Savubroileri vs. grillikana

Syöminen on merkittävä osa kenen vaan elämää noin ylläpitomielessä. Meiksi vaan on jotenkin tämänkin väärin ymmärtänyt ja enimmäkseen elää syödäkseen. Kesällä tehtiin mm. kokeiluja savubroilerilla, kiitos vaan Tapsalle sekä Julialle ja Matille! Tapsalla savustettiin sekä koipi- ja siipipaloja että kokonainen, Puumalassa mökillä kokonainen osana rapukestejä. Kokonainen, K-ketjun ansiokkaasti valmiiksi kevytsuolaama tipu onnistui paremmin, palaset pääsi vähän kuivahtamaan. Grillikanakausi korkattiin täällä heti kun kynnelle kyettiin. Käytiin A Cozinhan tiskiltä hakemassa herkkua, joka ovensuussa kadulla nautittiin ensimmäiseen puutteeseen, myöhemmin on maltettu tuoda paketti kotiin asti ja tekaista sille jopa lisukkeita. Se sitten taas, kumpi on parempaa, on kyllä ihan fifty-sixty!

Ei siitä päältä päin uskois, miten hyvää se on!

A Cozinhasin linnut paistumassa.
Kuvassa ei kunnolla näy, mutta se on ihan kunnon tuli, minkä päällä ne kypsyy.

Álvaro Gomes Faustino itse vasemmalla.
Hää on tosi hilpee setä!

Uusiin raaka-aineisiin tutustuttiin kesällä Saran Asia Storen valikoimia tutkimalla. Karvaskurkku on niin outoa ja niin hyvää, cha plu -lehtiä käytettiin kana-pekonivartaissa antamassa pippurista makua ja sitten oli kaikkee muuta maukasta, mutta josta ei ole minkään valtakunnan aavistusta, mitä tuli syötyä! Tehtiin myös vietnamilaisia kesä- eli tuorerullia, mutta niitä on kyllä tehty ennenkin. Harvoja eväitä, joitten tekemisessä noudatan jonkun muun reseptiä, muuten. Mikkelin thai-ravintola on vaihtunut välimerelliseen Vino-lounasravintolaan ja kyllä asiakaan kannalta kannatti – harmittavan vähän eli yhden kerran vaan käytiin siskon ja sen miehen kanssa, mutta oli hinta ja laatu kohdillaan.

Ei ne nyt kääryleet ehkä ihan samannäköisiä ole kuin kuvassa (syytän apukokkia), mutta hyviä silti!

Taannoin törmäsin netissä uutiseen, jonka mukaan kikherneiden säilöntälientä voi käyttää kananmunanvalkuaisen korvikkeena vaikka marengeissa (http://www.iltasanomat.fi/ruokala/uutiset/art-2000000944829.html). Oli sen verran hämärä juttu, että pitihän sen litkun vaahdottamista kokeilla ja hyvinhän se muuttui valkuaisvaahdon tapaiseksi. Marenkeja ei kyllä tehny yhtään mieli, maustoin vaahdon sitten lusikallisella dijon-sinappia. Syötiin jotain possua lisäkkeenään chouriçon ja sipulin kanssa paistetut kikherneet, sen kanssa soosi oli ihan oivaa.

Kajottikurpitsaa eli chuchua on täällä opeteltu käyttämään. Kuorin pikkuruiset pullukat ja pullautin siemenet ulos. Jäljellejääneestä kurpitsasta leikkelin kuutioita, jotka keittelin suolavedessä kypsäksi. Kypsät kuutiot valmistin ruuan lisukkeeksi sipulin, tomaatin ja mausteitten kanssa ja hyvä tuli, sotkua on syöty myös spagettisoosina, toimii siinäkin.

Chuchu.

Chuchut pannussa oikealla, takana uunissa paistettuja kananreisiä, vieressä ihan vaan riisiä.

Miravaussa käytiin yhden peli-illan jälkeen ja kuinka ollakaan, se oli viimeinen ilta ennen fechado para ferias. Tiskit oli aika tyhjät, mutta erinomainen cataplana saatiin syödäksemme. Tässä versiossa ei ollut yhtään chouriçoa tai lihaa mukana, mutta liemessä maukkaaksi muhineita pottuja sitten taas oli. Mie sain syödä kaikki ravut, mutta silti jännättiin, tekeekö kihti comebackin, ei onneksi!

Mirandelan savustettua kinkkua (presunto) ja possunniskaa (salpicão do cachaço) oli lokakuussa jonkun aikaa tarjolla Continenten aulassa. Continentessa oli samaan aikaan myös viini- ja juustomarkkinat, hyviä viinejä parilla eurolla ja hyviä juustoja ei ihan niin parilla eurolla. Kop e Tapasissa yritettiin käydä ostamassa muxama de atum -tonnikalaa. Lokakuun eka viikko oli vielä Rota do Petisco -tapahtumaa, joten myö ei saatu sitä mukaan, koska se oli varattu Pikkuruokareitin annokseksi heillä. Rota do Petisco (http://rotadopetisco.com/en/) on systeemi, jossa eri ravintolat ja kahvilat tarjoaa pikkuruoan ja juoman pikkurahalla ja jos oikein asiasta innostuu, jokaisesta käynnistä voi kerätä merkinnän reittipassiin. Syötiin sitten paikan päällä heidän annoksensa. Äskettäin kuultiin Bereniceltä, joka oli aiemmin siellä töissä, että paikka on menossa kiinni ja liiketila myyntiin. Lusanan Susana sitten taas osasi kertoa, että muxamaa saattaisi saada Quinta do Marisco -nimisestä myymälästä, siellä pitää lähteä joku päivä käymään. Mirandelan herkut on palanneet joulun tulon kunniaksi takaisin, nyt ostettiin presuntoa ja tönkkösuolattua possunkylkeä, jolle pitäisi keksiä jotain käyttöä. Myyjäherra ehdotti evästä, jossa yhdistyy kylki, pottu ja pavut, vaan saapi nähdä.

Mirandelan herkut lintuperspektiivistä.

Muxamaa, oliiveja ja säilykepaprikaa.
Pöydänsuojuspaperi on ruokareitin viritys, johon olisi voinut taiteilla kuvan omasta reittikokemuksestaan.
Ihmiset oli kuvia piirrelleetkin, Manulassa oli niistä näyttely.

Mirandelan tuotteita kotipetiscoina.
Lisänä oliiveja, juustoa, leipää ja vesikrassia, jota pitää olla aina jääkaapissa!
HUOM! Ihanat valkoiset lautaset - kesän aikana ovat kammottavat
sinikeltaiset astiat päätyneet roskiin - JIPPII!

Alabaari on meidän vuosien aikana käynyt läpi muutoksen brassibaarista pitsaravintolaksi, johon on äsken lisätty tapasvitriini. Carlos tiesi juoruta, että brassiasiakaskunta oli ollut niin levotonta aina bileitten päätteeksi, että siksi omistaja halusi vaihtaa rauhallisempaan italialaiseen ruokakulttuuriin. Pitsat oli ainakin viime keväänä ihan surkeita, mutta alkusyksystä tarjolla olleet mustekalat maistui makoisilta hyvän valkoviinin kanssa. Nyt niitä ei enää ole ollut saatavilla, liekö liian vähän kysyntää. Yhtenä iltana pysähdyttiin yömyssylle rannasta ylös kavutessa, mutta silloin ei syöty mitään. Sen sijaan nautittiin känniääliöseurasta ja järkystä taustamusiikista. Jos aiempina vuosina saatiin ällistellä Bossa N´Stonesia eli Rollareita bossanovarytmein, niin nyt kuultavana oli käsittämättömiä reggaeversioita eri hiteistä. Varsinkin The Final Countdown oli aika pysäyttävä kokemus. Music Brokers on ilmeisesti täynnä luovaa energiaa, sano! Varsinaista pitseriaa paremmat pitsat saa yläbaarista, Sergio käy ilmeisesti Continenten pakastealtaalla tekemässä hankinnat, mutta silti! Alabaarin lasagne on kyllä ihan syötävää, mausteita voisi olla vähän enemmän, mutta jos joku päivä ei huvita itse kokata, sillä saa massun täyteen ja salada mistan (sekasalaatti) kylkeen.

Näitä myö syötäis lisääkin, jos vaan olis saatavilla.
Ylemmällä lautasella pieniä lonkerollisia mustekaloja (polvo),
alemmalla kalmareita (lula).
Mustekaloista on kalatiskeillä tarjolla vielä seepiaa (choco), jota ei olla koskaan maistettu.

Urkukonsertin jälkeisissä leijuvissa tunnelmissa käytiin Lusanassa nauttimassa yöpalaa. Omistajien lapset oli kaikki hoitajineen paikalla ja yhtä pöydistä käytettiin nuorimmaisen vaipanvaihtoon, mutta jotenkin se vaan niin täällä toimii. Myö saatiin yöruokamme ja viinimme ja käpsittiin siitä sitten taksiin. Kumijalka pysäytettiin yläbaarin eteen, kun päätettiin haluavamme vielä lasilliset vinhoa. Kuinka ollakaan, Sergio oli just sulkemassa, mutta perui aikeensa ja aukaisi meille uuden pullon lemppariamme Sobreirosia (sobreiro = korkkitammi), jota oli vielä ollut Continentessa alennuksessa. Loppupullo ostettiin mukaan, yhteensä viini- ja vesipullo maksoivat (huom. vain meille, tiedättehän, mutta vinkkupulloon oli kyllä liimattu kuuden euron hintalappu) ruhtinaalliset viisi euroa (viinin alentamaton hinta on 9,99 ja alennettu 2,99), joten eipä hää hirveitä katteita pruukaa ottaa itelleen.

Ihan pimee pullo.

Pimee pullo ja sen lisukkeet kotona.

Paikallisista erikoisuuksista rohkaistuin ite tekemään migasia eli käyttämään vanhaa leipää ruuanlaittoon.

Migas

2 isoa palaa vanhaa vaaleaa leipää

vettä

2 valkosipulinkynttä raastettuna

vehnäjauhoja

oliiviöljyä

6 cm pala chouriçoa

suolaa

mustapippuria

Kuutioidaan leipä kuorineen ja heitetään kulhoon.

Perään hissuksiin vettä niin, että kuutiot pehmenevät.

Lopulta sössätään leipä kosteaksi tahnaksi, käsin onnistuu parhaiten. Kosteutta voi olla niin paljon, että kulhon pohjalle jää pari ruokalusikallista vettä. Siihen tömpsäytetään vähän vehnäjauhoja, että saadaan kohtuullisen tiivis, mutta edelleen kostea seos. Jos vettä on liikaa, voipi sen siivilöidä pois ja jatkaa sitten.

Lisätään valkosipuli, mausteita ja pari ruokalusikallista öljyä.

Kuutioidaan chouriço pieniksi kuutioiksi ja paistetaan rapeiksi pannulla öljyssä.

Sotketaan rapeat makkarat leipätahnaan ja jätetään öljy pannulle.

Kuumennetaan pannu uudelleen kuumaksi ja kajautetaan leipämössö pannulle, paistetaan kummaltakin puolelta kullanruskeaksi ja rapeaksi.

Syödään salaatin kera.

Toisen kerran lisäsin mukaan myös paistettua sipulia ja sellerinlehtiä, syötiin paistetun lohen lisukkeeksi, se. Hyvin maistui.

Ei hattumpi lounas, migas ja salaattia.

Bulgurista tehtyä tabulia syötiin Continenten ravintola-alueen Joshua’s Shoarma Grillin salaatin lisukkeena. Salaatti oli heidän mielestään kreikkalainen, sisälsi huonoja mustaksi värjättyjä oliiveja ja suunnattoman määrän huonoa muka-fetajuustoa. En pystyny syömään sotkua loppuun, niin ällö olo siitä tuli. Noita samoja värjättyjä oliiveja tarjottiin myös alabaarissa, missä siitä hyvästä vähän kokkia moitiskeltiin. Miksi ihmeessä maassa, jossa kasvaa hyviä oliiveja ja niitä saa halvalla (kilohinta hallissa 3,50) syötetään ravintoloissa mokomia rotanpapanoita? Viimeeksi olikin sitten kunnollisa vihreitä oliiveja leikkelautasen lisänä. Mutta tabuli oli hyvää!

Tabuli eli tabouleh eli tabule tai…

Oikeasti käytetään bulguria, mutta kun ei löytynyt, ostettiin isojyväistä kuskusia.

2 dl bulguria (kypsennettynä ohjeen mukaan, tai kuskus mutta vaan isojyväinen, kvinoakin toimii)

1–2 valkosipulinkynttä raastettuna

kourallinen tuoretta persiljaa

kourallinen tuoretta korianteria

½ kourallista tuoretta minttua

2 kevätsipulia (tai vastaava määrä punasipulia tai purjoa)

1 iso tuore, kypsä tomaatti

1–2 sitruunaa, joista puristetaan mehu

oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Raastetaan valkosipuli salaattikulhoon ja lisätään vähän suolaa ja oliiviöljyä.

Lisätään kuuma vilja (bulgur/kuskus/kvinoa) ja sekoitetaan.

Silputaan yrtit pieneksi ja lisätään jäähtyneeseen viljaan.

Silputaan kevätsipuli ja tomaatti (ilman siemeniä tai niiden kanssa, taas kerran makuasia) pieniksi ja lisätään salaattiin.

Maustetaan sitruunamehulla, jota pitää olla niin, että maistuu kunnolla.

Viimeistellään oliiviöljyllä ja mausteilla ja pannaan jääkaappiin siksi aikaa, kun tehdään muu ruoka valmiiksi.

Jumbosta löytyi pussillinen bulguria, joten seuraavan kerran voidaan tehdä ihan ehtaa tavaraa!

Herkulliseksi lopuksi padallinen possunposkia.
Mikkelistäkin niitä saa pakasteena kauppahallista, kun vaan tajuaa pyytää.
Ensi kesänä siis myös Suomessa!