Kotiutumista, kotoilua ja kotoutumista

Taksikuskin tauti on alkanut hellittää, mutta voimat on olleet vielä vähissä. Mitäpä sitä toisaalta kaiken aikaa pitäisi johonkin olla löyhöttämässäkään. Telkkarista on jonkin verran uutisia tarkattu, mutta eihän myö niistä paljon ymmärretä. Vaalit oli kuitenkin ja hallitusta muodostetaan, toivottavasti näillä on parempi dsägä siinä kuin suomalaisilla. Maan tilannehan on osittain toinen. Pakolaisista ei ole täällä oikeastaan tietoakaan, alta viisi tuhatta on tulossa niitä EUssa sovittuja siirrokkeja ja katolinen kirkko on ilmoittanut olevansa valmis ottamaan siihen päälle viisitoista tuhatta. Ongelmana on enämpi portugalilaisten muutto pois kuin muiden tuleminen sisään. Yhden uutisen mukaan vuosina 2012, 2013 ja 2014 on lähtenyt yli sata tuhatta pois ja jossain muualla tietoon lisättiin, että ainoa syy tahdin hiipumiseen on se, että ei oo enää kynnelle kykeneviä lähtijöitä…

Asunto alkaa olla kodinoloinen, kun vihdoin melkein kaikki tavarat on löytäneet paikkansa ja yksi kukkaraasukin on hommattu tapettavaksi. Kotoilin kohtuudella, kun väänsin kartongista pikkutavaroille säilytyslootia ja sen kukkapurkin ympärille hameen koristukseksi. Hetken aikaa tuli telkkarista tsiigattua sairaalloisista hamstraajista tehtyä ohjelmaa. Siinä oli siivottomat sisarukset, kaksoset, joiden koti ei ollut mikään täpötäynnä keräilyvimmaisen tavaraa ollut varasto vaan ihan rehellinen hiiriä, rottia ja kissoja vilisevä kaatis. Jos ne varastoasumuksetkin miuta hämmästyttää, tuo oli ihan suoraan helvetistä. Naiset oli tietysti jotenkin mielenterveysongelmaisia, mutta silti! Miun mieli toisaalta alkaa brakata, jos ei kamat ole oikeilla paikoillaan, että kukin tyylillään.

Flamingonkukka  yksi ikiaikaisista lemppareista, joka aina kuitenkin jotenkin kuolee... 

Tuossa taannoin tunsin itteni oikein kunnolliseksi portugalilaiseksi kodinhengettäreksi, kun päräytin kattilallisen sosekeittoa pakkaseen sopa do dian pohjiksi. Yhdet lounassopat jo siihen tuunattiin, vähän krassia, tuoretta oreganoa ja muutama siivu paistettua chorizoa. Hyvä tuli! Kannatti siis raahata taikasauva (varinha mágica = taikasauva, mutta ihan loogisesti myös sauvasekoitin) matkaan. Ruumakassin täytteenä ollut matkasilitysrautakin on ollu käytössä, tällä pyykinpesutahdilla ei kovin yllättävää sinänsä. Continentesta ostettiin keittiön työtasolle sopiva froteepyyhe silitysalustaksi, ihan hyvin on toiminunna.

Sopankeiton lisäksi kotoutumisosastolle voidaan kai laskea hitaasti ja työläästi käyvä kielen oppiminen. Jostain syystä laskun loppusumma 14,80 € vainosi meitä moneen otteeseen, mutta toisaalta catorze e oitenta ei kuulosta enää niin oudolta korvaan. Tuo miehenpuoli on osoittautunut aika sitkeäksi, yrittää puhua paikallista aina kuin mahollista, etenkin halunsa maksaa lasku aiheuttaa aina lieviä suosionosoituksia, koska onhan se nyt kiva, että asiakkaat haluaa maksaa (Eu quero pagar) eikä vaan tilaa laskua (Conta, por favor). Se osaa nykyisin Continenten leipäpalvelutiskilläkin pyytää siivutetun ei-yhtään-suomalaistyyppisen ruisleivän (pão centeio fatiado). Mie taas lipsun kaiken aikaa enkkuun – hyi miuta! Muuten, se leivän siivutuskone on ihan mahtava! Siis leivät on myynnissä kokonaisina limppuina ja halutessaan ne voi pyytää siivuttamaan. Miks ei Suomessa saa moista(kaan) palvelua?

Eilen katottiin ylpeänä telkusta, kun Portugali voitti Tanskan Portimãon oman pojan João Moutinhon maalilla. Samalla seurattiin Ylen Teksti-TV:n kautta Suomen pärjäämistä Romaniaa vastaan. Onneksi sitä peliä ei nähty, olis varmaan ottanut vielä rankemmin päähän se onneton lisäajan sössiminen, vaikka onhan se kai enämpi sääntö kuin poikkeus. Onneksi viikonloppu on fudisvapaa, saa vähän hengähtää. Toisaalta, Eurosport näyttää kyllä snookeria, mutta sehän ei aiheuta sellasia psyykkisiä vaurioita kuin tuo isommalla pallolla ja laveammalla vihreällä veralla pelattava peli.

Tänä aamuna (lue: aamupäivällä) parvekkeella käydessä tajusin, että myöhän ollaan siis lomakeitaassa, meri kimmeltää ei niin kovin kaukana horisontissa, aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta ja tuuli on pohjoisesta, mutta ihan leppoisaa. Oma tauti on liki lusittu, viime yönä tuli nukuttua yhtä yskintätaukoa lukuun ottamatta pitkään ja hartaasti, tuo toinen on vielä vähän huonossa hapessa. Yritetään silti lähteä Praia da Rochalle maleksimaan, kattomaan turistien toilailua ja ehkä lounastamaankin. Samalla vois tsekata rantsun kupeessa olevan China Shopin, on tähän asti jäänyt pelkkään oven suussa käväisyyn, kun ostettiin sieltä yhden harvinaisehkon sateen sattuessa varjot. Ei hassumpi ajankuluttamissuunnitelma perjantaipäivälle, saa nähdä, kuinka toteutus toimii!