Epämääräistä jauhetta pussissa

Tultiin siis lentämällä ulkomaille ja matkassa kulki pussukka epämääräistä jauhetta, eikä kukaan kysellyt mitään. Jauhe oli tilattu InterNotista, niin kuin niin moni muukin epämääräinen jauhe näinä päivinä – ei niin, että täti ite tietäis, on vaan kuullut… Kyseessä oli pussukka kuivattua hapanleivänjuurta, jonka sain Julialta läksiäislahjaksi eli evästarpeiksi. Siitä on nyt tehty ensimmäiset sämpylät. Julialle tiedoksi: en noudattanut kumpaakaan pussukan mukana tullutta ohjetta vaan ihan sitä samaa, mitä oon käyttänyt sen oman ruisjuuren kanssa. Miullahan on ollut 15.3.2011 alkaen käynnissä leipäprojekti. Perustin silloin oman leipäjuuren, joka toivottavasti vieläkin siskon pakkasessa voi kohtuullisesti. Silloin kun se ei meijän vapaaehtoisen maanpakolaisuuden ajan ole ollut syväjäädytettynä kryonisessa holvissaan siitä on väännetty leipää enemmän tai vähemmän säännöllisesti parin viikon välein. Niin, ja syötykin on, ei vain leivottu!

Mukana tullut kuivattu juuri on lajiltaan San Franciscon Gold Rushia, joka tarinan mukaan on saanut alkunsa siitä, kun ranskalaiset ovat aikanaan mennessään kultakuumettaan lievittämään Ameriikoihin vieneet mukanaan hapanleipätaikinan tekotavan. Sieltä on taikinajuureen tarttunut paikallinen villihiiva, jonka pitäisi olla sitten niin erityistä, että sillä ryyditettyä juurta myydään netissä halukkaille. Itse elvytin jauhejuuren tekemällä siis liejun pullovedestä (pari desiä) ja täysjyvävehnäjauhoista (farinha integral de trigo, n. sama määrä kuin vettä) ja heittämällä juuren sekaan. Tämä illalla, aamulla vajaa desi jauhoja lisää, iltapäivällä ja illalla samaten. Seuraavana aamuna sitten loput jauhoista (yhteensä n. 1 kg) sekaan ja taikina nousemaan, nousun jälkeen leivonta sämpylöiksi ja lisää kohoamisen odottelua. Lopputuloksena neljä ihan syömäkelpoista sämpylää.

Olin jotenkin kuvitellut, että olis voinut testata juurta ruisleipäänkin, mutta ruisjauhojen löytäminen on aikas vaikeeta, kaupoissa on ”ruisjauhoja”, mutta oikeesti ruista on vain lisänä vehnäjauhoseoksessa, jossa on hiivaa ja muita lisäaineita ja joka on valmista leipäkoneeseen.

Muiden epämääräisten jauheiden saamisesta täällä en tiedä, mutta erilaiset poltettavat ainekset olis tosi helposti saatavissa, jos kiinnostaisi. Kylällä epämääräiset tyypit on valmiita tarjoamaan ilmaiseksi maistiaisia omista tuotteistaan samoin kuin ostoskeskuksissa sähkötupakan myyjät. En oikeesti olisi edes osannut kuvitella, että sähkötupakki voisi olla jotenkin luksustuote, jonka imukkeet(?) on kun koruja ainakin. Ja niin kuin oon käyttänyt aikaani scifikirjallisuuteen ja taaskaan ne ei tätäkään osanneet miulle oikein ennustaa, mokomat luuserit! Tämä luuserius ei tietenkään koske omaa scifijumalaani Isaac Asimovia, joka tietyistä kirjallisista puutteistaan huolimatta oli nero!