Ajanvietettä

Kevätkin on taas välillä keikahdellut. On päästy kuleksimaan niin kylällä kuin rannassa, ilman että on koko ajan tarvinnut taistella sadetta ja tuulta vastaan. Tilalle on kyllä tullut taas Saharan hiekkaa, koska hyvä sää tulee idästä ja sieltä tulee myös santa.

Torstai-iltana Bacchuksessa seurattiin MAUn edesottamuksia tutulla kokoonpanolla – paitsi, että uusiseelantilainen oli jostain syystä jäänyt tulematta. Viiksi-Vallumme Leo päätti kuitenkin vetää myös hänen roolinsa. Sitä touhua katellessa ja sille nauraessa meinasi jäähä peli sivuseikaksi, mikä ei kyllä juur haitannu, oli se taas sellaista sähläämistä kentällä, vaikka voitto tulikin.

Perjantai ja lauantai oli vaihteeksi pelivapaita päiviä. Perjantaina kipaistiin keskustaan, missä sattui hauska episodi. Oltiin suunnistamassa kohti kauppahallia, kun matkanvarrella olleen koulun julmetun korkean aidan yli pompsahti pallo meidän eteen kadulle. Tuo armas avulias-aatu alkoi sitten palauttamaan palloa takaisin ja eihän se nyt ihan ekalla eikä ihan tokallakaan kerralla onnistunu. Siellä se sitten sinkoili pallon perässä autojen välissä ja sattuihan paikalle poliisitkin. Mie olin ihan varma, että hyö pysäyttävät auton ja alkavat sättiä säheltämisestä, mutta hyöpäs tajusivatkin, mitä oli kyse ja näyttivät vaan ok-merkkiä ohi mennessään. Pallokin lopulta palautui takaisin naperoille, jotka huuteli Senhorille obrigadoja perään.

Sanoin kuvaajalle, että kohta siuta syytetään liiallisesta mielenkiinnosta lapsihenkilöitä kohtaan,
kun hää halus ottaa koulusta kuvan.
Kohta sitten saatiin pyytämättä ja yllättäen pallo suoraan nenun eteen.

Kauppahallista yritettiin löytää nesperoita, mutta eivät vielä ilmeisesti oo sesongissa. Puissa niitä jo näkyy, mutta osa on vielä ihan raakoja, osa on kyllä kokemattoman silmiin vaikuttanu kypsiltä, mutta ei silti tärpänny.

Appelsiinipuissa on vielä edellisen satokauden hetelmät, kun jo uutta kukkaa pukkaa,
mutta ei se silti auta nerperan puutteeseen.

Tarkoitus oli ottaa jotain pientä välipalaakin ja sitten kävi tietysti vanhanaikaset. Kulettiin Teresinhan ohi ja liitutaululla luki Ensopado de Cabrita. Koska Continenten soppabaarin Ensopado de Pedra on papusoppaa, aattelin, että tuo on sitten vuohenlihasta tehty keitto. Ei ollut, oli muhennos (niin se Google-kääntäjän mukaan muuten onkin), josta saatiin rahtarin annokset pottua, lihaa ja niiden alle piilotettuja leipäsiivuja. Eväs oli yksi parhaista ikinä täällä syödyistä! Mitään vihertävää ei tietysti saatu, naapuripöydästä olis kyllä voitu käydä kähveltämässä. Jättivät taas omien annoksiensa ”koristeet” koskematta.

Sanattomaksi jättänyt herkku lautasella.

Ähkystä huolimatta jaksettiin vielä käydä Manulassa katsomassa yhden näyttelyn viimeistä päivää, mutta kas, se olikin jo purettu. Eipä tuo haitannu, katottiin sitten sitä, mitä tarjolla oli. Alda Henrique oli tehnyt ihan mielenkiintoisia töitä, joita on käytetty myös videossa: https://www.youtube.com/watch?v=B9GAMOBLgho&feature=share

Miun lemppari näistä töistä

Lauantaina piti lähteä yön selkään, kun konsertti alkoi vasta klo 21.30. Kysseessä oli osa 1º Festival Internacional de Piano do Algarve -sarjaa, myö muut keikat on jätetty väliin. Ensin siis Orquestra Filarmónica Portuguesa (uusi juttu, vasta vuoden vanha pikkuinen, mutta tällä arviointikyvyllä oikein pätevä) kera venäläisen pianistin Alexey Sychevin esitti tsipaleen Konsertto pianolle

ja orkesterille nro 3 d-molli op. 30 (Concerto n.º 3 para piano e orquestra, Op. 30) Sergei Rahmaninovilta ja väliajan jälkeen itsekseen Sinfonia nro 5 e-molli op. 64 -naatinnan (Sinfonia n.º 5, Op.64) Pjotr Tšaikovskilta (täkäläisittäin S. Rachmaninoff ja P. Tchaikovsky). Edellisestä luonnehdinnasta voi päätellä, että jälkimmäinen oli enempi miun mieleen, vaikka SR käyttääkin liikaa nuotteja ja PT sitten taas ei.  Pianisti oli toki hyvä, mutta kun piano ei vaan oo miun mieleen. Se on jotenkin hyökkäävä soitin ja Chopin varsinkin on tehnyt paljon kappaleita, joitten kuunteleminen synnyttää halun lahdata lähimmän vieressäolijan. Silti, elähdyttävää oli kaikkiaan, mutta kotiin paluu vasta puolen yön aikaan ei sovi miun vartalolle. Ihmiseksi, joka tykkää valvoa pitkään, miusta on tosi kökköä tulla kotiin myöhään. Ota tästä taas sitten selvä…

Sunnuntaina vedettiin sitten jalista Bacchuksessa pitkän kaavan mukaan (Middlesbrough 1 – MAU 3, Tottenham 2 – Southampton 1, Manchester City 1 – Liverpool 1) eli kolme peliä putkeen kera lounaan ja päivällisen. Siinä sivussa juteltiin yhden enkkupariskunnan kanssa, joka oli tullu muutaman päivän lomalle. Hyö tuntuu matkustelevan aika paljon, joten huomenna saapuvat sisko ja sen mies saa pätevät juttukumppanit, jos vielä törmätään. Joka tapauksessa heilläkin oli se tilanne, että ukko oli vielä työelämässä ja eukko miun tapaan työttömänä – mukava välillä tavata kohtalotovereita. Miulle olisi pitänyt TE-toimiston soittaa 15.3., mutta ovat taas siirtäneet soiton jonnekin syyskuulle. Mitä lie laki sanoo asiasta, mut ko ministerikin on huonossa hapessa – no, en valita ja ministeriäkin ymmärrän.