, kokonaisen veitsisarjan ja pienellä rahalla saisi vielä telineen ja leikkuulautasarjan siihen lisäksi – siis NIIN epätyypillistä tälle tädille!

Viinilasejakaan ei täällä ollut, piti käydä kiinakaupassa (tai oikeestaan kahdessa) vähän shoppaamassa, samalla tuli myös pikkukipot portin tai brandyn huikkaamiseen. Ostettiin myös eurolla koukkusysteemi. jolla saadaan takit makkarin oveen roikkumaan, eteisessä ei nimittäin narikkaa ole, ja korihässäkkä kylppäriin erinäisiä purkkeja ja purnukoita varten. Continentestä tuotiin pari halpaa paperikoria roskien lajittelua varten, viemmä nimittäin roskat ihan itse Ilha Ecológicaan (lajittelupisteeseen). Siivooja käy sitten kerran viikossa hoitamassa lakanoiden ja pyyhkeiden vaihdon sekä kämpän siistiksi – toivottavasti, siis, ensimmäinen kerta on sovittu keskiviikoksi.

Muutenkin aletaan olla kotona taas, kun on käyty notkumassa edelliskertaiset raflat läpi. Lusanassa (nykyaikaista portugalilaista ruokaa tarjoava ravinteli keskustassa) omistaja(?)tarjoilija muisti meidät, eikä siellä onneksi ollut mikään muuttunut, hyvää ruokaa ja viiniä ja kevyt lasku. Ostettiin matkaan makrillisäilykepurkki, ovat sitä tasoa, että voisi tarjota paremmillekin vieraille, nautitaan ehkä jouluna. Bar Miradourossa on käyty myös, yhtenä päivänä syömässä paahtopossusämpylät ja toisena juomassa pikkupullo vinho verdeä. Bacchus-baarissa käväistiin tuskailemassa Liverpoolin onnetonta fudista, rapsuttamassa koiraa ja tervehtimässä papukaijaa, joten ei mitään uutta siinäkään.

Jostain kumman syystä se, että ollaan kaukana (siis suhteelliseti ottaen, kyllä se tuolta partsilta näkyy ihan somasti) merestä, ei ole mikään puute tässä apartamentossa. Asutaan kolmannessa kerroksessa ja ympärillä on avara taivas, ehkä se sitten kuintenkin on tärkeämpää kuin meri sinänsä. Tästä linkistä saattaa aueta lyhyt videonpätkä kuvattuna parvekkeelta tai sitten ei: http://1drv.ms/1q1Fi2N.

Kotona on hyvä olla!

Aamiainen Continente-ostarin Mundo do Caféssa

* pão cereal misto e cha

- pão = leipä (tai sämpylä)

- cereal = vilja

- misto = seka- (tässä tapauksessa sekalainen täyte eli kinkku ja juusto)

- cha = tee

Jos olis haluttu paahtoleipä sekatäytteellä, se olisi tosta mista (eli koska tosta on feminiinisukuinen sana, siksi mista, ei misto...)

Näin paljon se sitten maksaa ottaa pari sämpylää ja kunnon määrä teetä.