Ekspatit ulkomailla

Tapasimma joku päivä takaperin kaupungilla suomalaisen, joka on aiemmin asustellut Teneriffalla ja muuttanut puoli vuotta sitten tänne nauttimaan Portugalin ulkomailta muuttaville eläkeläisille tarjoamista eduista, ekspatin siis. Hänen ei siis tarvitse kohta enää maksaa tuloveroa eläkkeestään seuraavaan kymmeneen vuoteen, ainoastaan neljän prosentin valtionvero, jos oikein ymmärsin. (Meillä kun tuo ei ole ihan vielä ajankohtaista ja miulla ei koskaan. Veroetu koskee vain yksityiselle tehdystä työstä maksettavaa eläkettä ja mie kun olen aina ollut kunnan suojatyöpaikossa, onneton oikeisiin töihin kelpaamaton!)

Expatriot-sana (nykyisin lyhennettynä expat, miun suomessa ekspatti) on alkujaan tarkoittanut niitä asiantuntijoita, jotka ovat muuttaneen ulkomaille työnsä takia, mutta kelpaa käsittääkseni nykyisin myös eläkepakolaisille. Erotellaan siis periaatteessa ne, jotka tulee maahan vastaanottajan mielestä perustellusta syystä (kelpaisi ehkä jopa Soinin porukalle) niistä, jota tulee maahan ihan vaan pysyäkseen hengissä tai tavoitellakseen jotain parempaa kuin eläminen kädestä suuhun tai vaan seikkailun halusta. Eläkeläisten tapauksessa kyse on kai siitä, että ainakin ne jotain antaa vastaanottavalle taholle.

Ainakin… jotain… siis… Koska, joka tapauksessa, jos on vähän suhteita ja neuvottelutaitoja, on mahdollista saada tästäkin kylästä kohtuullinen kämppä hintaan 250 €/kk, sis. sähköt ja autopaikan, mutta ilman metallisia ikkunasuojia, jotka auttaa pitämään asuntoa lämpimänä. Myö amatöörithän maksetaan 500 kuussa + sähköt päälle. Toisaalta, siihen kohtuullisen hintaiseen kämppään voi sisältyä myös mieletön merinäköala kerroksesta nro 25, sis. myrskyn vahvuiset, taloa heiluttavat tuulet pari kertaa vuodessa! Meillä ei talo heilu ihan pienestä puhurista ja yöllä alaslaskettavien ikkunasuojien avulla saadaan pidettyä päivän aikana kertyvä lämpo sisällä, ei olla vielä edes ajateltu ilmalämpöpumpun käyttöön ottamista. Suojat pitää makkarin niin pimeänä, että aamulla herätessä on ihan kuin Suomessa, ei mitään havaintoa siitä, onko yö vai päivä… Onneksi se asia kyllä sitten muuttuu, kun suojat nostaa ylös! Sen lisäksi yksityisen vuokranantajan kanssa pikkuongelmien ratkaisu ei olis ehkä näin helppoa. Meillä oli pari minor issues, jotka ei sinänsä olis estänyt asumista, mutta joiden poistaminen helpottaa elämää. Saatiin lisää  henkareita ja jääkaapin rikkinäinen ovihylly korjatuksi sillä, että käytiin kylälle lähtiessä sanomassa respassa ja palatessa nautittiin korjatusta ongelmasta.

Nää kokelas-ekspatit lähti maanantaipäivän kunniaksi kävelemään ostoshelvetti Aquaan. Ajateltiin, että kun mennään arkipäivänä, siellä on vähän inhimillisempää. No, paikkahan oli siis ihan nuijalla lyöty. Joitakin ostoksia silti tehtiin (mm. ensimmäinen pakollinen rihkamakoru) ja sitten pohdiskelua, tarvitaanko jotain evästä. Päätettiin, ettei tarvita, kohtahan sitä hujautetaan bussilla kotia kohti. Bussipysäkillä äimisteltiin, kun ei yhtään näkynyt, ei kuulunut. Sitten paikalle tuli kaksi ystävällistä paikallista naista, joista nuorempi osasi selittää in English, että on pyhäpäivä, ei kulje bussit maanantaiaikataulun mukaisesti… Ja mie kun olin kuvitellut nää päivät selvittäneeni ennen lähtöä – katin villat! Tänään on siis vietetty synnittömän sikiämisen päivää – voi hyvä tavaton sentään näitä uskovaisten uskomuksia. I alla fall, käveltiin sitten takaisin ja loppuvaiheessa alkoi päässä hämärtää: aurinko pilvettömältä taivaalta syömättömän taapertajan niskaan, onneksi sentään vettä tajuttiin ostaa matkalta.

Johtain lohtua tässä synnittömän sikiämisen maailmassa sentään...

Nyt on uunissa sipulia, porkkanaa ja naurista sekä possunkylkeä, suolaa, pippuria, salviaa ja tiraus sitruunaa (cebolas, cenouras e nabos e costelas de porco, sal, pimenta, sálvia e limão) ja kohta päästään syömään, kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu! Illalla mennään ehkä lähibaariin katsomaan, näkiskös sielläkin jalista, eilen vähän sellaista lupailivat. Manu ja Southampton ottaavat yhteen ja se kyllä pitäisi nähdä, mutta Bacchukseen asti ei viitsisi lähteä, kun sieltä pitäisi rämpiä pimeässä aavekaupungissa takaisin kotiin…