Linkutusta

Joka päivä, yleensä tunti tai pari. Niin olemma me alkaneet kieliopintoja ahkeroida, Duolingoa käytellä. Pisin sessio miulla oli viis tuntia, sen jälkeen oli muuten aika väsy olo sekä päässä että kropassa. Linkutuksesta on oikeesti apua portugalin oppimisessa, vaikka siellä onkin jonkin verran sanoja brassikielestä eikä tästä alkuperäisestä, mm. niinkin tavallinen sana kuin kuppi vähän sotkee tällaista aloittelijaa. Täkäläisittäin se on a chavena, brasseiksi a xicara. Kuitenkin pärjättiin yllättävän hyvin yhden täkäläisen, jota olemma maalariksi arvelleet, kanssa. Hää istui Yläbaarissa pitsaa vetämässä, kun käytiin siellä lasillisilla. Muita asiakkaita ei ollut ja hää alkoi näyttää kännykästään kuvia maatilastaan, jolla kasvaa siipikarjaa (ainakin kanoja ja ankkoja) sekä possuja. Kun hälle selvisi, että myö ollaan finskejä, pääsin pyytämättä ja yllättäen puhelinkeskusteluun (onneksi sentään enkuksi) poikansa kanssa. Tää oli joskus ollut kuukauden verran talvisessa Lahdessa touhuamassa jotain, ei oikein selvinnyt mitä. Hyvin kuitenkin toisiamme isukin kanssa ymmärrettiin, kun tyydyttiin vaan vaihtamaan sanoja eikä lauseita. Poika sitten taas tuli kerran ihan lihassa baariin ja isänsä intoili, että tässä on nyt ne finskit. Jälkikasvun ilmeestä ja käytöksestä näki, että ei vois niin kun vähempää ja fatsi, sä oot sitten taas niin nolo…

Duolingo on jaettu suht samankokoisiin palikoihin eri aihealueittain.
Oranssit on ok, muun värisissä on jotain puutteita.
Joka päivä kymmenkunta oranssia palautuu muun väriseksi, silloin pitää alkaa kerrata...

Kuinka hedelmällistä kielen pyörittely nettisovelluksella sitten lopulta on, jää nähtäväksi. Meinaan, että vaikka siitä paljon varmaan oppiikin, jos kaiken saa päässä pysymään, aina jää jäljelle väärin ymmärtämisen mahdollisuus eikä ees ihan pieni. Yksi mukava juttu on diminutiivi eli se kiva tapa pehmennellä kaikkea. A conta = lasku -> a continha = laskunen; Ronaldo -> Ronaldinho; fresca = tuore -> frescinha (josta väkisin kyyniselle suomalaiselle tulee mieleen tuoreehko…); jopa obrigado = kiitos -> obridadinho! No, ainakin yksi sana on opittu kunnolla, sitä jauhettiin alussa joka välissä. Kyseessä on a abacaxi = ananas, valitettavasti sekin on kyllä enempi brassikieltä.

Rahalla sais ja hevosella pääsis!
On tullu katkos opintoihin, mutta ei maksais paljon huijata itteään, että tässä mitään oo laiskoteltu.
Duolingoon liittyy myös nykyaikainen some-meininki,
eli jos on liittyny johonkin yhteisöön,jossa menestymisestä kilpaillaan keskenään, vois niitä muita hämätä samalla...

Kannustavaa mainontaa.

Neuroottisena, lievästi pakko-oireisena insinöörinä olen kuitenkin yrittänyt olla järjestelmällinen ja tein Excel-taulukon appsissa esiintyneistä preesensissä olevista verbeistä. Jokaiselle persoonapronominille oma sarakkeensa, vaikka osan olisi voinut yhdistääkin, koska verbi taipuu samoin – mutta se lievä ocd aiheuttaa joskus hulluja juttuja ja lisää duunia. Nyttemmin taulukkoon on tullut lisää rivejä, verbeillä kun nyt sattuu olemaan muitakin aikamuotoja.

Teonsanoja pukkaa.
Viimeisimmän laskennan mukaan niitä on kerääntyny taulukkoon 227.
Päähän on jäänyt ehkä 10...

Mie olen nyt tahkonnut koko oppimäärän läpi, mutta kerratahan voi aina maaliman tappiin asti. Koska opiskelukieli on enkku, osa jutuista on pysynyt hyvinkin hämärinä. Enkussahan ”you” tarkottaa moninaisia erilaisia henkilöitten ilmenemisiä. Portugalissa ”tu” on tuttavallinen sinä, jota käytetään lapsista ja läheisistä perheenjäsenistä, ”você” on virallisempi sinä, lähellä teitittelyä, mutta ei kuitenkaan. Sitten on vielä ”vocês” eli monikon toinen. Ja kun enkun lauseessa you tekee jotakin, se saattaa siellä portugalilaisessa lauseessa olla mikä hyvänsä noista kolmesta ja jokaisen kolmen verbit eri aikamuotoineen taipuu eritavoin ja asiaa tuntemattoman on ihan mahotonta yrittää löytää sieltä joku logiikka, jota voisi pitää oppimisen pohjana. Tästä johtuu, ettei tuo yllä mainittu taulukko oo juuri edistyny… No, kesällä on käytössä kielioppipainotteinen oppikirja sekä enkku-porttukaalisanakirja, aikanaan Madeiralta mukaan raahattu. Tänne sitä ei ole viittinyt mukanaan kantaa, koska se veisi käsimatkatavaroitten sallitusta painosta itekseen ison osan.

Käyttöliittymä on helppo ja toimiva, paitsi että miun sormet ei oo kosketusnäyttöyhteensopivat.

Duolingossa pääsee muuten etenemään, vaikkei mistään mitään ymmärtäiskään. Englannin ja portugalin kielten sanat on isolta osaltaan samaa juurta, joten vaikkei tietäis sanan merkitystä kummallakaan kielellä, oikeiden sanaparien löytäminen on ns. lasten leikkiä. Sovellushan on tehty jonniinmoiseksi peliksi, eli leikiten edetään. Toisaalta se pelinomaisuus auttaa ja toisaalta ärsyttää.

Ei oo vaikeeta arvata, eihän?

Välillä näyttöön pölähtää tällaisia viestejä, joitten merkitys on jäänyt täysin hämäräksi!

Liekö tuosta ocd:stä johtuvaa vai mistä, mutta tietyt rutiinit vaan aina jymähtää. Mundo do Caféssa tilaus on aina sama (O mesmo kysyy kyyppari ja Sim, o mesmo me vastataan, jos muistetaan mitä kysymys tarkoittaa) ja Arturkin tietää, että viikonlopun päiväpelit mennään menulla duas tostas mistas (kaksi juusto-kinkkupaahtoleipää), dois chas pretos (kaksi mustaa teetä, nykyisin saahaan earl grayta), uma omelete com quejo (yksi juustomunakas) e uma pequena garrafa de água (pieni pullo vettä) fresca (kylmä) sem gas (ilman kuplia). 

Myös Tokyossa tiedetään meidän tavat, kerrankin tuli inkivääriä lisäastiallinen jo het kättelyssä.