Kohtalokasta menoa

Viime perjantai sujui melkein kuin suunniteltiin, käytiin rantsussa ja syötiin lounasta Bar Miradourossa. Oli ihan älyttömän hyvä salaatti, jossa oli rucolaa, omenaa, tosi tuoreita saksanpähkinöitä, täällä suosittua tuorejuustoa ja tomaattia – eikä yhtään raastettua porkkanaa! Ilman porkkanaraastetta täällä ei yleensä salaatista nimittäin selvitä… Ihan täysipainoista turismia ei jaksettu harjoittaa, oli vielä taksikuskin taudista vetelä ja vähän sekavakin olo.

Iltaan mennessä kuitenkin olo tolkkuuntui niin paljon, että kerättiin itsemme kasaan ja lähettiin kylälle viettämään perjantai-iltaa, ihan totta! Yleensähän myö ei paljon kylillä iltaisin marhata, mutta nyt siis yllätimme itsemme ja painuimme Lusanaan Fado-iltaan. Laulajatar, Sara Conçalves, oli meistä ihan älyttömän hyvä. Kokoa naisessa oli kuin piccolohuilussa mutta ääntä kuin kokonaisessa puhallinsektiossa. Eikä ne kitaroiden (portugalilainen ja akustinen) soittajatkaan olleet paskemmasta päästä. Eihän siitä musiikista sinänsä paljon ymmärtänyt, mutta kovasti tuntui olevan asiaa sydämestä (coração), yöstä (noite) ja muusta kaihoisasta hyvin tunteellisesti esitettynä, mutta myös ilosta (alegria). Välillä tuli muistumia Piafin chansoneihin. Ilmeisesti Saran tapa esittää fadoa on moderni, näin ymmärsin kun yritin hänestä netistä vähän tietoja katsastella. YouTubesta muuten löytyy hänen nimellä hakemalla muutama eksemplaari.

Ilta oli hieno, ruoka kelvollista, viini erinomaista (ja sikakallista, 19 € / pullo), mutta ei tietenkään täydellinen. Viereiseen pöytään tuli neljä fellow countrymen, kaks miestä ja kaks naista, jotka olis pilannu varmaan minkä vaan illan. Toinen miehistä oli omasta mielestään kovakin fadon asiantuntija ja sitä asiantuntemusta piti tietysti esitellä juuri silloin, kun esiintyjät esiintyi. Sen lisäksi äijät kävi mitä lie talvisotaa koko ajan (ikä ei kyllä riittäny siihen, että olis ollu omakohtasta tietoa aiheesta) ja akat kälätteli mitä kälätteli ja porukat ilkes olla närkästyneitä, kun muu yleisö hyssytteli heitä hiljaseksi, yksi yleisön jäsen jopa huuteli rispektin perään ja ihan aiheesta.

Lusanan FB:stä napattu illan mainos
(https://www.facebook.com/RestauranteLusana)

Laulajatar Sara aivan vasemmassa laidassa ylhäällä,
silmät kiiluen...
Etummaisena vasemmalla taas kiiluu tuon ukon kaali, miusta näkyy vasen käpälä alhaalla oikealla eli ihan parhaat puolemme on päässeet kuvaan.
(tämä kuva myös Lusanan sivuilta)

Lähdettiin kämpille ennen kuin ilta oli muilta kokonaan ohi, viimeset yleisöt tuli sisään, kun myö siirryttiin taksiin (kyyti makso 6,50 €). Seuraava päivä olikin sitten jotakin ihan muuta. Maailma oli harmaa ja olemukset myös. Ei, kyse ei ollu krapulasta vaan siitä, että taksikuskin tauti otti uudet kierrokset (olisko ollu taksikyydin syytä) ja yö meni miulla kokonaan nukkumatta, olohuoneen sohvalla yskiessä ja telkkarin kanavia selatessa. Kanavapaikkoja on yheksänkymmentä, näkyviä kanavia kolmisenkymmentä, joten selatessa tulee koko ajan vastaan sama ohjelma tai sitten pelkkää lumisadetta… Onneksi joku lasten kanava näytti askarteluohjeita, mm. miten lasiseen hillopurkkiin rakennetaan keiju ja jotain taustahärpäkettä. Lopputulos oli hirvee, mutta aika kului… Olis voinut myös katsoa uusintana, kun Suomen nuoret toivot hävis Saksalaisten vastaaville jalkapallossa. Se kärsimys riitti kyllä suorana koettuna, suomalaiset alta 21:set näytti germaanien rinnalla enämpi alta 15-vuotiailta, olivat joka asiassa niin pal jälessä.

Maailman harmaus oli vaan hyvästä, täällä on ollu ilmeisen kuivaa, koska kaikki viimetalviset hevosten laitumet on täynnä kulottunutta heinää, ei vihreetä missään ennen eilisen koko päivää jatkunutta tihkusadetta. Tänään kauppareissulla nähtiin ruskeen seassa jo muutama yrittelevä vihree heinäkin ja pilveilevästä taivaasta päätellen vettä saattais olla tulossa lisääkin. Koska olo oli mitä oli ja sää oli mitä oli, oli ihan kiva töllöttää telkkarista snookeria ja hääpuvun valintaa, joista jälkimmäinen on aika absurdia puuhaa, mutta kun ei itte tartte osallistua, niin yllättävän viihdyttävää!

Tänään oli sitten taas perfect portuguese housewife -päivän vuoro ja ostin kaupasta ISON kimpun nauriin naatteja. Lehdet ryöppäsin ja varsista keitin soppapohjalientä. Lehdistä osa päätyy keitettyjen pottujen kanssa muhennokseksi lohimedaljonkien kupeeseen ja loput niin kuin liemikin pakkaseen odottamaan tulevaa tarvetta. Nyt voikin sitten taas hyvällä omalla tunnolla loppu päivän keskittyä snookeriin ja jalikseen, tulossa EM-karsinta peli Serbia–Portugali.

Nauriin naatteja suoraan Continentesta.

Siivotut naatit, lehdistä tuli koko allas täyteen.

Vasemmalla liemipohja ja oikealla ryöpätyt naatit oottamassa jatkokäsittelyä.