Päivistä sekaisin eli johan nyt on markkinat ja huomenna toripäivä

Yhtenä sunnuntaina tehtiin jotain meille poikkeuksellista, käytiin nimittäin kirpputorilla (mercado da pulgas) Portimão Arenan kupeessa. Alue oli ihan ihmeen iso, tällaiselle ymmärtämättömälle, että oikein pitäis niin kuin penkoo ja kaivella… Ei siis todellakaan, tavarat pitää olla järjestyksessä ja sieltä hakemaan. Miehän en siedä nykysiä tavaratalojakaan, joissa tavarat on jaettu tuottajien/toimittajien/ketä helvetissä kiinnostaa -mukaan. Jos mie olen ostamassa puseroa, miusta pitää olla pusero-osasto eikä miljoonaa osastoa, joissa pitää hengailla. Ilmankos nettimyyntifirmoilla menee lujaa. Kirpparilta olisin kaivannut jotain lukemista, koska siksi sinne mentiin, mutta en mitään mieleistä löytäny. Tarjolla oli paljon lasten ja aikuisten vaatteita, kenkiä, kotitaloustavaraa ja elektroniikkaromua eli kännyköitä, kaukosäätimiä ja tietsikan osia. Kirppis on siellä joka kuukauden 1. ja 3. sunnuntai ja myyjiä oli ainakin meidän siellä käydessä alueen täydeltä. Kirppareita on lähistöllä myös Lagoassa (Poritmãon kaupunginosa) ja Lagosissa ja parissa muussakin paikassa, mutta evvk, kun ei olla kirppisihmisiä.

Ei oo Rovaniemen vaan on Portimãon markkinat tai ainakin kirppis

Markkinat on ilmeisesti aikanaan olleet tärkeitä, koska päivät on käsittääkseni nimetty niiden mukaan. Maanantai = segunda-feira eli toinen markkina ja siitä eteenpäin tiistai kolmas markkina = terça-feira, keskiviikko neljäs = quarta-feira, torstai viides = quinta-feira ja perjantai kuudes = sexta-feira. Lauantai onkin sitten jo sapatti sábado ja sunnuntai pyhäpäivä domingo, vaikka se taitaa olla täällä paljon epäpyhempi kuin kotomaassa, mikä miuta niin toisaalta ihmetyttää ja vielä enemmän ilahduttaa – Portugali on katolinen mutta toisaalta hyvin sekulaarinen maa, toisin kuin synnyinkoto, vaikka se sitä yrittääkin feikata. Nykyisessä kiireisessä elämänmenossa viikonpäivistä jää usein feira kokonaan pois, puhutaan vaan segundasta, terçasta jne.

Ei syntynyt kirpparilla ostoksia, mutta kun palattiin rantaa pitkin pois, tapahtui vanhanaikainen… Ylläriosastolle menee se, että mie en edes tajunnut koko taiteilijaa, mutta tuo mies sanoi, että tulee Boris mieleen. Boris, mitä, häh? Borikselta on aikanaan ostettu oikein hyvä akvarelli Pafokselta ja ihan ilmaiseksi = 18 euronpalaa. Lisäksi ostin pari korttia hänen töistään, mutta silti on edelleen riistäjäolo, vaikka hää oli itse hinnoitellut työnsä.  No, käännös ja tsekkaamaan tämä tällä kertaa riistettävä taiteilija. Enimmäkseen ihan sontaa, mutta seassa yksi kelpo työ, joka läksi mukaan. Hintaa 25 euroa (taas riistoa, tiedän, olkoonkin, että yhtään kalliimmalla ei olisi tullut kauppoja) ja vähän jutustelua päälle. Taiteilija on nimeltään Eduardo ja kotoisin Angolasta. Bacchuksessa kamerunilainen hyvän päivän -tuttu (koomista, mutta totta tosiaan hän siis sanoo meille aina Hyvää päivää, koska osaa) sanoi tuntevansa taiteilijan. Koto-Suomessa pitää taas vähän sijoitella, mutta sinne Boriksen viereen tämä Eduardo varmaan päätyy, koska siihen teemallisesti sopii. Ja minulla on länsimainen angstinen ja syyllinen olo – on tämä tiedostaminen niin vaikeaa… Enkä minä ees ihan täysin tiedä, mitä pitäisi tiedostaa…