Aluga-se um carro!

…ja myö pöljäthän sitten vuokrattiin se auto… Auto Rent luovutti meille käyttöön 30 päivän ajaksi VW Polon kohtuullista 425 euron summaa vastaan – sisältää vakuutuksen 0 euron omavastuulla sekä värkin, joka kerää meijän tietullit automatic johonkin järjestelmään, josta meitä laskutetaan autoa palauttaessa. Heti ensimmäiseksi päräytettiin Sergion kuppilaan lounasteelle ja -leiville, että jaksettiin sitten lähteä oikeelle harjotusajelulle. Suunnattiin kohti Monchiquen kylää, joka sijaitsee lähivuoristossa. Miuta polosta pelotti koko matkan ees sun taas (vai e vem) varsinkin siinä kohtaa, kun kaupunkiin palatessa yhteen liikenneympyrään tuli joku kaheli sataa kahtakymppiä ja myös poistui samaa vauhtia, kaksi pyörää ilmassa – onneksi ei ite ihan keretty alle… Seuraavana päivänä pistäydyttiin Mexilhoeira Grandessa, joka kuuluu Portimãoon, mutta on ihan oma mestansa. Lisää maalaisteitä ja paljon tietöitä - en kyllä rentoutunut edelleenkään yhtään!

Siellä se Polo vietti ensimmäisen yönsä, laitimmaisena oikealla.
Sittemmin hänet on pidetty tallissa.

Komiat maisemat siellä on, vuoristossa.

Harjottelujen jälkeen siirryttiin tositoimiin ja lähdettiin perjantaina Louléen valofestareille (LUZA – Algarve International Festival of Light, http://www.luzafestival.com/), tietysti itse aiheen takia, mutta myös siks, että tykästyttiin kaupunkiin karnevaalireissulla viime helmikuussa. Ajeltiin vähän pienempiä teitä ja aikaa oli varattu rutkasti. Niinhän siinä sitten kävi, että ihan liian aikaisin oltiin hotellilla (sama Jardim Hotel kuin viimeeksi) huoneen saamisen kannalta. Jätettiin auto kuitenkin parkkiin ja paineltiin ostamaan uusi kassi hotellin oven edessä lauenneen vanhan tilalle. Sitten lounastamaan samaan madeiralaiskuppilaan kuin viimeeksi (alkaako tympäistä…?), tällä kertaa nautittiin grillatut talouskyljykset lisukkeineen, minkä jälkeen saatiin kämppäkin ja otettiin pienet päikkärit.

Tää kassi löytyi ensimmäisestä kaupasta, johon astuin sisään.
Oli myös ensimmäinen ja viimeinen, jonka otin käteen...
Ei se yhtä hyvä ole kuin vanha uskollinen, mutta ei se maksanukaan kuin kolmanneksen eli 50 eurova.

Huone oli tilava ja viihtyisä ja siinä nukkui hyvin ja se makso vähemmän kuin kassi, 44 €.

Julkiset rakennukset oli otettu valkokangaskäyttöön, tässä kirkon seinä.

Vähitellen alkoi ilta pimetä ja festareitten alku lähestyä. Ohjelman mukaan ensimmäisenä olisi pitänyt olla soihtukulkue, jonka alkupisteessä käytiin toteamassa, että jonniin verran on väkeä, mutta ei yhtään soihtua – palattiin tyhjin toimin takaisin hotellin lähiympäristöön, jossa sentään tapahtui jotain.

Tää taas on kai joku vanha luostarikoulu.
Tämän edustalta oli pitänyt lähteä sen soihtukulkueen,
mutta ei siellä ollu kuin muutama tyyppi haahuilemassa.

Yhdessä töistä oli viritetty erivärisiä lankoja puitten väliin ja niitä sitten yön pimeydessä valaistiin.

Illan odotetuin juttu oli ehdottomasti kirkon seinään heijastettu hiekka-artistin esitys. Felipe Mejías -niminen tyyppi siis käyttää työvälineinään valaistua lasilevyä, jonka päällä hän piirtelee kuvia hiekalla. Mie olin aiemmin vastaavaa nähnyt telkkarissa ja olin aina halunnu nähdä myös livenä. Nyt näin – ja vielä kahdesti. Esityksiä oli kolme, joista myö nähtiin eka ja vika.

Tästä se lähti, tarinan kerronta.
Alkuun hää piirteli kuvan lapsesta, joka luki kirjaa.
Kirjan sivuilla kerrottiin löytöretkistä.

Jossain vaiheessa retkillä päädyttiin Arabiaan.
Ihastuin erityisesti tympiintyneen näköiseen kameliin.

Tarina päättyi avaruuteen ja kehotukseen elää unelmat todeksi.

Välissä käytiin katsomassa kauppahallin seinään heijastettu video mapping -esitys, tekijänä Grandpa's Lab. Tykkäsin siitäkin kovasti. Kyseisessä taiteenlajissa käytetään jonkun kolmiulotteisen kappaleen pintaa valkokankaana, jolle erilaisia juttuja heijastetaan. Erityisesti näin suomalaisena ilahdutti se efekti, jossa marmorilaattaa muistuttavat neliskulmaiset kappaleet tulivat seinää pitkin alas. Ehkä Finlandia-talonkin voisi alkaa päällystää digitaalisesti, vois tulla halvemmaks… 

Lähtölaskenta esitykseen...

...ja sitten mentiin!

Iltapalaakin ennätettiin ottaa. Käytiin tapasbaarissa, jonka nimi on Taberna Dos Frades (munkkien taverna). Siellä olis varmaan saanut sekä hyviä pulloviinejä että ginejä, ainakin niitä siellä oli tuhottomasti eri merkkisiä, mutta myö tyydyttiin puolenlitran kannuun talon vinkkua kyydittämään tilattuja syötäviä. Otettiin kinkkua ja melonia, leikkelelautanen ja annos maitopossua. Jälkimmäistä ei ollut englanninkielisellä listalla, portugalilaisella vaan, mutta onneksi saatiin pöytään molemmat. Oli nimittäin pikkusika hyvää.

Kuppila tuntui olevan myös paikallisten suosiossa.
Ehkä syynä oli se pikkupossu, jota on tarjolla vain perjantaisin.

Väkeä oli ihan kivasti liikkeellä.
Ei kuultu yhtään suomen kielen sanaa, enkkua kyllä ja saksaa.
Saksasta puheen ollen, kaupunkiin oli levitetty valaistuja kukkaruukkuja,
joissa oli erilaisia valoon liittyviä lausahduksia, mm. Goethelta.

Onneksi ei innostuttu illalla hirveästi mässäämään, että jaksettiin syödä aamiaista. Hotellissa on nimittäin aamiaistarjoiluun panostettu ihan mallikkaasti. Tuoreita hedelmiä paloina ja salaattina, iso kulhollinen tuoreita vadelmia (ensimmäiset kunnolliset täällä) ja purkista persikoita omassa liemessään. Jugurtteja oli maustettuja ja maustamattomia, tuoremehujakin joka lähtöön. Erilaisia leipiä ja leikkeleitä, lisäksi paistettuja munia ja pekonia… Maha tuli mukavan kevyesti täyteen, että jaksettiin vielä pyörähtää kylällä kauppahallissa ostoksilla.

Ostettiin kauppahallista Loulélaista viiniä
 muxama de atumia Albufeirasta ja toivottavasti jostain kotoisin olevia hilloja.
Taustalla taidenäyttelyn esite.

Ennen lähtöä oli tarkotus käydä vielä festariin liittyvässä näyttelyssä, mutta siellä ei ovet meille auenneet. Onneksi taidemuseossa oli ovet auki ja ihan kiinnostavia töitäkin. Sitten Polon nokka kohti moottoritietä ja Portimãoa. Ennätettiin hyvin käydä kaupassa, syödä lounas ja olla aloituspotkun aikaan katsomassa päivän ekaa peliä. Man United voitti Brightonin ihan onnenkantamoisella tai pitäisikö sanoa onnenupotuksella, oli nimittäin Lewis Dunk, joka dunkkasi pallon omaan maaliin. Päivän toisessa pelissä Pool ei ollunna yhtä onnekas vaan sähläsivät tasurin Chelsean kanssa. Sunnuntai otettiin levon kannalta, ei autoilua eikä jalista. Maanantaina taas jatkettiin matkailua, mutta siitä tarinaa myöhemmin.

Töitä Elisabeth Almeidan näyttelystä Ariadne.

Miun suosikki.