Pelikatsomossa

Kenellekään tuskin on yllätys, että jalista on katseltu, enimmäkseen Bacchuksessa. Sinne on muotoutunut pelikatsomo, johon meidän lisäksi kuuluu aiemminkin ehkä mainitut Arsenalin mies, norjalainen muka-ex-Liverpool ja myö kaksi. Välillä tietysti myös pr-koira Nina, mutta hää ei tosta fudiksesta niin hirveesti taida perustaa, rapsutuksista vaan ja jos joku vaikka suolakeksin joskus tarjois (ks. video PRkoiraNina)… Jostain syystä myö kaikki  ihmiskatsojat tykätään tihrustaa sellaista pientä katonrajaan ripustettua töllöä. Vaihtoehtona olis parikin isoa näyttöä, mutta ei, siihen sitä pienen pienen pyöreän pöydän ääreen vaan pitää ängetä ja niskat kenossa tuijotella. Arsu-mies kyllä notkuu mieluummin baaritiskillä, joka on sen pikku-pikku-pöydän vieressä, ja heiluttelee pitkiä koipiaan, minkä takia pr-hurtan kirsu on kaiken aikaa vaarassa saada osumaa.

Pr-koira Nina työssään

Viikko sitten viikonloppuna porukoihin liittyi kamerunilainen, joka tuli heittämään läppää suomeksi. Ruotsiksi olis kuulemma onnistunut paremmin, kun on siellä asunut ja opiskellut. Suomea osasi, kun on käynyt Otaniemessä opiskelleiden kavereidensa luona hengaamassa, enimmäkseen kuitenkin on Suomessakin ruotsinkielisillä alueilla pyörinyt. Bacchuksen Artur osaa kanssa pakolliset tervehdykset ja lukusanat suomeksi, joten meidän yritys opiskella portugalia karahtaa siellä aina ihan kiville.

Tyypillistä suomalaistahan tässä sosialiseeraamisessa on se, että kukaan ei tiedä kenenkään nimeä. Tai no, baarinpitäjän etunimeksi on paljastunut Artur ja Norski on kai Erling tulkattuna Arsu-mies Enkun Örlingistä. Tutustuminen tapahtuu siis hitaasti ja hallitusti, siitä on sitten helppo perääntyä, jos tuntuu siltä. Enkku on oikeesti aika hauska tarinaniskijä, kunhan vaan päättää alkaa. Kertomus siitä, miten stalkker-koira sai santaa nenilleen ja omistajattarensa likimain myös, oli hieno, mutta valitettavasti meikäläisen kyvyillä toistamaton. Joka tapauksessa, yhteisistä katselusessioista on syntynyt läpänheittotapahtumia, mutta ilman kilpailua. Jos kenelläkään ei ole mitään sanottavaa, niin sit ei sanota, mutta tyly brittityyppinen tokaisupohjainen mustahuumorikulttuuri toimii, silloin kun toimii. Norski esimerkiksi tokaisi Enkulle ja Arturille, että ootte kuin vanha aviopari. Siihen Enkku, ettei Artur ikinä kuuntele häntä. Siihen Norski, että minähän just sanoin, että ootte kuin vanha pari. Ei toimi ollenkaan kirjotettuna, mutta paikan päällä kyllä!

Tänä lauantaina oli sitten taas normaalit kuviot. Ennen peliä jengi sinkoilee tutkimassa, mikä baari näyttää minkäkin pelin. Meillä oli sinänsä selvä juttu, käytiin uudehkossa The Irirsh Roverissa lounastamassa (jossa olis kanssa voinut katsoja jotain matsia) ja sitten Bacchukseen, oli peli mikä hyvänsä (tässä tapauksessa United tai Pool against anyone). Norski kävi heilumassa ympäriinsä ja päätyi On the Rocksiin kattomaan Liverpoolin 2–0-voittoa West Hamista. Myö katottiin Bacchuksessa, kun United (isollakin screenillä, myö ei menty siihen halpaan, sitä pikku töllöä vaan tuijotettiin, mutta toki ilman ison katsomon Royle Family -seuraa) voitti Leicesterin 3–1.  Baari oli täynnä nykyisin outoa hulinaa, ilmeisesti enkut tulee tänä talvena kehiin vasta näinä aikoina. Varsinaisen tohinan aiheutti kuitenkin se, kun Artur tajusi, että hänellä ei ole tarjolla kaikkia kanavia (sitä Pool-peliä) ja asiakkaat kukin kykyjensä mukaan yritti selittää/selvittää, mistä on kyse. The New Canal on the Block on BEin Sports, joka on kai ainakin osittain arabiomisteinen niin kuin moni joukkuekin nykyisin.

Lopulta sitten kasassa oli kuitenkin taas sama katsomo: myö, pr-koira, Arsu-mies sekä Norski, kun Chelsea ja se väärä Manchesterin joukkue pelas tasurin – well done, could not have done any better, lads! Puhuttiin siinä sitten seuraavan päivän Arsu-pelistä ja siitä, että pelejä voi katsella myös yhdessä rantsukuppilasta nimeltää O Farol ja nauttia sunnuntailuntsia siinä samalla.

Sunnuntaiaamun valjetessa oltiin reippaita ja kipaistiin kirpparilla ja lounastettiin siinä muka-jalisravintelissa, jossa näkyi italialaisten peliä auringonpaisteisessa telkkarissa (ei hyvä), tämä tuntia ennen Valioliigapelin alkua. Ruoka oli ainakin miusta älyttömän hyvää (kalasoppaa hälle ja simpukkariisiä miulle). Mutta kunnollisen pelikokemuksen takia siitä sitten rantaa pitkin ja mäkeä ylös Bacchukseen, jossa selvisi, että Arsu-mies oli saanut Arturin avaamaan kioskin juuri ennen peliä. Oli ite ekaksi jymähtänyt kattomaan tennista himassa ja sitten ajatellut talsia kiireesti On the Rocksiin kantabaarin ohi ja oli ihan ylläreissä, että tämä olikin auki; silti, että oli Arturin kanssa sopinut, että näin olisi. Myö saavuttiin toisen puoliskon alussa ja Norski vähän sen jälkeen. Lopputulos oli Arsenal 5 – Aston Villa 0. Lopulta tsekattiin myös Southampton–Swansea, jonka jälkimmäinen voitti, tulos 0–1. Hyvä viikonloppu tuloksien suhteen, paitsi tosta yhdestä, joka onnettomuudekseen kannattaa Poolia (ja ehkä Norskista, joka ei siis enää muka ole Pool-mies), koska Arsenalin olis pitänyt hävitä, kun se olis parantanu Poolin tilannetta.