Nyt ei mee hyvin, nyt menee huonosti

Ei tää nyt ihan noin dramaattista ole, mut melkein. Kun on lentusta päästy, kärsitään vaihteeksi kihdistä. Siis hää kärsii kihdistä ja mie kärsin siitä, että hällä on kihti. Ennen tänne lähtöä alko vaivan estolääkitys, mutta liekö enemmän haitaksi kuin hyödyksi, kun ilman mitään tautia lietsovia tapoja (paitsi, et Lusanan kalasoppaa kyllä epäillään…) oikee polvi on k-18-kamaa. Ja kun polvi on pipi, ei sit paljon maailmaa katella.

Yhtenä päivänä vietin A-luokan laatuaikaa kävelemällä issekseni keskustaan. Kävin EMARPin näyttelytilassa tsekkaamassa yhden valokuvanäyttelyn (exposição de fotografia) ja kiinan kaupassa ostamassa kolme kerää akryylilankaa, jonka avulla voi harrastaa meditatiivista rauhoittumista – on tarpeeseen, luulen ma. EMARP on muuten paikallinen tekninen virasto, vastaa vedestä ja jätteistä ja ties mistä. Näyttelytila on kulmaus viraston sisääntuloaulassa, ei sen kummempi, mutta näyttelyistä tiedottaminen julisteineen on ihan totista touhua. Ko. näyttely ei meiksissä kummempia väristyksiä aiheuttanut, mutta silti oli kiva käydä.

Kyllä on juoma valittava neulomuksen väriin sointuvaksi, ei tule muuten mistään mitään...

Yhtenä toisena päivänä sitten ei mikään mennykään ihan niin kuin olis Virransaaressa voinunna kuvitella. Polven turvotuksesta huolimatta lähdettiin käymään kauppakeskus Aquassa käyttäen bussia nro 35 (aka eläkeläis-express). Ensin siis runoilijan koulun (Escola Secundária Poeta António Aleixo) pysäkille ja siitä sitten dösan kyytiin. Vaan myö maalaisethan ei tajuttu, että just samaan aikaan koulupäivä päättyi ja kaik teinikiihkon vallassa olevat lapsukaisetkii halus kans bussiin… Eka kun tuli, oli jo valmiiksi täynnä eläkeläisiä ja mukaan mahtu vaan viisi (cinco), joten päästettiin pennut kotiin ja harrastuksiin ja ootettiin seuraavaa. Sillä sitten shoppaussentteriin, jossa olis voinu ottaa jotain pientä syötävääkin, mutta eihän siellä oikeesti oo kuin epämääräisiä mättöpaikkoja, nälkäiseks jäätiin. Saksalaista sauerkrautia löydettiin kuitenkin Jumbosta (sitä oltiin vähän niin kuin etsimässäkin) ja viereisen Retail Centerin sporttikaupasta alta kolmen euron jumppa-alusta, että saa edes selän piettyä kondiksessa kun alaraajat bragaa.

Kihtiä on muuten nyt sitten hoidettu niin länsimaisen, suomalaisen kuin kiinalaisenkin perinteisen lääketieteen mukaisesti. Länsimaiseen liittyy se estolääkitys (joka ei siis ainakaan vielä ole mitään estänyt, mutta käyttöaika on ollut vähäinen) ja tulehduskipulääkitys (joka ei siis sekään ainakaan vielä ole auttanut, aiemmin on jeesannu), suomalaiseen perunankeitinvesi (ei auttanut) ja kiinalaiseen merisuolahauteet. Perunankeitinveden pitäisi auttaa, koska siinä on ”potassiumia”, mikä kuulostaa ihanan alkemistiselta (lähteenä kihtikeskustelupalstat netissä). Kun tilalle vaihtaa kaliumin, ei oo enää ollenkaan niin jänskää, eihän, mutta kaliumpitoisia ruokia siis oikeesti suositellaan kihtiläisille. Merisuolahauteet juolahti mieleen jostain yhdeksänkymmentäluvun hämäristä, käväisin silloin parilla shiatsu-kurssilla, joilla väitettiin niiden auttavan tulehduksiin. Netissä niitä näkyyvät suosittelevan myös erilaiset nivelten niksauttajat, perinteiset ja nykyaikaisemmatkin. Hauteet ja/tai aika näyttäiskin nyt auttavan. Lopullista paranemista odotellessa…

Toivottavasti ukosta polvi paranee