Carnaval!

Louléssa vietetään Portugalin vanhinta karnevaalia (alk. 1906) ja vihdoin myö käytiin sitä paikan päällä ihmettelemässä. Teemana oli tänä vuonna A Grande Geringonça eli Hitonmoinen Härveli, joka tässä tapauksessa taisi viitata Hallinnollisiin Himmeleihin…

A Grande Geringonça
Valtiolaivaa ohjaamassa pääministeri António Costa (Sosialistipuolue), apunaan Catarina Martins (vasemmistoblokki Bloco de Esquerdan pj) ja Jerónimo de Sousa (kommunistien pääsihteeri), joka ei tähän näy.

Karnevaaliaika liittyy paastoamiseen ja laskiaiseen ja tällaisena pakana en siitä sen enempää tiedä enkä ymmärrä. Wikipedia väittää seuraavaa: ”Karnevaali-sanan alkuperäistulkintoja on useita; erään tulkinnan mukaan sana tulee keskiaikaisen latinan termistä carnem levare, joka tarkoittaa ”ottaa pois liha”. Mahdollisia alkuperiä ovat myös carnem vale (hyvästi liha) ja carnem laxare (jättää liha). Toisaalta sanan on myös arveltu johtuvan sanoista carrus navalis (laivavaunu), mikä viittaisi kulkueissa käytettyihin koristeltuihin laivan muotoisiin vaunuihin.” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Karnevaali)

Angelahan se kai siinä
Myös Mr. Trump oli edustettuna useampaankin otteeseen.

Lähtö meinasi tyssätä tiettyihin kulttuurillisiin yhteensopimattomuuksiin. Netistä katsoen Louléen menee busseja vain viikonloppuisin. Kun käytiin kysymässä asiaa lipputoimistossa ja vielä varmemmaksi vakuudeksi myös lippukiskalla, saatiin tietää, että busseja kulkee myös ko. tiistaina. Kun kiskalta saadut tulosteet tarkistettiin, niissä luki onnikkojen kulkevan vain lauantaisin ja/tai sunnuntaisin ja loma-aikoina. Ei kun takaisin, tiistaina ollaan menossa. Ja kas, sehän on lomapäivä täällä, laskiainen. No hätä siis!

Sinne ja takaisin...

Päästiin siis reissuun, bussi ei ollut ihan luxuimmasta päästä, mutta hyvin matka taittui. Kierrettiin erinäisten kirkonkylien kautta, tiet oli just just sen levysiä, että mahduttiin. Ensimmäinen toppi kyllä tuli jo Portimãossa. Oltiin päästy pari sataa metriä pysäkiltä Lusanan nurkalle, kun tien tukki valkoinen pakettiauto, jonka omistaja tuli muutaman minuutin odottelun ja bussikuskin raivoisan tuuttailun jälkeen vapauttamaan reitin. Kuskilla tuntui olevan joku valkoisia pakuja houkutteleva ominaisuus, niitä jouduttiin väistelemään pitkin matkaa.

Loulésta otettiin ennen lähtöä sen verran selvää, että keskustassa on peräti kaksi hotellia, joista toisessa oli muka vapaata ja toisessa ei, muut majoituspaikat olis olleet hostelleja. Mukaan otettiin kuitenkin yöpymisvermeet siltä varalta, että majatalosta löytyy sijaa. Ensimmäisessä, jossa ei muka netin mukaan olis tilaa ollut, tärppäsi ja saatiin yöpyminen ja aamiainen hintaan 43 euroa. Lisäksi saatiin pyytämättä ja yllättäen Monty Python -kokemus: respahenkilö harottavine hampaineen ja persoonallisine tukkalaitteineen olis voinut olla ko. sarjan sketsistä. Vähän piti katella ympärilleen, näkyykö piilokameraa jossain.

Huone oli siisti ja mukava, sängyssä oli jopa pussilakanat! Vastapäinen rakennus oli vähän heikossa kunnossa, ja aika huonossa hapessa vaikutti olevan sen tilapäinen asukkikin, tai ehkä pulu sai vaan vaikutteita ympäristöstään. Kun majoitus oli varmistettu, alettiin kaivata välipalaa. Matkalla hotellille olin bongannut oviaukon, jonka vieressä mainostettiin bifanaa ja josta tulvi aikas herkulliset snifut. Sinne siis. Heti oviaukon sisäpuolella oli tiski, jossa oli raakoja lihoja, possua ja kanaa ainakin. Sen takana oli grilli, josta ne snifut levis ympäristöön. Saatiin herrahenkilön kanssa selvitettyä, että leipä, jonka väliin bifana tällätään, olis aika iso, joten tilattiin vain yksi kahdelle. Hyvä niin… ks. kuva alempana!

Onko se elävä vai onko se täytetty?
Ainakin se poistui lentämällä.

Viihtyisää ja muistuttaa jotenkin Madeiran hotellia, haikeeta...

Erittäin riittävän ja hyvän makuisen välipalan ja sen mukana tulleen Madeira-takauman jälkeen palattiin hotellille valmistautumaan karnevaalikulkueeseen. Karnevaalibileet oli alkaneet jo edellisenä perjantaina lasten juhlalla, lauantaina ja sunnuntaina oli ollut sama ohjelma kuin laskiaisena. Alueelle piti ostaa pääsylippu, josta sai maksaa ruhtinaalliset 2 € / hlö. Paljon oli ollut halukkaita maksajia, väkeä oli tuhatpäin. Ohjelmalle oli varattu kaksi ja puoli tuntia, klo 15.00 – 17.30. Erilaisia lavoja oli tusinan verran ja niiden välissä oli eritasoisia tanssiryhmiä. Mie näin vain yhden ihmisen, joka osasi tanssia sambaa, mutta onko se nyt niin tarkkaa, jos hauskaa on! Lavojen aihepiirit vaihteli maailman politiikasta valtakunnan politiikkaan ja tietysti jalkapalloon. Serpentiiniä heiteltiin lavoilta ja lavoille, samoin konfettisilppua. Nyt sekin siis selvisi, mihin kaikki maailman rei’itysreiät päätyy. Myö seurattiin kulkuetta yhden kiinankaupan oven pielessä ja porukka kävi sieltä jatkuvasti hakemassa täydennystä, että heiteltävää piisas, lavoille niitä oli varattu pahvilaatikkokaupalla.

Tääkin oli kuin Madeiralta ja ihmekö tuo, koska sieltä se omistaja oli kotoisin.

Pieni välipala.

Jos et tiedä, että siinä on kelpo ravintola, et ilmeisesti ole kaivattu asiakas.

Karnevaalikokemus oli riemukas, mutta kyllä yksi kerta sitä piisas. Koko kulkueen ajan raikasi samba kaiuttimista ja sen tahdissa piti harrastaa tyylikästä paikallaan tanssimista. Pelkäsin, että seuraavana aamuna ei pääsis sängystä ylös, mutta ihan vaan vähän pohkeet ja kyljet itsestään muistutteli. Urheilullisen rupeaman jälkeen olikin sitten taas tietysti nälkä. Mentiin hotellin viereiseen ravintolaan, nimeltää Restaurante Afonso III. Tilattiin alkusalaatit, mikä oli hyvin ennakoitu, koska annoksia ei oltu rehuilla pilattu. Mie söin lampaankyljyksiä, niin kuin aina ja ukko halus pippuripihvin. Kyljykset oli tosi hyvät ja pihvi sooseinen täysin erilainen kuin Suomessa, mutta sekin herkkua. Seottiin niin pahasti, että piti ostaa vielä jälkkärisuklaavaahtokin puoliksi. Paikassa oli hyvä henki, tosi kivoja ihmisiä työssä ja ne kyljykset oli parraat, mitä täällä oon saanut, jos ei omapaistamia lasketa.

Dolores Aveiro ja poikansa CR7.
Mukana kuvassa myös Correio da Manhãn mikrofoni.
CM:n toimittajalta varastettiin taannoin mikki, syyllinen oli ilmeisesti yksi Porton ultraryhmän Superdragõesin idiooteista.
Mikki alkoi sitten elää somessa omaa elämäänsä, sitä kuvattiin milloin missäkin tilaisuudessa ja nyt se sitten päätyi karnevaaleille...

António Gueterres siinä YK:n uutena pomona huiskii maailmaan rauhaa tappamalla sitä häiritsevät kärpäset huis vaan!

Vähäpukeisia tai kokonaan puvuttomia tanssijoita, joilla ei todellakaan ollu sambamuuvit hallussa.

Viikunan Ludde

Tässä kuvassa on keskellä se ainut miun näkemä sambataitoinen osallistuja.
Se on tuo poika tuossa kaljupään takana, edessään on hattupäinen nainen.

Hyvin (mie) ja huonommin (hää) nukutun yön jälkeen lähdettiin katselemaan kylää. Juhlan jäljet oli siivottu yllättävän tarkasti pois ja saatiin parempi käsitys siitä, minkälaisen paikkaan oltiin päädytty. Loulé on vanha kaupunki, jonka historiasta sen verran, että tuo Afonso III on aikanaan (1249) avustettuna vapauttanut paikan musulmaanien vallasta. Niiltä ajoilta keskustassa on linna muureineen, jonka lähistöllä oli meidän hotellikin. Hotellin ympäristön kadutkaan ei olleet ihan tätä päivää, autotietkin oli päällystetty kivillä eikä asvaltilla. Linnan kupeessa oli taidemuseo entisen luostarin (Convento do Espírito Santo) tiloissa, siellä käytiin ihastelemassa Elämän viivaa (Na Linha da Vida), tekijänä Maria João Franco (http://mariajoaofranco.blogspot.pt/2017/01/na-linha-da-vida-catalogo.html). Samoilla huudeilla on myös kaupungin kauppahalli, jossa käytiin tekemässä kierros. Siellä oli selvästi turisteille tarkotettuja putiikkeja, mutta oli siellä myös ihan paikallisille kala-, liha- ja kasvismyyjät ja tietysti leipäkauppa, kahvilasta nyt puhumattakaan.

Kauppahalli

Hää istui hallin takana, ei tainnu oikein kauppa käydä.

Takaisin Portimãoon tultiin junalla, koska arkipäivänä ne bussit ei todellakaan jostain syystä kulje. Ja olihan se nyt paljon väljempää ja suoraviivaisempaa se tuleminen. Rautatieasema vaan oli kaukana keskustasta ja sinne ei pääsyt kuin taksilla. Bussivuoroja keskustasta sinne näkyi olevan kolme eikä nekään kulkeneet joka päivä ja kulkikohan ne nyt ylipäänsä silloin, kun asemalle tuli junia, eppäilen… Joka tapauksessa päästiin ehjänä ja jälleen nälkäisinä takaisin, joten suorittiin possuravintolaan lounaalle ja sitten vasta omille kämpille köllöttelemään. Sen verran oli tyydyttävä maakuntamatka, että saatetaan ensi talvena matkailla enemmänkin!

Aikamatka menneisyyteen.
Joskus täällä tulee vähän sellainen scifi-olo, onko tässä nyt taas kyseessä rinnakkaisuniversumi vai mikä,
kun aika kulkee eri tavalla kuin Suomessa.

Nuoruuden soundtrackiltä Santana/Carnaval: https://www.youtube.com/watch?v=0JfMSNVqlu0