Kansainväliset asunnonetsijät

Suomessa yksi hauskimmista telkkaritöllötyksistä on ollut Travel Chanelin International House Hunters -sarja. Siinähän siis erilaiset erilaisista syistä ekspateiksi päätyneet hölöt etsivät asuntoja ja ohjelman konseptin mukaan on valittava paras kolmesta tarjokkaasta. Yleensä asunnonetsijöiden rahavarat on ilmoitettu ameriikan dollareina / kuukausi, kun on kyse vuokrakämpästä tai sitten könttäsummataaloina, jotka on tarkoitus käyttää asunnon ostamiseen. Lähtökohta on usein se, että amerikkalainen tulee Eurooppaan töihin ja puoliso haluaa tismalleen samanlaisen asunnon kuin oli kotona Idahossa tai ties missä ja mikäänhän ei tietenkään saa maksaa mitään.

Yksi hieno asuntotyyppi on tietysti loftit, tässä portimãolainen versio asiasta.

Näitä vastaavia on siellä täällä, ilmeisesti vanhat savupiiput on jätetty pystyyn ihan vaan haikaranpesiä varten.

Eläintarhassa käydessä huomattiin, että pesissä saattaa olla myös alivuokralaisia,

ainakin siellä pesän ympärillä pyöri myös liuta pikkulintuja.

Ohjelmassa asunnon valintaa vaikeuttaa yleensä pienet ja pimeät huoneet = makuuhuoneeseen ei mahdu kuin yksi normaali kahden hengen vuode, johon ei saada valoa koko seinän kattavista ikkunoista. Tästä katsojalle aiheutuu tietysti se ihmetys, että mitä sen helvattua makuuhuoneessa pitäisi mahtua enimmäkseen tekemään kuin nukkumista ja mielellään pimeässä. Ja aina pitää olla yksi lisämakuuhuone, kun ne sieltä kotopuolesta käyvät kerran vuoteen kylässä ja siten myös tietysti tilat ”for entertaining”. Ihan oikeasti, kuinka moni suomalainen haluaisi maksaa ylimääräistä vuokraa 11 kk/v, että mammakulta tai joku muu tulisi asustamaan samaan kämppään kerran vuoteen. Pikkurahalla siihen verrattuna mamma voisi mennä naapurihotelliin ja saisi hiton paljon paremmat palvelut siihen lisäksi eikä edes kiusaisi ketään! Ja sitten tuo viihdytyspuoli, eikös se nyt vaan olisi etu, että voisi sanoa kavereille, että meille ei mahdu, mennään ennemmin baariin tai teille, hä?

Lisäksi nää fiksut, yleensä korkeakoulutetut immeiset ovat sitä mieltä, että asunnot pitää rakentaa saman standardin mukaan, johon on syntymäkodissa totuttu. Ja sitten kun siitä poiketaan, ollaankin ihan hukassa, että mikäs huone tämä nyt oikein on, mitäs huonekaluja tänne olisi sallittu kantaa ja mitenkäs ne normin mukaan pitäisi asetella… Niin kuin uuden asunnon paras puoli ei muka olis se, että sen kanssa voipi tehdä just niin kuin itseä sattuu huvittamaan! Ja tyylistä ollaan niin hemmetin tarkkoina, pitää joka kaakelinpalasen sopia siihen itsestä rakennettuun visioon, jossa minä modernissa/kansallisromanttisessa kämpässä asun ja nuo vessan (joka aina on väärässä paikassa) kymmenen käsienpesualtaan päällä olevaa laattaa ei mitenkään sovi siihen näkemykseen; että kyllä on heti elämä pilalla, jos niiden kanssa joutuu elämään…

Kun tultiin joulukuussa, tavattiin melkein heti alkuun tosi tyytyväinen eläkepakolainen, joka oli saanut Praia da Rochalta halvan kämpän. No, tuli talvi ja hää ei olekaan enää niin tyytyväinen. Talo on korkea ja asunto kerroksessa kakskentviis suoraan päin merta. Tuulet on tuivertaneet niin, ettei uskalla nukkua, kun pelottaa, että koko torni kaatuu ja kosteus homehduttaa seiniä ja sitä rataa… Siks toisekseen tää on hälle vissiin vähän tylsä mesta muutenkin, kaipaisi vähän vilkkaampaa seuraa isselleen ja lämpimämpää säätä, täällä ei oikeesti oo tarennut sortseissa tepastella, jos ei oo enkku-geenejä.

Jos täältä oikeasti lähtisi kämppää hommaamaan, siinä pitäisi tietysti olla tietyt jutut olemassa:

-          ilmalämpöpumppu (ei olla vielä käytetty, mutta silti ehdoton vaatimus niin kylmään kuin kuumaankin aikaan)

-          metallikaihtimet (aamuisin on hauskaa käynnistää metallikaihtimen nosto ja odottaa, minkä näköinen sää sieltä takaa tulee näkyviin – melkein kuin joka aamu avaisi uuden lahjapaketin!)

-          parvekelasit (joissakin taloissa on isot parvekkeet ja vain osa on katettu laseilla ikään kuin varastokopiksi, josta on ovi varsinaiselle parvekkeelle, kätevältä näyttää!)
-         näköala = jotain muuta kuin vastapäinen seinä (tässä kämpässä on ollut hyvä, avaruutta piisaa eikä kukaan kurki ikkunoista sisään)

-          yksiotehanat kunnolla asennettuina (on ikävää koko ajan odottaa, että hana jää käteen)

-          tarpeeksi iso boileri lämmintä vettä varten (kaksi immeistä ei pysty yleensä käymään kunnon suihkussa samana aamuna)

-          riittävästi sähkörasioita turvallisesti kytkettyinä (saattaa olla kovastikin kyseenalaista, kun katsoo tuolla kaupungilla kulkiessaan erilaisia virityksiä)

-          kaikki kodinkoneet ja vieläpä kaikki osat tallella ja toimivina (hiinä ja hiinä, että onnistuu)

-          riittävän tehokas ja luotettava nettiyhteys (Älä Unta Näe, mutta täällä meillä on ollut hupikäyttöön ihan riittävä ja NOSilta on ostettu ihan kohtuuhintainen lisäapu pankkiasioiden ja vastaavien hoitamiseksi)

-          telkkari ynnä satelliittikanavia kunnon kattaus (äun)

-          alapesusuihku (äun)

-          suihku ilman ammetta (äun)

-          kylppäri ilman bideetä, mutta kylläkin sen tilalla paikka kylppäritarvikkeille (äun)…

Lisäksi kämpän pitäisi olla maaseudulla keskellä kaupunkia,

mikä täällä onnistuu kivutta, tässä kuva todisteena

Oltiin suunniteltu, että voitaisiin kiusata jotain asunnonvälittäjää katteettomilla lupauksilla ja käydä kiertelemässä muutamassa kämpässä, mutta jäi ihan vaiheeseen tämä suunnitelma. Välittäjiä kyllä löytyisi helposti, Continenten aulassakin on yksi piste ja joka talon kupeessa on yhteystietoja tarjolla. Ei sitten kuitenkaan olla ilkeiksi alettu. Saapi asunnonvälittäjä käyttää aikansa tuottavaan työhön eikä meille synny yllättäviä kiusauksia. Vakavasti kun asiaa miettii, asunnon ostaminen täältä ei taitaisi olla kovin fiksua. Ilmeisesti rakentamisen laatu täällä ei naurata sen enempää kuin Suomessakaan (lähteenä pelikatsomosta tuttu Norski, joka käsittääkseni on tienannut elantonsa rakennusalalla). Silloin kun ei täällä itse olisi, pitäisi palkata joku talonvahti, joka kuitenkin vuokraisi kämppää omaan laskuunsa (lähteenä pelikatsomosta tuttu Enkku, jolle näin oli käynyt).

Voisiko sitä toisaalta oikeasti kiusata ihmistä,

jonka työnä on nököttää tällaisessa ja odottaa, että joku tulis käymään…?

Ainakin tällaiseen kolmen kuukauden (aika, että ei tartte alkaa mitään varoja tai muita elämisen ehtoja paikallisille viranomaisille selittelemään) oleskeluun tämä meidän nykysysteemi on ihan paras. Kun joku kämpässä pragaa (telkkarin kaukosäädin tökkii, keittiön kuumavesi on poikki, tarttetaan lisää henkareita tai mitä nyt milloinkin), kävellään respaan ja kerrotaan, mikä mättää ja painellaan itse huvituksiin kylälle. Kun tullaan takaisin, homma on korjattu. Mie olen kämpässäkin viihtynyt oikein hyvin, tuo toinen edelleen vierastaa näitä kantikkaita ja teräväkulmaisia huonekaluja. Asunnon värimaailmakin on ihan miun mieleen, vaikka en ehkä isse vadelmanpunaisia keittiökaappeja olis asennuttanutkaan.

Nyt on kuitenkin asunnon purkaminen alkanut, Bacchuksen Artur otti joulukukiksi ostetut bromeliat huostaansa ja horjuvan talon Finskin kanssa on sovittu kirjojen vapauttamisesta kiertoon, hää saattaa ottaa joitain muitakin kamoja itselleen. Arturin kanssa on ehkä mentävä vielä lasilliselle, jos vaan aikatauluun sopii. Viikonlopun jalismatsit oli taas mitä oli, mutta sunnuntaina oli Poolin voitossa omanlaistaan jännitystä. Juuri aloitusvihellyksen hetken koittaessa baarista meni sähköt. Sähköt tulivat kyllä takaisin, mutta jostain syystä mie olin ainoa, joka tajusin, että grafiikat näytti Poolin menneen johtoon parin eka minuutin aikana. Pelit näkyy kanavalta, joka jostain syystä tiputtaa laidat eli suurimman osan grafiikoista pois näytöstä, ts. tilannetta ei näy. Yritin kyllä vähä inistä, että pelihän on jo 0–1, mutta eihän miuta kukaan kuunnellut. Oli hauska katsoa reaktioita, kun äijät vihdoin tajus, että maali oli tehty pimennyksen aikana! Siinä sivussa tuli pr-koira Ninakin rapsuteltua tältä talvelta valmiiksi. Joka tapauksessa meno oli kuin Lagosin eläintarhassa, paljon meteliä ja elukoita (papukaija, koira ja enkut – tai siis…) pyörimässä ympärillä.  On se kyllä varmaan aika outoa mennä Kukkoon juomaan sunnuntaiolutta, siinä hiljaisuudessa ja rauhassa!