Kevättä rinnassa

Hector taisi joskus runoilla, että tuulisina öinä kun en saa unta, menen usein rantoja mittaamaan. Tuo rantojen mittailu kannattaa täällä unohtaa ihan kokonaan tai huomaa ykskaks olevansa niskat nurin kivikossa tai keuhkot merivettä täynnä Atlantissa. Tuulta on piisannut ja aika kylmääkin on ollut. Niin kylmää, että Lusanan omistajatar väitti, että lapset sairastaa enemmän kuin moneen vuoteen. Meillä on käytössä villapaita (hällä) ja hanskat (miulla), enkut kyllä painaa menemään sandaaleissa ja sortseissa.

Kuitenkin, vaikka vielä onkin talvisentuulisia, pilvisiä päiviä, toukotyöt (vai tässä tapauksessa helmityöt) on alkaneet. Talven runtelemaa kasvustoa karsitaan ja joka paikasta kuuluu remontin ääniä. Lintujen käytöksestäkin voi päätellä, että lisääntymisajat on tuloillaan. Continenteen käveltäessä tietä reunustaa lehdettömät puut, joissa näkyy vanhoja linnunpesiä. Jostain syystä yksi puu on ollut tosi suosittu, siinä pesiä on puolen tusinaa, ehkä siinä on hyvä infrastruktuuri, mitä se nyt sitten tipusille merkkaakaan. Olis hauska kereteä näkemään, vieläkö sen on tänä vuonna yhtä suosittu, mutta taitaa olla turha toive.

Bacchuksen papukaijaakin kävi pienempi lajitoveri omistajansa olkapäällä morjestamassa, mutta ei siitä sen suurempaa romanssia tainnut syntyä. Katsojille vaan hupia, kun vierailijan vaimo otti tän baarin ison kakadun omalle olkapäälleen selfietä varten eikä meinannut enää saada sitä siirtymään takaisin omalle paikalleen. Samalla kun ruokkii kakadua, Artur levittelee jyväevästä myös muille linnuille, joten varpuset, turkinkyyhkyt ja muut nälissään olevat tipuset on tottuneet päivystämään baarin nurkilla. Mira Vaun ääressä sitten taas päivystää lokit, joille lennätetään leivän jämiä ja tähteeksi jääneitä kaloja suoraan ravintelin eteen kadulle. Ei olla ihan ymmärretty, onko tarkoitus auttaa lokkeja vai yrittää saada ne jäämään autojen alle.

Yhtenä päivänä jo tammikuun puolella oli tosi mielenkiintoinen sade, vesi ei pudonnut pisaroina alas vaan lensi sumuna tuulen mukana. Siinä ei olisi minkäänlaiset maijapoppasvarjot auttaneet, kastuminen olisi ollu takuuvarmaa. Sekä enkut että norskit oli että jee jee, täähän on ihan normaalia. Oikeesti, näin wannabee-meren (Itämerihän on siis ihan lätäkkö, harmittavan likainen sellainen) rantavaltion kasvattina, kyllä se oli aika outoa. Ei tollasta oo ollut, vaikka oon Haminassa ja Helsinskissäkin asustanut. Toisaalta, sekä Enkuissa että Norskeissa on ollu tosi lumiset kelit, niin kuin kai Suomessakin. On puhuttu niin puuterilumet kuin muutkin, aika kummaa, kun täällä on vaan tota sumusadetta...

Täällä kuitenkin laventelipuskien kukinnoissa parveilee mehiläisiä sadoittain, ensimmäiset hedelmäpuut on alkaneet kukkia, keskitalven poissaolleet britit ja muut kiertolaiset palata ja kiinniolleet baarit aueta. Ja Suomeen paluu lähenee...

Jotain hetelmää on tiedossa, mitähän lie...