Jalkapallon seuraamisen kansallisia erityispiirteitä

Portugalissa jalkapallo on vakava asia, vakavampi kuin mikään muu, sehän on jo useaan kertaan todettu. Yksi tärkeistä matseista, Porto–Benfica pelattiin taannoin. Käytiin ensin Artturilassa avaamassa päivä kolmella valioliigapelillä (Arsenal 1 – Spurs 1, Liverpool 6 – Watford 1, Swansea 1 – MAU 3) ja nauttimalla teetä, tousteja ja munakasta. Olen päättänyt Unitedin portugalilaisen valmentajan kunniaksi alkaa käyttää joukkueesta lyhennettä MAU, koska mau = huono. Tuokaan voitto ei sitä tämänhetkistä tosiasiaa miksikään muuta.

Päivän kallistuessa päivällisaikaan menimme alabaariin syömään salaattia ja lasagnea. Yläbaarissa aiemmin viihtynyt äijäporukka on siirtynyt sinne pelejä seuraamaan. Rekvisiitat oli taas kunnossa Benfica-tuoppeja ja -tuolia myöten, tarjoilijaneidin kanssa tuli erimielisyyttä siitä, kun servietit oli vihreät (Sportingin väri) eikä punaiset (Benfica, Porto olis sininen). Jaksettiin katsoa sitä meuhkaamista eka puoliaika, sen aikaa mitä syömiseen meni. Siirryttiin sitten yläbaariin toisen puoliskon ajaksi. Yllätys oli suuri, kun se olikin ihan nuijalla lyöty. Ilmeisesti aiemmin tuo alas siirtynyt porukka on pitänyt rauhallisemmat katsojat loitolla. Sergio kehitteli meille baaritiskin viereen oman erilliskatsomon. Sitten yhteen pöytään tuli tilaa ja hää halusi välttämättä meidät siihen sijoittaa. Pöydässä istui vanhempi herrahenkilö, joka ei ilmeisesti hirvittävästi meidän seuraan tunkeutumisesta tykännyt, koska aloitti närkästyneen tuhinan ja puhinan. Mie sitä aikani kuuntelin ja sitten kun tuli tarvis ottaa juomatäydennystä, kysäisin häneltä kohteliaasti, ottaako hänkin (O Senhor…). Ei huolinut, mutta tuhina loppui siihen ja myöhän haasteltiin enkuksi sitten vaikka mitä loppupelin ajan. Peli muuten päättyi 1–1. Ottelun jälkeen FC Porto on saanut Portugalin jalkapalloliitolta 21000 euron sakot, koska kannattajat häiriköivät ja aiheuttivat vaaratilanteita. Varsinaista jalkapallohuliganismia (siis ihmisten pahoinpitelyä ja omaisuuden turmelemista jalkapallon varjolla) täällä ei kai kuitenskaan onneksi ole, jos olen oikein jummartanut.

Benfica sempre!

Tavalliseen tapaan peliä oli alettu hehkuttaa useita päiviä aikaisemmin ja lopputulosta ruodittiin pitkään ja hartaasti. Tajusin vasta pari päivää sitten, että kun telkkarin uutislähetysten alalaidassa kulkee banneri, jossa on uutiset lyhyesti, siellä on erikseen otsikko Urheilu (jonka alla enimmäkseen jalista, mutta voi olla muutakin) ja lisäksi otsikko Liiga, jossa kerrotaan pelattujen otteluiden tulokset ja tulevien otteluiden aikataulu… Pelien lisäksi media käyttää runsaasti tilaa ja aikaa pelaajien, valmentajien ja muiden kuten joukkueenjohtajien henkilökohtaisten asioiden ruotimiseen.

Maajoukkuepelilauantaina Suomi pelasi Odessassa Ukrainaa vastaan ja hävisi vain yhöllä maalilla nollaa vastaan. Pelinkatsomisseurana oli välillä Kamukki ja välillä Evertonin kannattaja Brian Carol-vaimoineen, ihan myötätuntoisina ja silleen. Poikakin heillä oli matkassa, mutta hän oli jo siinä vaiheessa poistunut. Kamukki varsinkin osallistui, maaliin asti hän kovastikin kehui suomalaisten peliä ennen kuin sitten älysi, että ne olikin ukrainalaiset sinisissä paidoissa ja teki sen maalin. Normalna -  ihan normaalia siis. Kun peli oli ohi, aloimma Artturilassa tehdä lähtöä. Silloin isäntä painalsi pöytään avatun valkoviinipullon ja kolmen lasin kanssa. Myös paahdettua bataattia tuli kyytipojaksi. Ei siis lähdetykään vaan istuttiin seurustelemassa – suurin osa keskustelusta tapahtui kylläkin portugueesiksi Berenicen, Arturin ja paikallisten asiakkaiden kesken eli ohi meni.

Kun siitä seurustelusta selvittiin, talsittiin kotia kohti ja päädyttiin vielä yläbaariin. Siellä Arturilasta poistunut enkkujen poika Lee oli oluella ja ratkomassa sanaristikkoa. Kälistiin siinä sitten vielä parien lasillisten verran ennen vetäytymistä. Muistaakseni oon aiemminkin häntä yläbaarissa nähnyt, mutta eka kertaa haasteltiin. Hää on nyt asunut rantsussa vanhempiensa kanssa samassa talossa mutta eri huoneistossa eli piti palata takaisin alas nukkumaan, mutta saattaa seuraavalla retkellään parin viikon päästä olla taas tuossa naapurissa yöpymässä. Sama meininki on hänellä kuin meilläkin, eli suomalaisia tapaa Suomessakin, siksi viihtyy enemmän vaikkapa yläbaarissa, missä on usein portugalilaisiakin. Paitsi että onko sen nyt niin väliä, haastaako sitä paskaa suomalaisten tai enkkujen kanssa, kun portugalilaisista ei nyt ollut paikalla kuin Sergio… Liverpoolista muuten pääsee Faroon vähän päälle neljällä kymmenellä eurolla milloin vain, ei tartte matkoja paljon etukäteen suunnitella, meinaa kateus vähän kolkutella!

Taidevalokuvausta, yöperhonen yläbaarin ikkunassa.

Kentälle jalkapallokatsomoon asti ei olla edelleenkään päästy. Mikkelissä oli jo lähellä, MP pelasi Urskilla ja myö katottiin vieressä Jälkipeli-baarissa jotain enkkujen cupfinaalia, ilman selostusta. Ainoo tarjolla ollut kommentointi oli på svenska och ingen ville lyssna på det! Kun kentällä oli puoliaika, väki vaelsi baariin yksille ja sitten taas takaisin. Ehkä myö vielä sitten saadaan aikaiseksi mennä ihan paikan päälle, kun Portimonense nousee Primeira Ligaan. Se on ihan mahdollista, johtavat nimittäin kakkosliigaa seittämällä pisteellä ja ovat pelanneet pelin vähemmän kuin kakkosjoukkue. Paikallisia ei tunnu paikallisjoukkueen tilanne paljon hetkauttavan, mutta Arturilassa käväisi enkkupariskunta, joka kuului tulleen paikalle vasiten Portimonensea kannattamaan.

Kun ei jaliksessa tule suomalaismenestystä, lohduttauduin lukemalla Ilta-Sanomia netistä ja katsomalla Saara Aallon esityksen X Factorissa – ei paha. Siitä tuli mieleen tapaus teini- vai oliko vielä tween-ikäisenä. Johonkin palautettavaan englanninkielen tehtäväpaperin laitaan kirjoittelin tuon Saaran laulun sanoja: It’s raining, it’s boring, my lovelife is boring me to tears, after all these years... Kun opettaja palautti tehtävän, sanat oli korjattu kuulumaan oikein eli It's raining, it's pouring etc. Vähänkö on mahtanu opeparkaa huvittaa, kun joku 12-vuotinen murehti kaikkien näitten vuosien jälkeen tylsäksi muuttunutta rakkauselämäänsä. Opinpa kuitenkin uuden sanan eli nyt osaan kertoa sataneen kaatamalla in English, too.