Maailman lopun meininkiä

Nyt se on sitten tehty, käyty nimittäin maailman lopussa (Fim do Mundo) Sagresissa. Kysehän on Euroopan läntisimmästä niemennokasta, josta tutkimusmatkailijat on aikanaan lähteneet retkilleen. Myö retkeiltiin aikas rehvakkaasti, oli nimittäin Jaguar alla. Portimãossa elelee ja yrittää nuorukainen (liki 70 v.) Malcolm Brown, joka on syntynyt jossain Briteissä, asunut 35 vuotta Suomessa ja nyt muutaman vuoden täällä. Hää on pari vuotta sitten ostanu itselleen ihan päheen pirssin, jolla tarjoaa retkiä lähialueille.

Vaatimaton kulkupelimme

Taannoin, kun olin juuri poistumassa takavasemmalle työelämästä ja tulossa eka kertaa tänne, yksi kollega vannotti, että maailman loppu on käytävä katsomassa. Veni, vidi enkä yhtään ymmärrä, miksi. Tsekkilistalla olis voinu olla a) kallioita, b) meri, c) majakka, d) turistirihkamakauppoja, e) turisteja, f) museo ja g) ylihinnoiteltu kuppila ja TADAA – OLEN NÄHNYT NE KAIKKI JO AIKAISEMMINKIN! Niin, no oli siellä kyllä ennen näkemätön vessanmaksusysteemi. Ensin työnnettiin kolikko automaattiin, joka sylki ulos tiketin jonka koodi näytettiin lukijalle, jonka jälkeen portti päästi sisään. Onneksi ei ollut tavanmukainen kiirus… 

Maaliman loppu oikealta...

...ja sama vasemmalta.

Ei reissu kuitenkaan ihan hukkaan mennyt, taas on meikä tytöllä yksi rihkamahely lisää!

Takaisin tullessa tehtiin vielä pikapysähdys yhden raunioituneen linnoituksen kupeessa, siellä sentään nähtiin aikoihin ensimmäinen luonnonvarainen kukkanen. Varsinaisessa Sagresin kylässä käytiin lounastamassa ravintolassa nimeltään Retiro do Pescador (vois kai suomentaa kalastajan lepomesta), jossa syötiin ihan kelpo lounas ja tarjottiin kuskille kanssa. Kun mentiin, paikassa oli väkeä parissa pöydässä, kun poistuttiin, se oli ihan nuijalla lyöty. 

Hyvä on, myönnetään, ihan on komiat maisemat linnoituksen vieressä.

Kuva-arvoitus: löydä keltainen kukkanen.

Ravintola oli sijoittuneena ihan tavalliselle kadulle omakotitalojen väliin.

Kala oli piikkikampela eli rodovalho (turbot sanos enkku).
Uusi kokemus, mutta kala mikä kala.
Oli kyllä tuore ja optimiinsa kypsennetty.

Päivä oli kitinöistä huolimatta kuitenkin ihan kiva. Olihan se vaihtelua välillä vähän ajella ympäriinsä, ei siinä mitä. Ehkä mennään samalla kyydillä vielä myöhemmin katsastamaan lähialueiden korkein paikka eli Monchiquen vuoristo ja onhan sielläkin kylä, jossa voi käydä syömässä...